N
nyt harmaana
Vieras
Sun silmät, sun luonne sai mut rakastumaan. Olin päättänyt, ettei kukaan tuu enään mun elämään, mua ei satuteta. Kukaan ei lyö mua niinku isä löi, kukaan ei käytä mua hyväksi niinku toinen teki. Sä autoit mua pääsemään yli, sä teit suuren työn saadaksesi mun luottamuksen.
Sä olit täysillä mukana, sä olit mun. Meillä oli omat jutut, omat jutut mitä muut ei ymmärtäny. Me saatiin oma pieni koti, me oltiin perhe, rakastavainen perhe. En uskonut että sua oli olemassa, teit musta ihmisen.
Me saatiin kuulla vauvasta, meistä tuli oikea perhe. Pelkäsin, että kestääkö tää,loppuuko tää joskus. Olinko mielestäsi kaunis raskaana, entä sen jälkeen?
Sä rakastit, kaikki huonot päivät ja ajat me rämmittiin läpi, meitä ei eroteta.
Menimme naimisiin, sanoimme tahdon. Mä olin onnellinen rouva. Pian me saatiin toinen lapsi ja se olisi se viimeinen. Se oli meidän perheen koko.
Kaikki oli hyvin. Olin kotona lasten kanssa, tein kotihommat ja asiat meni niinkuin piti. Pelkäsin sua silloin kun joi, olit ilkeä sanoillasi. Pelkäsin kännisiä koska olin tottunu lapsena saamaan tuolloin nyrkistä. Ikinä et lyöny, satutit sanoin.
Kun arki kohtasi perheemme, aloitin työt ja arki muuttui. Sä muutuit.
Sun halaukset ei tuntunu samalta, sun kosketus ei ollut lämmin. Et katsonut silmiin usein. Jokin muuttui. Varauduin, että tämä kaatuu.
Paha olo sisällä kasvoi ja kasvoi, ei ollu kelle puhua, kelle halusin puhua?
"jos sä tahdon niin" kappale oli mun ajatukset, se kertoi kaiken.
Tänään tulit kännissä kotiin...et ollut oma itsesi, et katsonut silmiin, hermostuit mun kysyessä jotain! et rakasta mua niinku ennen...mä tunnen sen..Luovutanko ennen kun sattuu enempää, en halua uskoa asioita jotka eivät ole totta!
Mä itken yksin, mä en jaksa, mä haluan entisen elämän takaisin. Mä haluan että halaat mua kuin ennen, rakastat mua kuin ennen. Koska mä rakastan sua!
Sä olit täysillä mukana, sä olit mun. Meillä oli omat jutut, omat jutut mitä muut ei ymmärtäny. Me saatiin oma pieni koti, me oltiin perhe, rakastavainen perhe. En uskonut että sua oli olemassa, teit musta ihmisen.
Me saatiin kuulla vauvasta, meistä tuli oikea perhe. Pelkäsin, että kestääkö tää,loppuuko tää joskus. Olinko mielestäsi kaunis raskaana, entä sen jälkeen?
Sä rakastit, kaikki huonot päivät ja ajat me rämmittiin läpi, meitä ei eroteta.
Menimme naimisiin, sanoimme tahdon. Mä olin onnellinen rouva. Pian me saatiin toinen lapsi ja se olisi se viimeinen. Se oli meidän perheen koko.
Kaikki oli hyvin. Olin kotona lasten kanssa, tein kotihommat ja asiat meni niinkuin piti. Pelkäsin sua silloin kun joi, olit ilkeä sanoillasi. Pelkäsin kännisiä koska olin tottunu lapsena saamaan tuolloin nyrkistä. Ikinä et lyöny, satutit sanoin.
Kun arki kohtasi perheemme, aloitin työt ja arki muuttui. Sä muutuit.
Sun halaukset ei tuntunu samalta, sun kosketus ei ollut lämmin. Et katsonut silmiin usein. Jokin muuttui. Varauduin, että tämä kaatuu.
Paha olo sisällä kasvoi ja kasvoi, ei ollu kelle puhua, kelle halusin puhua?
"jos sä tahdon niin" kappale oli mun ajatukset, se kertoi kaiken.
Tänään tulit kännissä kotiin...et ollut oma itsesi, et katsonut silmiin, hermostuit mun kysyessä jotain! et rakasta mua niinku ennen...mä tunnen sen..Luovutanko ennen kun sattuu enempää, en halua uskoa asioita jotka eivät ole totta!
Mä itken yksin, mä en jaksa, mä haluan entisen elämän takaisin. Mä haluan että halaat mua kuin ennen, rakastat mua kuin ennen. Koska mä rakastan sua!
