sisarukset

en ole ikinä ymmärtänyt tätä kun moni sanoo sisarukset ovat hyvästä tottakai lapsella täytyy olla sisaruksia...
eräskin psykologi(en muista nimeä) on sanonut että vaikka lapsikin mankuisi sisaruksia ei hän niitä todellisuudessa haluisi jos tietäisi kuinka paljon joutuu jakamaan..
sellainen jolla ei ole ei voi tietää mistä jää paitsi jos mistään eikö?
luonteen voivat olla sisaruksilla niin erilaiset etteivät kokaan kohtaa?
kertokaa nyt minulle MIKSI sisarukset niin hyvä asia?
-ihan vaikka ranskalaisillaviivoilla

 

totta turiset siskoseni, mikään ei oo niin varmaa kuin epävarma. Eli ei oo kiveen kirjoitettu että lapsi nauttisi varppina sisaruksista. Mulla on kaks pikkusiskoa ja nämä ovat mielestäni positiivisia asioita sisaruudessa:
-olimme toisillemme tukena kun vanhemmillamme meni huonommin
-meistä on tullut todella sosiaalisia ja ulospäin suuntautuvia
-sisarukset ovat opettaneet kantapään kautta jakamisen ilon ja toisen huomioonottamisen tärkeyden
-tylsinä päivinä oli ainakin siskot leikkikavereina

tuossa siis vain muutama esimerkki sisarusten olemassaolon positiivisista puolista.

 

\

totta turiset siskoseni, mikään ei oo niin varmaa kuin epävarma. Eli ei oo kiveen kirjoitettu että lapsi nauttisi varppina sisaruksista. Mulla on kaks pikkusiskoa ja nämä ovat mielestäni positiivisia asioita sisaruudessa:
-olimme toisillemme tukena kun vanhemmillamme meni huonommin
-meistä on tullut todella sosiaalisia ja ulospäin suuntautuvia
-sisarukset ovat opettaneet kantapään kautta jakamisen ilon ja toisen huomioonottamisen tärkeyden
-tylsinä päivinä oli ainakin siskot leikkikavereina

tuossa siis vain muutama esimerkki sisarusten olemassaolon positiivisista puolista.

Täysillä peesaan!

Ja haluaisin vielä lisätä että minkäs ikäisistä lapsesta puhut, joka ei osaa sisarta kaivata?
kyllä mun mielestä yli 10 vuotias osaa jo kaivata sisarta ja kadehtia kavereita joilla on sisar... ja siitä tietysti vielä vanhemmat

 

Pienenä, alle 3v, lapsi ei ehkä varsinaisesti kaipaa sisaruksia. On kuitenkin niin, että ne samat sisarukset joiden kanssa on saattanut tapella lapsena rajustikkin on vanhemmalla iällä kultaakin kalliimpia. Näin olen itse kokenut asian.

Mulle sisarukset on olleet:
-esimerkkeinä
-ystäviä
-tukijoita
-kavereita
-neuvojia
-rakkaita

Rakkaita ihmisiä ei kai ole koskaan liikaa! Sisarukset on juuri niitä! Heidän kanssaan opitaan paljon empatiaa ja koetaan myös hankalia tilanteita. Niitäkin jokainen elämässään kohtaa, enemmän tai vähemmän. Ainoa lapsikin voi taatusti olla onnellinen. Kerroinpa vaan miksi sisarukset ovat hyviä olemassa! :heart: :heart:

 

Itse olen ainoa lapsi ja isovanhempieni ainoa lapsenlapsi. On siinä aika taakka harteilla ja pieni lähipiiri. Lapsena en erityisesti kaivannut sisaruksia mutta isompana ja aikuisena kylläkin. Mutta toki näinkin tulee ihan hyvin toimeen ja sosiaalinen verkko muodostuu kyllä sisaruksista huolimatta. Itse halusin ja onneksi sainkin kaksi lasta. Toivon että heistä tulee läheisiä ja yritän omalla kasvatuksellani tukea tätä kehitystä.

 

itselläni sekä sisko että veli ja vaikka pienet ikäerot meillä emme koskaan läheisiä ole olleet,tietysti toista rakastaa koska niin "kuuluukin" mutta kommentit joita olette laittaneet pätee mun mielest myös jos löytää oikein hyvän ystävän,ette vakuuttanut minua.. :hug: