Toggle sidebar

Sisarukset eivät ole aina hyvä asia, eikä mikään autaaksi tekevä juttu.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Emmiina"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="jenni";27921266]Avaan sateenvarjon... Mutta mun mielipide on, että sisarus suhteisiin vaikuttaa myös vanhempien asenne ja se, miten lapsiaan kasvattaa. Kasvatustavalla ja asenteilla voi tehdä paljon hyvää mutta myös paljon hallaa! Jos vanhemmat pitävät lapsia samanarvoisina, kohtelevat kunnioittavasti ja antavat jokaiselle lapselle yhtä paljon huomiota ja ei opeteta kilpailemaan, niin uskon etttä sisarussuhteetkin ovat parempia. Tämä on siis mun mielipide!

[/QUOTE]

Tästä olen samaa mieltä. Vanhemmat ohjaavat lapsiaan myös hyvään sisarussuhteeseen ja luovat heistä yhtenäisen joukon, kuitenkin jokaisen omia ominaisuuksia kunnioittaen. Tarkoitan lähinnä sellaista me-henkeä, jossa sisarusta puolustetaan ja autetaan aina. Miehen suvussa tämä on ollut tällaista aina, itse olen siihen heidän ohjauksessaan kasvanut ja hyväksi tavaksi todennut. Sen vuoksi ollaan isännän kanssa yritetty saada samaa systeemiä valloille myös omien lastemme kesken.
 
  • Tykkää
Reactions: Data
Minulla on monta sisarusta.

Joidenkin kanssa olen paljon tekemisissä, joidenkin en ollenkaan.
Olihan niitä riitoja ja joutui jakamaan kaiken, käyttämään toisten vanhoja vaatteita jne.

Silti tilanne nyt oli sellainen, vanhemmillamme oli monta lasta ja piste.
En uskokaan että tekivät niin monta vaan sen takia että olisimme seurana toisillemme ja tekisimme toistemme elämästä tarkoituksenmukaisen.

Ei ole minun tehtäväni kritisoida montako lasta heidän olisi pitänyt tehdä.
Kaikki me satuimme syntymään ja kaikilla meillä on yhtälainen oikeus elämään.
 
Mulla ei oo sisaruksia enkä ole siitä pahoillani.

Kemiat ei välttämättä kohtaa automaattisesti siksi että ollaan sisaruksia.
Ihmiset ovat erilaisia eikä sisaruksilta voi vaatia parasta ystävyyttä sukulaisuuden suhteen.

Itse tunnen sisaruksia jotka ovat pathaita ystäviä keskenään, sellaisia jotka ovat hyvissä väleissä sekä niitä joiden välit ovat etäiset.
Ketään sellaista en tunne, joka ei olisi missään tekemisissä sisarustensa kanssa.
 
Minulla on neljä siskoa ja vanhimman ja nuorimman ikäero on 12 vuotta. Me olemme kaikki aikuisia ja toistemme parhaita ystäviä niin, että kaikki ovat väleissä keskenään, mutta jokaisella on erikseen joku kaikista rakkain sisko. Minulle kaksi on kaikista läheisintä ja heille voin kertoa aivan kaiken. Näemme vähintään kerran kuussa, soittelemme tai laitamme pitkiä sähköposteja ainakin kerran viikossa, yleensä useampiakin kertoja. Koska kaikki siskot ovat erilaisia, jokaisen kanssa minulla on vähän erilainen suhde jokaiseen ja erilaisissa asioissa käännyn eri siskojen puoleen. Siskot ovat paras asia elämässäni:)

Lapsena jotkut siskot olivat toistensa taistelupareja, mutta kun ikää tuli lisää, välit tasoittuivat. Vanhemmat ovat aina olleet ehdottoman tasapuolisia meitä kaikkia kohtaan, joten se on saattanut vaikuttaa hyviin väleihimme.
 
Itselläni on kolme nuorempaa sisarusta, ei mitään suuria riitoja taustalla, mutta ei myöskään juuri mitään yhteistä. Ja aikuisena on yhteydenpito jäänyt lähinnä siihen, että joitain kertoja vuodessa nähdään vanhempien luona käydessä.

Joskus aikaisemmin mietin, että onko vika minussa, että enkö pidä tarpeeksi yhteyttä muihin, ja koitin olla yhteydenpidossa sisaruksiini aktiivisempi. No, vastakaikua ei juurikaan syntynyt, ja päätin sitten, että lienee parempi sitten olla sen enempää pitämättä yhteyksiä muihin sisaruksiin, kun ketään ei loppujen lopuksi kauheasti tunnu kiinnostavavan.
 
Mulla on pikkuveli, joka ei halua olla missään tekemisissä minun tai äitimme kanssa. Mitään ihmeellistä ei koskaan ole tapahtunut, mutta jostain syystä näin vain on. Vastaa kyllä tekstariin, jos jotain tärkeää on, mutta ei itse oma-aloitteisesti pidä yhteyttä. Tasapuolisesti meitä on kohdeltu (hän ehkä kokee ettei ole, en itseasiassa edes tiedä miksi näin...). Sisaruussuhde ei aina ole autuaaksitekevä. En koe silti jääneeni mistään paitsi, enhän edes tiedä millainen kunnon sisaruussuhde voisi olla. Ja olemme jo oikeasti aikuisia.
 
Itselläni, miehelläni ja kaikilla ystävilläni on hyvät välit sisaruksiin, mutta tunnen kyllä erään mukavan nuoren naisen, joka ei pidä siskostaan, enkä ihmettele miksi kun olen muutamia juttuja kuullut... Mm. siskon polttareissa sisko oli jossain vaiheessa iltaa, ilman syytä, sanonut hänelle että no niin, nyt voisit oikeastaan lähteä kotiin... Ja muita vastaavia juttuja, ei ole kuulemma oikein koskaan mukava....
 
Minulla on 10 ja 12 vuotta vanhemmat sisko ja veli, siskon kanssa ollaan tekemisissä monta kertaa viikossa, veljen kanssa harvemmin. Välit on hyvät ja lämpimät ikäeroista ja hyvin erilaisista elämäntilanteista riippumatta.

Isämme kuoli keväällä ja sisaruksista oli todella paljon apua ja tukea surun keskellä ja hautajaisjärjestelyissä. Olisi ollut aivan kamalaa olla ainoa lapsi ja järjestää yksin oman vanhemman hautajaiset, perunkirjoitukset ja asunnon tyhjennykset!
 
Jos ei vanhemmat pysty kohtelemaan lapsiaan tasapuolisesti, ilman lellikeitä, niin silloin kannattaa pitäytyä siinä yhdessä lapsessa, jollei voi sitten antaa kaiken maan ja taivaan väliltä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no tuota:
Täähän on kuin sanois "ettei ruoka ole aina hyvä asia, minäkin lihoin tuhat viisisataa kiloa ihan syömällä" :) Jos sun lapsuudessa on ollut vaikeeta, niin eiköhän ne ole ne VANHEMMAT joita siitä pitää syyttää...
Click to expand...

Siis vanhempia PITÄÄ syyttää kusipäisten ihmisten teoista? :O Eivät vanhemmat ole kaikivoipia puolijumalia, joiden täytyy hallita kaikkien perheeseen kuuluvien mieliä ja tekoja absoluuttisesti.
 
Nojoo, mulle taas 8 vuotta nuorempi sisar oli elämän tärkein ihminen ennen omaa perhettä. Nykyäänkin voin sanoa että rakastan siskoa yhtä paljon kuin miestäni tai lapsiani, ja on aivan tajuttoman tärkeä.

Omat lapset painii ja teloo toisiaan aika ajoin mutta ovat ihan hukassa jos ovat erossa, jos vien jomman kumman vanhemmista lapsista pk:tiin ja toinen jää kotiin niin pitää halailla hirveesti ennen ku erotaan ja muistaa sanoa miten ihana toinen on...

Mä oon just niitä jotka on sitä mieltä että sisarukset on yksi maailman tärkeimmistä asioista.
 
Miksi ihmeessö kaikissa asioissa pitää olla vastakkain asettelua? Sisaruksia VS. ei sisaruksia.... Jokaisen elämä on ainutlaatuinen, toisen elämässä on jotkut asiat hyvästä ja toisella toiset asiat. Ei me kaikki koeta elämää muutenkaan samalla tavoin, miksipä sitten tämä sisaruskysymyksen kokeminenkin riippuisi yksilöistä.

Pelaamme elämää niillä "korteilla" jotka olemme saaneet. Eikö tärkeintä olisi pyrkiä vain tekemään parhaansa oman vakaumuksensa perusteella, niin vanhempana kuin ihmisenä. Ketäpä olemme toisiamme ja toisten päätöksiä tuomitsemaan.
 
Sisarussuhteita on tietystikin erillaisia kuten kaikkia muitakin suhteita. Eihän aina syystä tai toisesta kaikki ole läheisiä edes omien vanhempiensa kanssa.

Itse olen huomannut sen, että vanhempien kasvatuksesta johtuu paljoltakin se, millaiset välit sisaruksilla on. Jos vanhemmat ovat tasapuolisia ja puuttuvat lapsetn harmittomiltakin tuntuviin riitoihin, niin lasten sisarussuhteet ovat yleensä parempia.

Jos vanhemmat sallivat kotona esim. kiusaamisen, niin kuin ap.n tapauksessa, niin ihmekös tuo on, jos välit huonot myöhemminkin. Mieheni ei esim. ole tekemisissä veljensä kanssa ollenkaan. Lapsena ja nuorena miehen veli sai kaiken, mitä halusi, mopon, ajokortin, auton jne. Mieheni maksoi kaikki itse, myös lukio-opiskelunsa. Ja yllättäen miehen veli on se, joka on katkera. Syystä että perinnönjaossa hän ei ollutkaan se, joka sai kaikki, vaan puolet meni miehelleni ja tätä hän ei voinut kestää.
 
Eräs tuntemani sisaruspariskunta: Heillä oli yhteinen omistusasunto ja pankkitili. Sisarus nro 1 sitten salaa käytteli rahaa sieltä tililtä, otti pikavippejä ja jätti työpaikkansa. Seuraus: Sisarus nro 2 joutui vuosikaudet maksamaan velkoja, joita ei ollut itse aiheuttanut. Kuulemma tämä nro 1 on myös yrittänyt puukottaa (huumehörhöissä?) ja soittelee 2:lle ja vaatii lainaamaan rahaa mitä ei kuitenkaan meinaa maksaa sovitusti takaisin. 1:n heila kaiken lisäksi viinapäissään haukkuu ja uhkailee 2:sta ja voi käydä välillä käsiksiksikin. Lapsena oli ilmeisesti oikein hyvät ja läheiset välit. Ja varmasti ollutkin, kun tosiaan yhteinen asunto. Eikä 2 tajua katkaista välejä, kun sisarus on kuitenkin aina sisarus.
 
[QUOTE="jenni";27921266]Avaan sateenvarjon... Mutta mun mielipide on, että sisarus suhteisiin vaikuttaa myös vanhempien asenne ja se, miten lapsiaan kasvattaa. Kasvatustavalla ja asenteilla voi tehdä paljon hyvää mutta myös paljon hallaa! Jos vanhemmat pitävät lapsia samanarvoisina, kohtelevat kunnioittavasti ja antavat jokaiselle lapselle yhtä paljon huomiota ja ei opeteta kilpailemaan, niin uskon etttä sisarussuhteetkin ovat parempia. Tämä on siis mun mielipide!

Meillä kaksi tyttöä pienellä ikäerolla. Ovat kuin yö ja päivä ja pitävät eri asioitsta mutta ovat parhaita ystäviä olleet aina. Nyt ovat 15 ja 17 vuotiaita, edelleen parhaita ystäviä ja tekevät kaiken yhdessä kuin bestikset. Molemmilla on omiakin kavereita mutta se on melkeinpä niin että sitten ovat jengillä kaikki keskenään, sisarukset ja molempien kaverit. =)[/QUOTE]

Olen aivan samaa mieltä! Miehelläni on 2 lähes samanikäistä siskoa, mutta vaikka kaikilla on samanikäisiä lapsia, niin toiseen siskoon ei mitään yhteyttä ja toisen kanssa vain kausittain ollaan yhteydessä. Mieheni on kasvatettu raha kouraan ja mene, siskot on työllistetty perheyrityksessä pienestä alkaen, mutta ovat siis saaneet olla perheen kanssa kumminkin. Läheisempiä anopin kanssa ovat edelleen. Siskot "kateellisia" olleet aina miehelleni helposta rahasta, tämä siis raastaa taustalla edelleen, mieheni taas aina kokenut olevansa ulkopuolinen.. Tätä nyt vois jatkaa, mut riittänee.

Mulla itselläni on suuret ikäerot sisaruksiini, mutta ollaan läheisiä oltu aina ja edelleen. Rahaa ei ole ollut kenellekään antaa ylimääräistä ja kotihommia on joutunut kaikki tekemään.

Tasa-arvoinen kohtelu on oikeasti kaiken A ja O!!
 
Vanhemmat lellivät monesti kuopuksia ja poikia. Tästä epäreilusta kohtelusta ne sisarusten huonot välit juontavat alkunsa. Itse en aio samaan syyllistyä.

Onneksi oma äitini piti huolen siitä, että meitä kohdeltiin tasapuolisesti. Siskoni onkin yksi tärkeimmistä henkilöistä elämässäni. Se on todellista rikkautta. Olisin menettänyt todella paljon, jos minulla ei rakasta siskoani olisi.
 
Itse olen ainut lapsi. Asia ei sinällään vaivaa minua ollenkaan, mutta ihailen sitä sidettä mitä sisarusten välillä on (itsellä 2 lasta). Minusta samaa ei voi syntyä ystävien kanssa.
 
Tietysti se riippuu sisarusten persoonastakin, miten he vaikuttavat.
Kaikki ihmiset eivät tule edes toimeen toistensa kanssa, vaikka olisivat miten sisaruksia.

Jos itsellänikin olisi ollut vain yksi veli, eikä muita sisaruksia, kokisin sisaruksen varmaan lähinnä rasitteena (ei olla ikinä tultu veljen kanssa toimeen, vaikka hänestä tietysti välitänkin).
Onneksi on ne yhdeksän muutakin sisarusta, niin on saanut aina oikein valikoida, millaista seuraa milloinkin haluaisi. :D

Niin ja ison sisaruslauman keskellä saa kasvaa aika rauhassa omaksi itsekseen, toisin kuin monessa "kaksi lasta, tyttö ja poika"-perheessä, jossa tyttö kasvatetaan tytöksi ja poika pojaksi.
Kyl mä sanon, että suurperhe on erittäin suuri rikkaus, vaikka en itse jaksakaan tehdä edes kahta lasta. :D
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa