Sinäkö

Esikoisen nimi tuli aika helposti, etunimi vaihtui kerran. Muut kaksi oli koko ajan samat kun nimeä pohdittiin. Oli yhteinen päätös. Minä luettelin kalenterista nimiä ja laitoin merkit kaikkien nimien kohdalle joista mies tykkäs ja sen jälkeken karsin niistä ne nimet pois joista en itse tykännyt ja sitten kahdestaan valittiin.

Tämä kuopuksen nimi oli sitten vähän enemmän hakusessa. Vaihtui kolmisen kertaa kokonaisuudessaan mutta viimein löytyi oikein hyvä ja sopiva.
Tämäkin kyllä keksittiin sillä periaatteella kuin esikoisenkin.

 

Meillä on ollut melkoista vääntöä ennen kuin on sopiva nimi löytynyt lapsille. Aina mies ampui alas minun ehdotukset, mutta näin siis mentiin, että minä ehdotin ja sitten lopussaan löytyi semmoinen minkä mieskin kelpuutti. Kuopuksen nimeen lisättiin vielä kasteaamuna todistukseen pari kirjainta.

 

Molemmilla on mun valitsemat nimet. Mutta olen niin ovela että mies luulee päättäneensä ne

Tässä asiassa täytyy myöntää, että toimin samoin, vaikka muuten tuollaista toimintaa vältänkin.

Nimiasiassa psykologinen nokkeluus on täysin sallittua B)
Muuten meillä olisi Toprak-niminen poika. Toprak!!! :|

Uteliaisuudesta kysyn että onko puolisosi mahd. turkkilainen?

 

ukolle se olisi ollut aivan sama tuleeko meidän lapsista irmeli, keijo ja jorma VAIKO jotain muuta. Ei se nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä. Olen saanut aina tahtoni lävitse!!

 

Yhdessä päätettiin mutta siis yhdessä myös päädyttiin sellaiseen nimeen minkä molemmat halusi. Meillä oli vaikeuksia keksi tytölle nimeä, poikaa varten olisi ollut ehdoton suosikki valmiina. Mutta kyllä se oikea nimi sitten löytyi tyttöselle.