Sinun lapsi minun lapsi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Neuvoton"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

"Neuvoton"

Vieras
Onko minulla täysin väärä asenne? Kun lapsia on paljon, minun ja miehen ja yhteisiä. Vanhin, (miehen lapsi) aloitti tupakoinnin. Keskustelut käytiin tooodella pitkät aiheesta, mutta 16v piti päänsä, ei suostunut lopettamaan.
Sanoin sitten miehen ja lapsen läsnä ollessa, etten suostu "maksajaksi" lapsen tupakointiin, enkä anna tupakkaa lapselle.

No, vappuna poika päätti suuttua isäänsä ja karkasi mopolla kotoa. Etsittiin kahdella autolla ympäri kylää ja lopulta pojan tyttöystävä sai puhelin yhteyden ja suostutteli kotiin.
Tässä tilanteessa ei isä kyennyt puhumaan pojan kanssa asiaa selväksi, minä yritin, eikä pojan äidille kerrottu tilannetta (asuu 500km päässä)
Koitin puhua miehelle, ettei poikaa voi päästää ilman seuraamusta, mutta mitä nämä vanhemmat tekee?? Ostaa pojalle uuden mopon!!! Vain viikko karkaamisen jälkeen.
Silloin tuntui kuin olisi puukko isketty selkään, enkä ole pystynyt suhtautumaan poikaan enää äidillisesti.

Ja nyt palaan tähän tupakka asiaan. Poikaa kulkee perässä ja vihjailee että hänellä on tupakat loppuneet, minä sanon vain että ei ole minun ongelma, joka johtaa nyt siihen, että poika murjottaa (vierotus oireissaan) ja kiukkuaa nuoremmille lapsille, ei siedä silmissään.. Tiedän, minun pitäisi olla se aikuinen tässä tilanteessa, mutten jaksa. En En enää yhtään!

:(
 
Lieneekö se normaalia, että tuntee itsekkäästi itsensä niin petetyksi, että ei edes halua yrittää jaksaa rakentaa lapseen minkäänlaista tunnesidettä uudelleen, vaan huolehtii pelkästään perus asiat ja se siitä.
 
Meillä kans mies ei pidä mitään rajoja pojalleen.
Täyttää kohta 18. Mä yritin niitä rajoja pitää, vaan ku mies lipsu ja lipsu. Heitin pyyhkeen kehään. Hoitakon ite miten lystää. En maksa mitään kuluja ruokaa lukuunotamatta. Ei tosin mies ostele tupakkii eikä muitakaan pojalle. Hankalaahan tää on..
 
Lapsen muuttaessa meille asumaan keskustelin mieheni kanssa pojan kasvatuksesta ja siitä, kuinka paljon tarvitsen hänenkin osallistumistaan. Yhteiset lapset ovat olleet "sanattomalla sopimuksella" minun vastuullani, ja luulin että mieheni ymmärsi, etten pysty yksin 9v poikaa alkaa kasvattamaan suurperheen ohessa yksin.

2 vuotta taistelin pojan kanssa, että saimme yhteistyön ja sopeutumisen uuteen perheeseen onnistumaan. Sain pojan luottamaan itseeni ja itseni luottamaan poikaan. Ja vuosia menikin hyvin, normaalit taistot oli, niinkuin toistenkin lasten kanssa. Mutta keskustelu yhteys ja vuorovaikutus säilyi. Nyt kun poika ei alkanut puhumaan saati sitten kuuntelemaankaan enää minua, tuntui kuin kaikki "työ" olisi valunut hukkaan.
En vain jaksa repiä itsestäni enempää.
 
Kohta 18v, oma poikani alotti myös tupakoinnin. Sanoin sanoin että yhtään tupakkaa en aio ostaa, enkä antaa rahaa. Liekö sitten syy siihen että hommasi opiskelun lisäksi työpaikan
 
Tämä kun ei edes kesätyöpaikkaa viitsi etsiä, vaikka kouluhan jakoi ne kesätyö setelitkin! Kun ei saa mitään aikaiseksi, makaa vain ja odottaa että kaikki tipahtaa valmiiksi syliin!!!
 

Yhteistyössä