SINÄKÖ muka äiti 0_o???

Olen 21-vuotias 8kk tytön äiti ja tuntuu että kaikki kauhistelevat kuinka nuori olen. Ihmiset, varsinkin vanhemmat, kuvittelevat minun olevan joku 15-vuotias teiniäiti ja monet luulevat oikeudekseen antaa minulle ohjeita lapsen kasvatuksessa. Yksikin nainen sanoi että luuli että minä saan itsekin vielä lapsilisää ja kerran kirpparilla eräs mies tuli hyvin myötätuntoisena juttelemaan kuinka niin nuorena joutuu tulla äidiksi ym. En ymmärrä! Minä haluan olla äiti, en ole mikään teiniäiti, osaan huolehtia lapsesta ja laittaa hänelle tarpeeksi vaatetta päälle! Mikä ihme ihmisiä vaivaa. Serkkuni sanoi ihan samaa ja hän oli 27 lapsen saadessaan. Muilla samoja kokemuksia :|??

 

olin 22v kun sain ekan muksuni ja silloin sain myös kommentteja, että noin nuorena ja ei työpaikkaa jne.22v ei ole mikään nuori ( teini ). olin mielestäni juuri oikeassa iässä saamaan lapsen ja mies oli samaa mieltä että perhe perustetaan nuorena.

 

Mulla on ollut samoja fiiliksiä. Muut saivat minut kokemaan itseni teini-äidiksi vaikka olin kuitenkin 24v pojan synnyttyä.
Ihmettelen vaan suuresti, että entisaikaan "kakarat teki kakaroita" äitini sanoja lainatakseni, eikä silloin ollut mitään että naimisiin mentiin 18-v ja lapsi heti perään. Outoa tämä nykymaailma.
Kuitenkin silti sitten päivitellään, jos ei ole niitä lapsia vielä 25-30veenä...ja sitten jos tekee nuorempana, niin onkin teini-äiti...! :headwall:

 

Mulla on ollut samoja fiiliksiä. Muut saivat minut kokemaan itseni teini-äidiksi vaikka olin kuitenkin 24v pojan synnyttyä.
Ihmettelen vaan suuresti, että entisaikaan "kakarat teki kakaroita" äitini sanoja lainatakseni, eikä silloin ollut mitään että naimisiin mentiin 18-v ja lapsi heti perään. Outoa tämä nykymaailma.
Kuitenkin silti sitten päivitellään, jos ei ole niitä lapsia vielä 25-30veenä...ja sitten jos tekee nuorempana, niin onkin teini-äiti...! :headwall:

jep, minä ainakin olen niin pieni ja nuoren näköinen että vaikka hankkisin lapsen 30wee niin silti olisin varmaan muiden silmissä teiniäiti

 

Minä olin juuri täyttänyt 22v, kun esikoinen syntyi. Onnekseni olen säästynyt ja välttynyt kaikilta typeriltä kommenteilta silloin ja myöhemmin =) Nuori äiti on yhtä hyvä äiti siinä, missä vanhempanakin äidiksi tullut.
Nykyään olen 27v 3n lapsen äiti (lapset 5v, 2v9kk ja 1v3kk).

 

kateellisten panettelua, ei kaikkien tarvi olla nelikymppisiä kun lapsia saavat! B)

Itteäni kanssa kyttäillään pitkin nenän vartta, ja mikäs sen parempaa, kun pääsevät vielä noottaamaan siitä, että pukee lastaan "lasten trendeihin", eikä pelkkiin potkuhousuihin... sama tietty itteään koskee, ei äitien, varsinkaan nuorten, pitäisi pukeutua hyvin Siitähän tulee heti huonon äidin leima otsaan

 

Joo-o. Sitähän se on ettei oikein mikään kelpaa. Toisille olet liian nuori, toisille liian vanha. Ei mitään väliä minkä ikäinen olet. Pääasiahan se onkin että itsestä tuntuu hyvältä olla äiti, iästä riippumatta

Olin 25v esikoisen syntyessä ja kyllä monessa paikassa katsottiin pitkään ja sai kuulla vihjauksiakin siihen suuntaan että kun olet niiiin nuori ja ootte varmaan olleet just sen 3kk yhdessä ennen raskautta ja kohta sitten haulikkohäät joudutaan järkkäämään. Joo ei olekaan kuin 7v yhteiseloa takana joista jo useampi vuosi naimisissakin.. Mutta aina löytyy valittamista. Suotakoon se tympeille

 

Minusta hyvässä iässä oot lapses saanut. En itse ainakaan kovin vanhana enää halua.. Älä muista piittaa, teet niinkuin haluat/parhaaks näet Tsemppiä!

 

itse sain 17v esikoisen.kukaan ei kyllä kauhistellut nuorta ikääni.21 ei minusta ole kyllä kovin nuori.itse koin olevani nuori silloin kun esikoista odotin mutta raskauden myötä kasvoin äidiksi.
yhdessä olen ollut 15 vuotta mieheni kanssa ja meillä on nyt 5 lasta ja kuudennesta kovasti ollaan puhuttu.vaikka sainkin esikoisen kovin nuorena en ole viettänyt niitä teinivuosia lainkaan.olen kotiäiti joka ei nauti alkoholia lainkaan ja hoidan lapset kunnialla.aina olen hoitanut nuoresta iästä huolimatta.
kannattaa jättää nuo puheet omaan arvoonsa.me itse tiedämme parhaiten millon ollaan valmiita äidiksi.ja kyllä se jokaisella on äidinvaisto omaa lastaan hoitaa.nyt mulla ikää 28v ja olen siis viiden lapsen äiti.

 

Itse sain esikoisen 20-vuotiaana, ja kauhisteluja sai osakseen raskausaikana, sekä vauvan kanssa kulkiessa. Jotkut asiat silloin satuttivat, varsinkin se avoin kauhistelu ja tuijotus. Olen ollut aina ikäistäni nuoremman näköinen. Eikä sillä ole siis mitään merkitystä, miten kohtelet lastasi tai käyttäydyt naama on se mikä ärsyttää. Nyt olen 24-vuotias kolmen lapsen äiti, ja katseita tulee edelleen. Ja useimmiten se kauhistelu vaina naurattaa, en ole superäiti mutta väittäisin silti olevani ihan hyvä äiti lapsilleni.

 

Tiedän tunteen ja tuntui pahalta kun äitini kanssa oltiin kaupassa esikoisen kanssa, oli 1kk ja minä pari kk sit täyttänyt 20v. Äitini lähti jonosta hakemaan jotain puuttunutta tavaraa ja esikko rupes itkemään, minä sit nostin syliin ja hyssyttelin kun yks täti siihen vauvalle: "juu kyllä se äiti sieltä takaisin tullee, kyllä ihan hyvä siinä siskon sylissä on olla".. Juu siihen sanoin että tää on mun lapsi, en ole sisko, kyllä tyrmistyi ja mutisi kakaraäideistä jotain mennessään pois. Äitini tottakai oli iloinen kun häntä luultiin äidiksi siinä iässä, itteä vähän kirpaisi..

No mut nyt sille voi nauraa kun aika hauska tapaus, ristiäisissä pappikin luuli äitiäni lapsen äidiksi ja punasteli ja pahoitteli kun kuuli että minä olen, no ainakin nuorekas äiti jos ei muuta ja itse menin viel 15v.

Pää pystyyn vaan ja antaa tollaset asiat mennä toisesta sisään ja toisesta ulos, pääasia että itse tiedät olevasi hyvä äiti.

 

ite olen 20 ja esikoista odotan ja masu jo ruvennu pikkusen näkymään ja voi että niitä katseita mitä saan välillä... :/ mutta en välitä siinäpä kattovat!! ylpeänä kannan lapseni ja ihanaa ku raskaus rupeaa jo näkymään :heart: ei sillä oo mitään väliä mitä muut ihmiset sinusta ajattelee... juuri niinku tuossa aiemmin mainittu, pää pystyyn ja unoha ne muut ihmiset!!! :heart:

 

Tuommoinen arvostelu on raivostuttavaa. Ihan kuin hyvä äitiys olisi iästä kiinni, kyllä se on niin siitä ihmisestä itsestään (ja myös ympärillä olevista kiinni)
Itse olin 25 kun tulin äidiksi. Olisin halunnut lapsia jo aikaisemmin, mutta vuosien yrityksestä huolimatta niitä ei meille suotu. Minulla on myös takaraja, 30 vuotiaana lapset on tehty(piste)

Mie olen pohtinut tuota ikuista väitettä, että ensin pitää elää elämää ennenkuin tekee lapsia.. sehän on ihan kahjo. Se se vasta on elämää, kun on lapsia. Ennen sitä se kaikki oli mulle ainakin täysin sisällötöntä haahuilua ja harmittaa vieläkin, kun en aiemmin saanut ensimmäistä lastani. Minun elämäni alkoi siitä.
Olen vielä suht nuori, kun lapseni ovat aikuisia. Silloin minulla on aikaa itselleni, miehelleni ja vieläpä kaiken lisäksi uskomattomat lapset ja kenties heidän perheensäkin ympärilläni. Mitä niin ihmeellistä siinä 20-30 vuotiaana voisi saada ja kokea, että se ylittäisi tuon kaiken? Ryypätä, rellestää, matkustella.. kerkiäähän sitä vaikka eläkkeelläkin vielä, jos nuo tuntuu semmoisilta tekemisen arvoisilta asioilta.
Monet ovat lapsen saatuaan ajatelleet aivan samoin. Turhaa on ollut odottaa ja tuhlata hedelmällisiä vuosiaan. Biologisestihan se taitaa mennä niin, että nainen on tarkoitettu kantamaan vauvaa ja synnyttämään nuorena.

 

mä en muista että kukaan tuntematon olis arvostellu,mutta esim. nyt kun olen 23 ja odotan kolmatta niin sukulaiset kyllä jaksaa muistuttaa että miten voi jo kolmas olla tulossa kun oon vielä niiiin nuori...

 

Ite en kans oo saanu sen suurempaa kummastelua osakseni, vaikka pitkiä katseita kylläkin.
Kyllä ihmiset on hävyttömiä kun kehtaa tuijottaa ja tuijottaa!

Uimahallissa ollessani joku lähemmäs kolmekymppinen nainen tuijotti mahaani, koska siinä on raskausarpia. Tuolloin en tosin enää ollut raskaana. Nainen näytti siltä ku ois meinannu kysyä/ sanoa jotain, kun käänty aina poispäin ja taas uudestaan tuijottamaan.

Ja bussissa matkustaessani (poika silloin 2kk) joku vanhempi nainen katteli pitkään takapenkiltä ja tuli kysymään että "onko tuo lapsi sinun" sanoin että onhan se, niin alko sitten paasaamaan sen kummempia kysymättä, että "oisko susta kiva jos joutusit oleen bussissa talvivaatteet päällä? kuumahan siinä tulis! ajattele nyt ite! oisko kivaa? oisko?"
Sanoin sit että kyllä mä oon vauvan haalaria avannut, mut vaunujen "suojapeitettä" en ottanut pois, kun keskiovista vetää kun ne avataan ja en haluu kaikkien aivastelevan ja köhivän päälle.
Veikaten, nuoresta iästäni johtuen tuli neuvomaan, koska eihän kukaan nuori voi ite osata ajatella tommosta! huoh..

Monet varmasti luulee et oon ihan kakara ja näytän varmaan siltä et oisin 15v
Niin ja itselläni ikää 20v. ja poika nyt 5kk

 

Täällä on yksi joka on ollut kyttäilyn aihe... 17 oli kun odotin, ja kuukausi ennen 18- vuotispäivääni tyttö syntyi. Monet tulee antamaan kadulla neuvoja, puuttuvat uhmatilanteisiin yms... Se on niin ärsyttävää.... Olen halunnut äidiksi, tytön saaminen oli mun ja tytön isän yhteinen päätös, tarkoituksella jätettiin ehkäisy pois. Monet tuntuu luulevan että tyttö oli vahinko, eikä toivottu. En enää jaksa selitellä ihmisille tilannettani... Jos joku ei usko, saa olla uskomatta, mitä se jollekin vieraalle kuuluu mikä meidän tilanne on...

