Sinne meni sekin **tun laskiaisrieha...:(

[QUOTE="tiina";28038405]Tässä täydellinen esimerkki ämmästä joka ei tiedä elämästä sen ihan oikeasti erityislapsen kanssa yhtään mitään.

Kolme lasta olen kasvattanut joista yksi juurikin tuoreen adhd diagnoosin saanut, kaksi sitten ihan "tavallista" lasta. Ja voin kertoa että eroa on, kyllä tuon kuopuksen erityislapseksi huomaa kaikki jotka edes vähän asiasta jotain tietävät. Vai onkohan toimintaterapeutti, lasten psykiatri, lasten psykologi, erityislastentarhanopettaja jne. kaikki väärässä. Ja sinä oikeassa?

Ja kyllä, mieheni on juuri noita sinun nuoruusaikasi vähän villimmän luonteepiirteen omaava ihminen, ts. diagnosoimaton adhd tapaus. Tarkkislainen jolla jäi peruskoulu kesken, ja meni tuo elämän alku muutenkin vähän penkin alle.

Mutta kiitos kuitenkin "asiantuntevasta" mielipiteestäsi.[/QUOTE]

En ole sanonut että erityislapsia ei ole olemassa OLLENKAAN, mutta uskon että kaikki ne eivät ole mitään erityistapauksia, joiden laiskat mammat niin yrittävät väittää. En ole nähnyt sinun lastasi, mutta se on varmaankin oikeasti erityinen, jos näin ovat ammattilaiset sanoneet. Mutta joidenkin lapset ovat muuten vain tyhmiä. Pointti oli siinä että osa diagnosoi näitä ihan itse ilman ammattilaisia, ettei tarvitse komentaa lasta koko ajan. Kun sillä on tuo ADHD niin se riehuu koko ajan kylässäkin. Se pitää vain ymmärtää, vaikka perintömaljakot hajoilisi, koska sillä on se fuckin ADHD.

 

Kiitos tsemppaajille ja paljon jaksamista teille, joilla erityislapsi! Haluaisin sanoa enemmänkin, mutten vaan jaksa.

"kohtalotoveri":n tarina päättyi kuten meillekin olisi varmaan käynyt: riehasta olisi pitänyt lähteä pois tämän yhden käytöksen vuoksi. Kun hän oli nuorempi emmekä tajunneet ettei jokainen lapsi käyttäydy näin, veimme hänet puoliväkisin erilaisiin juttuihin: uimaan, tempauksiin, näytöksiin...emme usein, mutta kuitenkin. Vaikka touhu oli ns. tavislapsille mieluista ja sopivaa, jokin siinä hieroi aina meidän poikaa vastakarvaan ja hän päätyi satuttamaan muita, villiintymään niin ettei kuullut varoituksia vaarallisesta tilanteesta (itse näihin ajautui käytöksellään), karkailemaan...lopulta tajusimme, ettei mitään järkeä lähteä minnekään. Sen takia kai nytkin löin jarrut pohjaan. Yleensä olisin vienyt tahtoni läpi, mutta lapsi oli poikkeuksellisen aggressiivinen tänään ja aavistin, että jos hänet väkisin vien, se kostautuu muiden mätkimisenä ja typeränä käytöksenä. En tahdo enää koskaan kokea sitä, kun oma muksuni pilasi muiden juhlan asenteellaan.

 

[QUOTE="Vierailija";28038659]En ole sanonut että erityislapsia ei ole olemassa OLLENKAAN, mutta uskon että kaikki ne eivät ole mitään erityistapauksia, joiden laiskat mammat niin yrittävät väittää. En ole nähnyt sinun lastasi, mutta se on varmaankin oikeasti erityinen, jos näin ovat ammattilaiset sanoneet. Mutta joidenkin lapset ovat muuten vain tyhmiä. Pointti oli siinä että osa diagnosoi näitä ihan itse ilman ammattilaisia, ettei tarvitse komentaa lasta koko ajan. Kun sillä on tuo ADHD niin se riehuu koko ajan kylässäkin. Se pitää vain ymmärtää, vaikka perintömaljakot hajoilisi, koska sillä on se fuckin ADHD.[/QUOTE]

Olen minäkin törmännyt näihin kevyesti naurahteleviin äiteihin joiden mielestä on hänen Pertullaan on "adhd", äidin itsensä diagnsoima ja oikeasti kyseessä vain rajojen puute.

Mutta kyllä näissä Pertuissa ja heidän äideissään on niin helvetinmoinen ero niihin oikeasti erityisiin lapsiin ja heidän äiteihinsä, Pertut ovat vain kurittomia ja erityislaspet jotain ihan muuta.
Jännä kyllä minun erityislapseni ei ole koskaan rikkonut/yrittänyt rikkoa perintämaljakoita eikä mitään muutakaan, meidän taistelut käydään jostain ihan muusta. Tai voi olla että olisi rikkonutkin mutta koska olen ollut kuusi vuotta haukkana hänen perässään hän ei oel saanut siihen mahdollisuutta.
Ja voin kertoa etten henkilökohtaisesti tiedä yhtäkään toista lasta jota olisi kasvatettu, rajoitettu, jäähytetty, rauhoiteltu jne jne kuin tuota niin paljon kuin omaani. Ja jumalauta että väsyttää välillä.

Ehkä sen takia nuo kirjoittamasi tyyppiset kommentit suorastaan vituttaa niin rankasti.

Anteeksi kielenkäyttöni, aihe on hieman arka.

 

Surullista jos tuo on jollain normaalia.

 

Jaksamisia ap:lle! Kävin tänään meidän 6v autistin kanssa lääkärillä ja vaikka ulkopuolisen silmin voisi ehkä sanoa että eihän tuossa mitään ihmeellistä ollut niin kyllä se voimia kysyi sen verran että minnekään laskuausriehaan minusta ei olisi enää sen jälkeen ollut.

Tuossa päivällä olin kylän uudessa avoimessa päiväkodissa 2v:n ja 2kk ikäisen vauvan kanssa. Toinen ohjaajista sitten tuli siihen päivittelemään että on siinä kyllä kokoajan kädet täynnä töitä kun tuo taapero on vielä kotihoidossakin. Että varmaan tuntuu rankalta. Hetkeksi jäin suu auki miettimään että miten ihmeessä näiden kanssa nyt pystyisi edes olemaan rankkaa...

 

Noin ihan mielenkiinnosta, sinä toisen erityislapsen äiti... Eikö lapsesi ihan oikeasti ole koskaan kuullut sinun suuttuvan niin että huudat? Eikö se että joskus äidilläkin menee hermot ole normaalia?

Siis aiemmassa viestissäsi kirjoitit näin:
Mä en ole ikinä käyttäytynyt häntä kohtaan kuten sinä omaasi.
Vai tarkoititko jotain muuta..?

En tarkoittanut etten ole koskaan suuttunut lapselleni tai ettei hän olisi koskaan nähnyt mua suuttuneena.

Tarkoitin sitä, että apn kuvailemassa tilanteessa en ole ikinä käyttäytynyt kuten ap kertoi käyttäytyneensä, vaikka minäkin olen niitä oman lapseni kanssa läpikäynyt useita.

Kai mä sitten olen maailman ainoa erityislapsen äiti, joka ajattelee niin että vanhemman tulee olla (kaikille lapsilleen mutta erityisesti sille erityislapselle jolla on ongelmia tunteidensäätelyssä ja ilmaisemisessa, ehkä jotain aistitoiminnnohäiriöitä yms) lapselleen tuki ja turva, ETENKIN kun lapsi on tilanteessa jossa hän kokee hätää, pelkoa, turvattomuutta, väsymystä.

On täysin eri asia jos lapsi ihan vain ilkeyttään, uhmaamisen ilosta, tekee jotain kiellettyä kuin että hän tekee niin koska ei osaa muutenkaan ilmaista että hänellä on paha olla.

Mun pointtia on ilmeisesti hyvin vaikea käsittää, joten antaa sitten olla. Jatkakaa te omilla linjoillanne, mä jatkan tällä omallani. Voimia lapsillenne.

 

Kyllä meillä tokaluokkalainen kiltti, tunnollinen ja taitava tyttökin unohtaa joskus vetää vessan. Kyllä mun mielestä järjesti aika kohtauksen yhdestä vessan vetämättömyydestä. Mä luulen, että noi ammattikasvattajat unohtaa sen joskus itsekin. ;D

 

[QUOTE="vieras";28037973]Erityislasta siis raahattu pitkin kaupunkia, käytetty jossain tutkimuksissa ja ties mitä muuta ohjelmaa ollut...lasta väsyttää päivän touhut, ei ehkä oikein ymmärrä mikä se laskiaisrieha on...jännittää...alkaa hermostuttaa ja tekee mieli päästellä höyryjä...ja pam! Äiti peruuttaakin varoittamatta koko jutun ja repii vaatteet päältä, pistää omaan huoneeseen...

