Sisarusten ikäero

Hei!

Minulla on 1v9kk vanha poika ja kova vauvakuume. Tahtoisin saada esikoiselle kaverin, mutta yksi asia minua kuitenkin mietityttää. Tällä palstallakin on kovasti puhuttu kuinka kahta vuotta lähentyvillä taaperoilla esiintyy uhmaa. No joo, niin meilläkin Välillä ajattelen, että miten jaksaisin jos meillä olisi nyt lisäksi pieni vauva. Mutta silti mietin raskaaksi tulemista..... :heart:
Ajattelinkin jos saisin teiltä hyvät ystävät mielipiteitä asiaan?! Eihän uhma ikuisuutta kestä ja missä vaiheessa taaperosta tulee jo omatoimisempi? Mikä loppujen lopuksi on hyvä ikäero sisaruksille?

:flower:

 

Hyvä ikäero on varmasti se mikä lapsilla on =) mutta itsekin tässä vähän mietiskellyt samaa asiaa, meillä neiti on nyt 1,4v. Jos meille toinen lapsi tulee ja jos ylemmät suo niin ennen 3v synttäreitä laskettu aika, oli sen verran hyvillä tuloilla toi esikon äippäloma ja nyt teen osahoidonvapaalla töitä, joten tulot huonommat. Päätöstä vielä toisesta ei ole, elämän tilanne muuttunut sen verran, että pitää tosissaan harkita jääkö neiti ainokaiseksi.

Minulla itsellä on isosisko 1,7v mua vanhempi ja mun mielestä se on ollut elämän varrella sisarellisesti otettuna tosi hyvä, äidin mielipiteestä en tiedä kahden pienen kanssa, mutta minä olen vain syönyt ja nukkunut niinkuin tuo meidän neiti nyt. Olisi se mulle pommi jos toinen olisi "vaikea" lapsi.

tsemppiä mietintöihin!!!!

 

No mun tilanne on sellanen että vanhin on syntynyt -97 ja tämä nuorin on 2004...eli ikäeroa on mutta meillä on se toiminut kivasti koska olen yh ja isoveljestä on ollut tdella paljon apua. Apua siinä mielessä että hän 5 minsan ajan pystyy katsoa pikkusiskonsa perään kun käyn esim. suihkussa (yleensä ovi raollaan), hän tykkää leikkiä hänen kanssaan ja hoivata pikkusiskoansa :heart:

Nuorempi tietysti ottaa vanhemmasta mallia asioihin mutta onneksi isoveli on todella hyväkäytöksinen ja rauhallinen toisin kuin tyttö itse...

Kyllähän sitä sanotaan että ei hirveen isoa ikäeroa kannattaisi tehdä sisarusten välille, en kyllä ymmärrä miksi. Meillä on ainakin toiminut näin todella hyvin. Joskus olen ajatellut että jos molemmat lapset olisivat vaikka alle 5-vuotiaita ja olisin yh, niin aikas menoa ja meininkiä se voisi olla.

Eikä se uhma koko ikäänsä kestä, toivottavasti

Niin ja sitä vielä että itse olen 29-vuotias ja minulla on 18-vuotias pikkusisko..luulisinpa että itse en pitäisi ajatuksesta jos olisi saman ikäinen sisar...

Onnea mietintöihin :flower: <br><br>

 

Mulla on tällanen tilanne: mun isosisko on mua 1,3 kk vanhempi ja pikkuveli on 4 v nuorempi. Kyllä muistan että siskon kanssa leikittiin paljon yhdessä. Tietty oli samat leikit kun oli myös tyttö. Veljen kanssa ei niinkään leikitty lapsena, mut nyt aikuisena ei neljän vuoden ikäeroa huomaa.

Mun omat lapset on sellasella ikäerolla kuin 1v 1 kk 5 pv. Eli heillä on tosi pieni ikäero. Esikko ei ollu 5 kk:tta kun kakkonen ilmoitti tulostaan. En osaa vielä sanoa vaikutusta kun esikko on 1 v 4,5kk ja kakkonen 3,5 kk. Molemmat ovat poikia, joten luulen että tykkäävät leikkiä yhdessä kun vähän kasvavat. Eikä tuo ensimmäinen osaa olla kovin mustis. Vähän tietty, mut ei ehkä niin paljon kuin jos olis vaikka 3v. Meille ei enempiä lapsia tule, joten en sitten tiedä pidemmästä ikäerosta. Tavallaan tämä toinen menee siinä samalla esikon kanssa kun ovat molemmat pieniä, mut on tässä kyllä toisaalta työtäkin.

En tämän paremmin osaa auttaa, ei sitä voi tietää miten menee ennenkuin on "tilanne päällä".

 

Meillä on nyt poika 1v2kk ja kakkosen laskettu aika lokakuun lopussa. Ikäeroa tulee näin tommonen puoltoista vuotta. Ensin sitä hieman pelästyttiin, mutta kuitenkin kun ajatteli tarkemmin niin alle kolme vuotta mekin oli suunniteltu kahden lapsen ikäeroksi. Ajateltiin juuri sitä, että heillä on sitten toisistaan seuraa enemmän kun on saman ikäisiä,vaikka nyt ei vielä tiedetäkään onko tulossa tyttöä vai poikaa tuon vesselin kaveriksi. Vielä halutaan sitten ainakin yksi lapsi, mutta sitä katsotaan sitten myöhemmin kun on äitikin saanut vähän käytyä kouluaan pidemmälle =) . Sitten vaan toivotaan taas, että tärppää kun sen aika tulee. Kannattaa kuitenkin tosiaan miettiä tarkkaan miten sitä itse mahtaa sitten jaksaa. Meidän pikkumies osaa jo nyt olla aika vaativaa sorttia, mutta uskon, että pärjäämme hyvin. Kun tosiaan mikään uhmakaan ei ikuisuutta kestä. Lisäksi luotan siihen, että selviämme kunnialla mustasukkaisuuksista sun muista mikäli sellaista ilmenee (voimakkaana tai vähemmän voimakkaana). Maalaisjärkeä tullaan käyttämään paljon seuraavien vuosien aikana, mutta onneksi se ei ole katoava luonnonvara...vai pitäiskiöhän sanoa toivottavasti? =)

Onnea mietinnöille ja täältä saa kuitenki sitte aina tukea kaikkiin päätöksiin ja mietintöihin. (Joskus jopa ihan positiivista.. )

 

Meillä nyt 1,3v. poika ja toisesta haaveillaan ja toivotaan kovasti, ettei kauan tarvitsisi yrittää :heart:

Jos niin ihanasti kävisi, että pikkukakkonen saisi aika pian alkunsa ja kaikki menisi hyvin, tulisi meidän lapsille tuo reilu 2v. ikäeroa. Tiedä sitten onko hyvä vai ei :\| Esikoisella tietysti silloin juuri uhma, mutta eiköhän siitäkin selvittäisi Lapset on niin ihania, ja hurja vauvakuume päällä :heart: !!!!!

Kolmaskin on tervetullut sitten aikanaan :wave: