Sisaruksilla samat kummit

Oletteko valinneet lapsillenne aina eri kummit vai oletteko pyytäneet myös samoja henkilöitä kummeiksi?

 

Kaikilla on eri kummit

 

Meillä kahdella lapsella on osa samoja kummeja. En tiedä ilkiäiskö enää kolmatta kertaa pyytää näitä samoja, mutta kun ovat niin huippukummit (oma sisko miehineen). Pitäneekö sitten kysyä toista siskoani miehineen, vaikka jo nyt tiedän, että tulevat olemaan paljon etäisempiä kummeja.

 

meillä sama ongelma. Ei löydy pienestä suvusta kirkon kriteerejä täyttäviä kummeja tarpeeksi (2 evankelisluterialiseen kkon kuuluvaa ja konfirmoitua) eli on varmaan pyydettävä osaksi samoja jotta saadaan kirkollinen kaste ja sitten muutama muu kelpaava kummi (roomalaiskat. kkoon kuuluvia tai muuhun protestanttiseen kuuluva). Hankalaa on, vaikka siis kaikki kuuluvat samaan uskontokuntaan...

 

\

meillä sama ongelma. Ei löydy pienestä suvusta kirkon kriteerejä täyttäviä kummeja tarpeeksi (2 evankelisluterialiseen kkon kuuluvaa ja konfirmoitua) eli on varmaan pyydettävä osaksi samoja jotta saadaan kirkollinen kaste ja sitten muutama muu kelpaava kummi (roomalaiskat. kkoon kuuluvia tai muuhun protestanttiseen kuuluva). Hankalaa on, vaikka siis kaikki kuuluvat samaan uskontokuntaan...

voihan se kummi olla kummi ilman kirkkoakin. kasteessa lapsi otetaan seurakunnan jäseneksi, mutta voi hänellä olla silti ns. haltijakummejakin.

ap:lle; ei kai ole oikein kivaa pyytää samoja immeisiä kummeiksi. itseäni ainakin ärsyttäisi olla mikään Pappilan hätävara-kummi.

eihän niiden kummien tarvitse sukulaisiakaan olla. siis pyydätte kavereita ja läheisiä työtovereita vaikka.<br><br>

 

Mitäs sitä hyvää vaihtamaan, jos molemmista osapuolista ok. Itsekin olen kummina sisaruksille ja vielä kahteen eri perheeseen ja minusta ihan normaali juttu.

 

Mä en voi sille mitään, mutta mä en halua lapsilleni samoja kummeja, en kyllä itsekään olis lapsena halunnut että mulla olis ollu samat kummit kun sisaruksilla... Kummi on kuitenkin sellainen lapsen oma juttu, eri tavalla kuin mummut, vaarit, sedät, enot ja tädit jotka jokaisella lapsella samat. Musta alkujaan kun ensimäiselle lapselle miettii kummeja niin kannattaa ajatella asiaa hiukan pidemmälle siis että mikäköhän mahtaa olla perheen lasten määrä kokonaisuudessaan ja sitten vähän jakaa jo etukäteen kummeja eli säästää ns. hyviä kummeja (tai sit vaikka niitä sukulaisia) sinne tulevaisuuteen käytettäväksi ettei oteta innoissaan esikoiselle kaikkia sisaruksia kummeiksi ja sit ihmetellä parin vuoden päästä että mistäs nyt kummit tälle kakkoselle keksitään (ja siitä eteen päin muutaman vuoden välein...)

Ja jos nyt välttämättä haluaa pyytää samoja kummeja ei kannata heitä mitenkään painostaa vaan antaa myös vaihtoehto kieltäytymiselle ilman mitään mielenosoituksia. Harmikseni vaan voin sanoa että kaikki eivät sitä anna eivätkä kaikki jotka eivät kummeiksi haluisi kehtaa siitä kunniasta kieltäytyä.

 

Mun mielipide on, että mieluummin kaikille lapsille eri kummit! Itse olen kummina saman perheen kahdelle lapselle. Tuntuu vähän tyhmältä, kun heillä on kolme lasta ja en ole sitten sen kolmannen kummi kuitenkaan, vaan niiden kahden. Olisi parempi olla vain yhden kummi tai sitten kaikkien kolmen. Meillä itsellä on vain yksi lapsi ja pieni suku, mutta silti yritän löytää mahdolliselle toiselle lapselle eri kummit kuin esikoiselle.

 

Mulla ja mun siskolla on yksi sama kummi, meidän täti. Juttu on niin että minä ja mun täti ollaan tosi läheisiä ja sitten tätä mun siskoa ei täti huomioi juuri mitenkään. Sisko sitä vähän ihmettelee.
Varmaan kannattaa hankkia eri kummit.

 

Meillä taas pojan täti (miehen sisko) valittiin kummiksi, eikä kyseinen täti huomaa kuin kummipoikansa eikä toista lastani, toista tätitettäväänsä, ollenkaan. Nämä kaksi poikaani tätin ainoat tätitettävät, joten luulisi toisellekin jotain huomiota riittävän. Liekö loukkaantunu, kun ei toistamiseen kummiksi pyydetty?