P*skamaisin tilanne oli se, kun oltiin kävelemässä meidän mökille vajaa kuukausi sitten. Tyttö käveli tosi hitaasti, ja pyysin tyttöä kävelemään reppaammin. Siitä käveli joku vanhempi nainen ohi, ja ohi mennessään sanoi että älä huuda sille lapselle. En edes ehtinyt vastata mitään, kun tää nainen virnisti ja totesi että se oli vitsi, tyttö pieni. Lähti pois siitä ennen kuin ehdin sanomaan mitään. Siinä kyllä vähän aikaa kiehui raivosta...
Ja ihan tavallisella äänellä puhuin, en todellakaan huutanut. Myönnettäköön, että olen nuoren näköinen, mutten kuitenkaan mikään 14- vuotiaan näköinen. Ja pari kertaa on tullut kysymys "niin oothan sä ton äiti, vai oletko sisko?" Niin, olen siis 22- vuotias.

 

mä täytän itse nyt 21v kuun lopussa ja tyttö on 10kk,
ja saahan noita katseita välillä ja varmaan monet ihmiset miettii mielessään
että onpa nuori äiti.

mutta mä olen itse niin onnellinen ja ylpeä itsestäni ja rakkaasta kauniista lapsestani,
että tulkoot ihmiset puhumaan niin minähän puhun takaisin.

ja eipähän olla sitten mummoja ihan kuoleman kielillä eiks je

pää pystyyn eikä välitetä mitä muut ihmiset miettii ja puhuvat!!

 

Olin 19, kun tyttö syntyi. Raskausaikana en onneksi saanut osakseni kummastelevia katseita, mut sitten, kun lapsonen oli syntynyt, minulle todettiin, että koska olen niin nuori, niin enhän minä voi kaikkea osata. Vai niin. Eiköhän se ole niin, että saa esikoisen sitten minkä ikäisenä tahansa, 15- tai 40-vuotiaana, niin ei voikaan osata tai tietää ennen kuin on elänyt ja ollut vauvan kanssa. Tai koskaan ei varmasti tiedä kaikkea, mut voi silti olla hyvä äiti. Hyvä äitiys ei tosiaan ole iästä kiinni.


Toinen kerta, mikä minulle on jäänyt mieleen ikävänä kokemuksena, oli kun oltiin käymässä erään vähän kaukaisemman vanhemman sukulaisen luona. En muista tarkasti, mistä keskusteltiin (tytöstä kyllä jotain,mut sen enempää en muista), mutta yhtäkkiä tämä täti kaappasi tytön sylistäni ja tokaisi: "Eihän tuo sinun äitisi tiedä mistään mitään." Olin todella pahoilla mielin sen jälkeen. Kyllä minä lapseni tunnen!
Puheet ovat tähän päivään mennessä jo onneksi lakanneet. Olen myös kuullut kehun välikäsien kautta, että kuulemma hoidan tytärtäni hyvin. :heart:

 

Minulle sanottiin pankin tiskillä raha-asioita hoitaessani 21-vuotiaana, että olet aika nuori äidiksi. Meinas vähän jäädä suu auki kun pankin tädin kanssa en edes puhunut muusta kuin raha-asioista. Minulla ei ollut edes lapset mukana vaan sellainen paita missä luki, että äiti on vähän väsynyt. Otti vaan oikeudekseen ihmetellä yksityiselämääni paidan perusteella.

 

Mulle kaikki ovat olleet tosi ystävällisiä. Mitä nyt yks mummo kun astu bussiin katto muo ja kajautti "Onko tuo sinun???" En voinut kun hämmästellä ja nauraa, sanoin että "on"ja rupesin hehkuttaa äitinä olemista :kieh: kaikkea sitä!

 

O___O Järkyttävvää kuulla,että muka 20+ voisi olla "liian" nuori.Nainen biologisesti parhaassa iässä!!!Pitäisikö niitä tehä sitten,kun munasoluista puolet on jo pilalla...
Itse oon tottunu nuoriin äiteihin Mummo teki äitin 19-vnä,äiti minut 17-vnä ja mulla tuloillaan lapsi ja on siinä kiikun kaakun,että ehinkö täyttää 21,ennenku lapsi syntyy ;D
Ei oo mulle ainaskaa vielä mittää kommentoitu ja saa kyllä tulla kommentoimaan jos uskaltaa ;D Oon sen verran ärhäkkä,että saa pieni katumuksen poikanen tulla kommentoialle xD
Ja tosiaan eka lapsi on eka,tekipä sen milloin tahansa ja itse lapsia 10-vuotiaasta asti hoitaneena(nuorimmat alle 1-v),tiiän hieman lasten hoidostakin(en tietenkään tiiä,millaista se arki on,mutta senhän saa vasta tietää,kun pääsee arkea elämään oman lapsen kanssa,mutta hyvvää harjotusta kummiskin ollu^^)

//Muokkaanpas,ku unohin kirjoittaa vielä sen,mitä oli tarkoitus,eli mummon kohalla kaikki tiesi,että lapsi on mummon,vaikkei miestä ollukkaa,ku ne asu niin pikkukylässä Ja äitin kohalla taas pappi puhutteli mummoo äitinä ja moni kävi kyselemässä mummolta,ku se työnteli rattaita,että onko se iltatähen tehny ;D Minua luullaan edelleen mummon tytöksi ja saa aina jankuttaa,että eiku tyttären tytär

 

Sain esikoisen viikkoa vaille 20-veenä.
Monet ihmiset päivittelevät, että "mitä sitä nyt noin nuorena pitää aloittaa",
mutta oon todennu suoraan, että mitähän se teille kuuluu?
Joskus kaupassa oon saanu kuulla siitä miten nuorten ihmisten lapsista tulee kauheita,
mutta mä uskon, että noi asenteet on paljolti kiinni siitä, että näillä ihmisillä
ei itsellään ole kaikki asiat kohdallaan.

 

Se on jännä asia, kun sanotaan, että lapset pitäis tehdä nuorena (kun Suomessa ensisynnyttäjien keski-ikä on 27 vuoden huitteilla) ja silti sitten ilkutaan ja katsotaa vinoon, jos on vaikka kaksikymppinenkin äiti/odottaja. Outoa porukkaa... Jotkut ihmiset ovat vain suorastaan myös kateellisia. Itse en ole siis vielä törmänny asiaan, mutta tulen varmasti törmäämään, kun maha alkaa kunnolla näkyä. Esikoista odotan ja olen 20.

 

Olen huomannut saman asian, minuun itseeni on suhtauduttu aina hyvin (eka 17v) mutta nyt kun kierreltiin siskon kanssa kirpputorilla ja siskolla oli rintarepussaan puolentoista kuukauden ikäinen kummipoika (poika mun, sisko 15) ni johan otti mummot asiakseen tulla huomauttelemaan ja pysäyttelemään siskoa jatkuvast. Siis torilla tuntemattomat! Valitettiin kun vauvalla ei ollut pipoa, pelkkä huppu (elokuu) ihmeteltiin että synnytys on täytynyt olla kamala kun noin nuorena punnertaa, päiviteltiin että rintarepussa noin pientä kantaa, valitettiin vaatteista ja kyseltiin onkos bailut jaanyt taakse. Siis tunnissa 5 naista ja 1 mies, kaikki toisilleen tuntemattomia ja siskolle suutaan soittamassa. Kyllä sisko sitten takas näpäytteli. Synnytykseenkin vastasi vaan että sinähän tuo synnytys meni sipsejä syöden ja leffoja kattellen, tekstari tuli sitten illalla

 

tuttu on tunne..itse olen 22 ja esikoiseni on 4kk ja plussasin juuri. nyt vasta kaikki ovatkin kauhuissaan kun ei ikä eroa tule kuin tuo vuosi. tyttöni syntyi toukokuussa 09 ja nyt on la toukokuussa 10. kyllä on kuullut jos jonkin moista. koskahan se oikea ikä sitten tosiaan mahtaa olla kun aina ollaa liian nuoria tai vanhoja.... :/