Tota noin...[/QUOTE]

juu tuosta kyllä sattais ihan ilman diagnoosiaki oleva lapsi sada hepulit. Pitäisi muista että joskus vaan pitää joustta pikkuasioista, kuten vesan verämisestä, se unhohtuu usein monelta isommalatakin ( ainaki meillä kouluss ajosksu olen huomanut naisten vesasa näin käyneen)
jos lapsi olsis saanut sen riehan, olisi rauhoittunut. Kelkan olsiti SINÄ voinut ota mukaan.

 

Itselläni ei ole erityislapsia enkä osaa kuvitella jatkuvaa taistoa ja vääntöä sellaisen kanssa, mutta rankalta kuulostaa. Tsemppiä ap:lle! Mielestäni toimit ihan oikein ja johdonmukaisesti. Tietyistä asioista ja rutiineista on vaan pidettävä kiinni jos aikoo saada homman toimimaan, oli sitten kyseessä vaikka niinkin vähäpätöinen asia kuin vessan vetäminen. Luulisin, että varsinkin erityislasten kanssa lipsuu helposti sitten isommistakin asioista, siis lapsi alkaa kokeilla rajojaan.

Teet varmasti lapsesi kanssa hienoa työtä, täällä on vaan palsta täynnä paskantärkeitä jotka tietävät elämäsi paremmin kuin sinä itse ja osaisivat varmasti omasta mielestään kasvattaa lapsesi paremmin kuin sinä

 

Pakko pistää sen verran lusikka soppaan, että mua käy vihaksi nämä jotkut terveiden äidit kun sanoo, että meidänkin lapsi käyttäytyy ihan samanlailla ja normaalilta kuulostaa...

No pitkälti tuo kuvaus sopii normaaliinkin, ei sitä vaan monet tajua, että voimakkuus on potenssiin kymmenen :hug:

 

[QUOTE="tiina";28038740]Olen minäkin törmännyt näihin kevyesti naurahteleviin äiteihin joiden mielestä on hänen Pertullaan on "adhd", äidin itsensä diagnsoima ja oikeasti kyseessä vain rajojen puute.

tuota kyllähän mäkin olin aika varma että meidän "pertulla" on adhd,ennenkuin kukaan ammattilainen oli sitä esille ottanut, voi kyllä sain kuulla tätä et oo vaan kasvattanut juttua,vaan enpä saa enään!

moni erityislapsi saa diagnoosin vasta myöhään.. meilläkin lähes 7v iässä vasta,vaikka ongelmat ol inähtävissä kyllä jo useampi vuosi aiemmin,itseasiassa tämä impulsiivisuus yms on tietyllä tapaa näkynyt jo vauva iässä,vaativuutena!

 

Olisin kysellyt vielä teiltä ketjuun osallistuneilta, että heitteleekö teidän lasten mieliala jatkuvasti? Poika heräsi ihan hyväntuulisena, mutta raivostui kun muistutin että vessa vedetään aamupissan jälkeenkin, alkoi oikein huutamaan(ensin väitti vetäneensä mutta kävin vessassa heti hänen jälkeensä, sitten alkoi tuo raivoaminen). Rauhoittelin ja muistutin, että ei tarvitse huutaa/mesota kun olen ihan vieressä + käänsin huomion muualle lopulta, joka auttoikin hetkeksi. Tehtiin aamutoimet vaihtelevalla menestyksellä.

Mies vei pojan hoitoon ja tämä oli kuulemma koko matkan haastanut riitaa (johon mies ei ollut reagoinut, lehmänhermoinen tyyppi). Päiväkotiin päästyään poika piristyi hetkeksi mutta kun mies teki lähtöä, poika oli jo huutamassa ja riitelemässä ryhmäläistensä kanssa siitä, saavatko nämä tehdä mitä aikoivat ("tehän ETTE mene tuohon, MINÄ menen", sitten taas vaihtoi mielipidettä kun kaveri totesi "senkus menet" ja sanoi "huijanneensa", itku kurkussa...hoitajan piti mennä väliin taas kerran, kun meni niin älyttömäksi touhu) ja muut lapset katsoivat tätä ihmeissään. Niin että onko tämä teistä normaalia käytöstä? On meinaan lähes jokapäiväinen ilmiö meidän pojalle.

 

[QUOTE="natasja";28041050][QUOTE="tiina";28038740]Olen minäkin törmännyt näihin kevyesti naurahteleviin äiteihin joiden mielestä on hänen Pertullaan on "adhd", äidin itsensä diagnsoima ja oikeasti kyseessä vain rajojen puute.

tuota kyllähän mäkin olin aika varma että meidän "pertulla" on adhd,ennenkuin kukaan ammattilainen oli sitä esille ottanut, voi kyllä sain kuulla tätä et oo vaan kasvattanut juttua,vaan enpä saa enään!

moni erityislapsi saa diagnoosin vasta myöhään.. meilläkin lähes 7v iässä vasta,vaikka ongelmat ol inähtävissä kyllä jo useampi vuosi aiemmin,itseasiassa tämä impulsiivisuus yms on tietyllä tapaa näkynyt jo vauva iässä,vaativuutena![/QUOTE]

Näin...Meilläkin oli ekat 4v kuriton kakara joka ammattilaisten myötä vaihtuikin erityislapseksi. Kuri on ja sen kanssa tehdään töitä joka hemmetin päivä. Ja meilläkin jo vauvasta näkyi samaa mitä edelleen.

 

[QUOTE="vieras";28037973]Erityislasta siis raahattu pitkin kaupunkia, käytetty jossain tutkimuksissa ja ties mitä muuta ohjelmaa ollut...lasta väsyttää päivän touhut, ei ehkä oikein ymmärrä mikä se laskiaisrieha on...jännittää...alkaa hermostuttaa ja tekee mieli päästellä höyryjä...ja pam! Äiti peruuttaakin varoittamatta koko jutun ja repii vaatteet päältä, pistää omaan huoneeseen...

Tota noin...[/QUOTE]

Voisin kuvitella että meidän ihan normaali poika olis voinut väsähtää tuollaisen päivän jälkeen ja kilahtaa. On temperamentiltaan sellainen että väsyneenä alkaa kiukuttelut. Ehkä ei kannattais aina ajatella että lapsi on erityislapsi vaan ajatella että se on lapsi. Diagnoosit on tavallaan rasite, koska ne aiheuttaa tiettyä asennoitumista eikä enää eroteta mikä on normaalia lapsen käyttäytymistä, uhmaa, kiukuttelua, väsymystä ja mikä taas oirehtimista.

Kannattaa miettiä vastaisuuden varalle mitä vois tehdä toisin. Ja varmaan oletkin jo miettinyt. Jospa ottaisit sellaisen tyylin kun lapsi selvästi alkaa hermoilemaan, että otat hiukan teennäisenkin positiivisen asenteen ja äänensävyn. Itse yritän sellaista kiukuttelevien lasten kanssa, johan toimii paljon paremmin kuin että itse jo äänensävyllä ilmaisee että voihan vee! Helpommin sanottu kuin tehty mutta sitä voi aina yrittää. Ja rauhoitella että "hei, ei tässä nyt ole mitään hätää, nyt otetaan ihan rauhallisesti".

Ja sitten piti kysyä että syökö lapsi usein karkkia ja makeaa? Ettei ne lisäaineetkin aiheuta ylimääräisiä kierroksia... ja sokeri.

 

[QUOTE="huoh";28041174]Voisin kuvitella että meidän ihan normaali poika olis voinut väsähtää tuollaisen päivän jälkeen ja kilahtaa. On temperamentiltaan sellainen että väsyneenä alkaa kiukuttelut. Ehkä ei kannattais aina ajatella että lapsi on erityislapsi vaan ajatella että se on lapsi. Diagnoosit on tavallaan rasite, koska ne aiheuttaa tiettyä asennoitumista eikä enää eroteta mikä on normaalia lapsen käyttäytymistä, uhmaa, kiukuttelua, väsymystä ja mikä taas oirehtimista.

Kannattaa miettiä vastaisuuden varalle mitä vois tehdä toisin. Ja varmaan oletkin jo miettinyt. Jospa ottaisit sellaisen tyylin kun lapsi selvästi alkaa hermoilemaan, että otat hiukan teennäisenkin positiivisen asenteen ja äänensävyn. Itse yritän sellaista kiukuttelevien lasten kanssa, johan toimii paljon paremmin kuin että itse jo äänensävyllä ilmaisee että voihan vee! Helpommin sanottu kuin tehty mutta sitä voi aina yrittää. Ja rauhoitella että "hei, ei tässä nyt ole mitään hätää, nyt otetaan ihan rauhallisesti".

Ja sitten piti kysyä että syökö lapsi usein karkkia ja makeaa? Ettei ne lisäaineetkin aiheuta ylimääräisiä kierroksia... ja sokeri.[/QUOTE]

Ei syö makeaa usein, ainakaan kotona. Karkkipäivä on kerran viikossa ja meillä tehdään itse makeat herkut, jos niitä syödään. Jopa jogurtin/viilisten antamista säännöstelen, ettei tule liikaa herkkuja kun päiväkodissakin on usein jotain piirakkaa tai jäätelöä.

