Tarkoitatko, että aikuisella on oikeus kiusaamiseen ja solvaamiseen? Koska hän on aikuinen? Mitä oikeuksia sillä kiusatulla sitten on, jos hän on aikuinen?
Hyvien tapojen mukaista on, että jos on tahtomattaan loukannut toista, pyytää anteeksi. Eikä selitä, että kun mulla oli huono päivä; lapsi jäi jälki-istuntoon ja kämppä meni alta ja mies pettää. On ymmärrettävää, että tällaisessa tilanteessa vituttaa, mutta sitä ei saa purkaa muihin? On tietysti helppo aina sanoa, että joku nyt vain tuntee liikaa tunteita ja loukkaantuu liian helposti. Onhan sitä sanottu yhdelle koulukiusatulle, että hän varmaan vaan ärsyttää muita, kun on niin lihavakin.
Kuka päättää, missä tilanteessa saa antaa takaisin? Jos puhutaan nyt kuitenkin ihan oikeasta kiusaamisesta, täällä, koulussa, työpaikoilla.
Tarkoitan juurikin sitä mitä sanoin. Se ei jäänyt mielestäni epäselväksi mitä tarkoitin. Se missä rajat menee on subjektiivista niinkuin sanoin, vaikka selkeät ylilyönnit on yleensä suurimmalle osalle ihmisistä suhteellisen selviä.
Ei elämä ole, eikä kuulukkaan olla yksinkertaista. Aina joudut arvioimaan itse mikä on ok ja mikä ei, toisilla ei ole holttia riippuen tilanteesta, joillakin ei ole sitä ollenkaan netissä.
Itse näen asian sellaisena että kaverit, ystävät ja muuten läheiset ansaitsee harkintaa, vieraat ihmiset ei ansaitse mitenkään suurta arvioimiskynnystä, varsinkin
jos näyttää siltä että hekään eivät sitä harkintaa osoita.
Minusta "sitä saa mitä tilaa" on paras mahdollinen asenne, koska se opettaa sen mikä on mahdollisesti jäänyt oppimatta nuorempana.
Tottakai yksinkertaiset ihmiset eivät ymmärrä sitä kun ovat itse aiheuttaneet itselleen ikäviä reaktioita.
Tai sitten ovat juurikin niin nuoria etteivät sitä ole vielä tajunneet että omilla toimilla on usein suora yhteys palautteeseen.
Lisätään vielä se että jokainen meistä lyö yli oli ikä mikä tahansa, toiset useammin, toiset harvemmin.
Mutta se on kyllä fakta että jos esimerkiksi lapsensa päästää netin ihmeelliseen maailmaan niin kylllä pitää olla todella hyvin teroitettu se mieleen että tämä maailma on täynnä paskaa ja ikäviä asioita, parempi suunnata oma nokka toiseen suuntaan jos siihen törmää ja se ahdistaa, koska kukaan yksinään ei muuta tätä kulttuuria. Ja se on naivia utopia ajattelua että ihmiset alkaisivat ajattelemaan aina muita ennenkuin itseään täällä. Ei se toimi oikeassakaan elämässä kuin hyvin hyvin harvoilla ja pienissä sosiaalisissa ympyröissä, niissäkin todella harvoin.