Kyllä tässä on äänensävyt ja muut kokeiltu, mutta eilen vaan paloi pinna. Ei sitä joka päivä tapahdu, harmitti vaan pirusti kun olisin itsekin tuohon riehaan tahtonut mukaan (olisi tavannut tuttavaperheitä ja tapahtumassa oli mukana taho, jonka tuotteisiin lapsi on hulluna). Opinpahan sen, ettei kannata järjestää mitään poikkeavaa/kivaa. Ensi kerralla tullaan sitten vaan kotiin suoraan tapaamisesta, ei syödä eikä varsinkaan osteta pientä määrää karkkia (oli muuten eka kerta karkkipäivän ulkopuolella).

 

Olisin kysellyt vielä teiltä ketjuun osallistuneilta, että heitteleekö teidän lasten mieliala jatkuvasti? Poika heräsi ihan hyväntuulisena, mutta raivostui kun muistutin että vessa vedetään aamupissan jälkeenkin, alkoi oikein huutamaan(ensin väitti vetäneensä mutta kävin vessassa heti hänen jälkeensä, sitten alkoi tuo raivoaminen). Rauhoittelin ja muistutin, että ei tarvitse huutaa/mesota kun olen ihan vieressä + käänsin huomion muualle lopulta, joka auttoikin hetkeksi. Tehtiin aamutoimet vaihtelevalla menestyksellä.

Tuli mieleen, onko teillä aamutoimista kuvasarjaa? Vessakäyntiin voi liittää sen vessanpöntön vetämisen yhdeksi vaiheeksi. Meillä nuo aamutoimet pitää aina tehdä juuri oikeassa järjestyksessä, jos joku poikkeaa tai yrittää oikoa jotain kautta kiireessä, niin sen jälkeen ei tule mistään mitään ja menee pelkäksi huutamiseksi.

 

[QUOTE="vieras";28041218]Tuli mieleen, onko teillä aamutoimista kuvasarjaa? Vessakäyntiin voi liittää sen vessanpöntön vetämisen yhdeksi vaiheeksi. Meillä nuo aamutoimet pitää aina tehdä juuri oikeassa järjestyksessä, jos joku poikkeaa tai yrittää oikoa jotain kautta kiireessä, niin sen jälkeen ei tule mistään mitään ja menee pelkäksi huutamiseksi.[/QUOTE]

Ei ole erikseen kuvia joka vaiheesta, mutta samaa mietin että pakkohan sellainen on tehdä ja tosiaan tuo vetämisjuttu omaksi kuvakseen. Käsienpesunkin kanssa on ongelmaa, kun vesi ei ole mikään mieluinen elementti...Papunetistä varmaan löydän materiaalia avuksi.

 

[QUOTE="Vierailija";28038659]En ole sanonut että erityislapsia ei ole olemassa OLLENKAAN, mutta uskon että kaikki ne eivät ole mitään erityistapauksia, joiden laiskat mammat niin yrittävät väittää. En ole nähnyt sinun lastasi, mutta se on varmaankin oikeasti erityinen, jos näin ovat ammattilaiset sanoneet. Mutta joidenkin lapset ovat muuten vain tyhmiä. Pointti oli siinä että osa diagnosoi näitä ihan itse ilman ammattilaisia, ettei tarvitse komentaa lasta koko ajan. Kun sillä on tuo ADHD niin se riehuu koko ajan kylässäkin. Se pitää vain ymmärtää, vaikka perintömaljakot hajoilisi, koska sillä on se fuckin ADHD.[/QUOTE]

Tuota niinku minä tein ja oikeessa olin. etkö ymmärrä sellaista asiaa että oma vanhempi tuntee lapsensa parhaiten.

Mä tappelin oman lapseni tutkimuksiin, eka psykologi oli sitä mieltä että ei oo viel tarpeeksi paha eteenpäin lähetettäväksi, mutta kirjoitti kuitenkin lausuntoon mm. sanan impulsiivisuus, googlasin sen ja löysin teitoa adhd:sta.. mitä enemmän luin tietoa kyseisestä oireyhtymästä sitä tutummalta kuulosti.

6v 9kk iässä sain lapsen viimein neurologille.. tunti haastateltiin vanhempia, tunnin tutki lasta+ useamman viikon oirekaavakkeet+viivi täytettin ja sieltähän se vahvistus epäilylle tuli!