"Sinä olet ruma äiti" :(

[masis]

Noniin, lasten suusta sen totuuden kuulee. Olin auttamassa 3-veetä pukeutumaan mummolanreissua varten. Hän siinä sitten tutkaili kasvojani, näki jonkun näppylän jos toisenkin ja tokaisi "Sinä ole ruma äiti". Naurahdin siinä, mutta itku pääsi kun lapsi oli lähtenyt. Hoin tuota mielessäni ja voi, kyllä minä taidan olla ruma ja huonokin vielä En tiedä mikä vaihe tuolla tytöllä on menossa. Kun olin selvittämässä sen takkutukkaa, niin sanoi itsestään "minä olen ruma" ja minä siihen että "voi ethän sinä ole ruma".

Oonks mä nyt sit susiruma ja pillallinen yksilö?! Tuli vähän surullinen olo. On tässä jäänyt oma hoitaminen vähiin, tosiaan on naama kuin jonkun petolinnun arse ja muutenkin olen varjo entisestäni. Niin että taisin kuulla totuuden ja jotain tarttis tehdä!

 

[Moraalinvartija]

No niin. Lapset nyt sanoo ihan mitä sylki suuhun tuo, vaikka eivät edes ymmärtäisi sanomansa merkitystä. Minua on väitetty tontuksi, sarvikuonoksi, mummoksi, pahan hajuiseksi ja ties mitä kaikkea. Teen myös pahaa ruokaa, kuristan lapsia ja osaan hypätä talon katolle. Melkoinen pakkaus.

Jos olet omaan ulkomuotoosi noin pettynyt, että oikeasti otat itseesi kolmevuotiaan puheista, niin kyllä ehkä sitten kannattaa jotain tehdä. Noin muuten miettisin, onko tuossa vähän masennuksenpoikasta mukana. Sillekin on hyvä tehdä jotain.

 

[ruma ap.]

No niin. Lapset nyt sanoo ihan mitä sylki suuhun tuo, vaikka eivät edes ymmärtäisi sanomansa merkitystä. Minua on väitetty tontuksi, sarvikuonoksi, mummoksi, pahan hajuiseksi ja ties mitä kaikkea. Teen myös pahaa ruokaa, kuristan lapsia ja osaan hypätä talon katolle. Melkoinen pakkaus.

Jos olet omaan ulkomuotoosi noin pettynyt, että oikeasti otat itseesi kolmevuotiaan puheista, niin kyllä ehkä sitten kannattaa jotain tehdä. Noin muuten miettisin, onko tuossa vähän masennuksenpoikasta mukana. Sillekin on hyvä tehdä jotain.

Hyvä kuulla muiden kokemuksia lasten sanomisista Ja kyllä mua nuo lasten suusta päästetyt jutut pääasiassa tuppaa naurattamaan mutta kun olo on itelläkin välillä kurja, niin tuli otettua nyt hiukan raskaammin tuo On mulla varmaan masennusta hiukan, sen kanssa olen elänyt jo vuosia, välillä pahenee välillä on ihan ok. Mutta oma ulkomuoto kyllä masentaa kun ei sen eteen mitään jaksaisi tehdäkään.

 

["Peyote"]

Kuulostaa siltä että tyytymättömyytesi heijastuu lapseen. Sinä et saa koskaan puhua itsestäsi negatiivista. Älä puhu negatiivista muistakaan. Älä koskaan arvostele lapsen kuullen kenenkään ulkonäköä, älä edes omaasi. Puhu positiivista. Sano lapselle, että hän on kaunis. Näytä, että pidät itsestäsi. Jos et pidä, niin feikkaa edes!

 

["Elsa"]

Minulla taas kävi niin, että lapseni paras kaveri oli sanonut lapselleni, että hänellä on kauniimpi äiti. Se on totuus, mutta kirpaisi silti minua. Oma lapseni oli kuitenkin niin ihana, että oli puolustanut minua ja sanonut, että hänellä on kyllä maailman kaunein äiti. Voi kuinka se lämmitti mieltä.

 

["noh"]

Mitä kaikkea "ihanaa" vielä saatkaan kuulla kunhan tyttösi kasvaa
Tytöt on murkkuiässä kuulema poikia pahempia, joten toisesta nyt sisään ja toisesta ulos...

 

[ruma ap.]

[QUOTE="Peyote";28137593]Kuulostaa siltä että tyytymättömyytesi heijastuu lapseen. Sinä et saa koskaan puhua itsestäsi negatiivista. Älä puhu negatiivista muistakaan. Älä koskaan arvostele lapsen kuullen kenenkään ulkonäköä, älä edes omaasi. Puhu positiivista. Sano lapselle, että hän on kaunis. Näytä, että pidät itsestäsi. Jos et pidä, niin feikkaa edes![/QUOTE]

En ole kyllä mielestäni pahemmin mitään negatiivista sanonut ulkonäöstäni lasten kuullen eikä ole tapana haukkua muita ihmisiä rumiksi. Ja sanon useinkin lapsille että ovat kauniita, ihanan näköisiä, suloisia, söpöjä ja mitä vain ikinä keksin ja ihailen heitä aidosti.
Mietin että onkohan jossain lastenohjelmassa ollut aiheesta, tai kirjassa, tai ovatko isommat lapset leikkineet jotain leikkiä ja siitä tullut tämä ruma-vaihe.

 

[kaalimaan vartija]

Muistakaa kehua lastenne ulkonäköä. Kertokaa kuinka kauniita ja ihania ovat. Kuinka tukka on nyt niiiinnätisti ja miten ihanan värinen se on... Kuinka joku vaate/väri niin pukee lasta. Ja taas kuinka kaunis hän on.

Pojillekin. Vaikka ne ei muka tykkäisi että sanot niin. Se on hyvin tärkeää lapselle kuulla että on kaunis. Oppii näkemään itsekin itsensä kauniina. Ja sehän on tärkeää, että lapsi näkee itsensä kauniina, arvokkaana ja spesiaalina persoonana.

Ja joo, on muakin kutsuttu vaikka miksikä lasten suusta. Ja olen haissutkin pahalle heidän mielestään joskus. Ja on jopa huomautettu, että sulla on "valkoisi" hiuksia tukassa... just. Taitaisi olla värin paikka taas...
Teiniltä kuulen aika ajoin kuinka en osaa pukeutua oikein. Tai käyttää oikeanlaisia vaatteita... Olen niin ulkona muodista ja kehityksestä kuulemma..

 

["ninni"]

Voi sinua hyvä ihminen, ei varmasti oo aihetta ottaa noi vakavasti

 

[ruma ap.]

[QUOTE="Elsa";28137594]Minulla taas kävi niin, että lapseni paras kaveri oli sanonut lapselleni, että hänellä on kauniimpi äiti. Se on totuus, mutta kirpaisi silti minua. Oma lapseni oli kuitenkin niin ihana, että oli puolustanut minua ja sanonut, että hänellä on kyllä maailman kaunein äiti. Voi kuinka se lämmitti mieltä.[/QUOTE]

Ihanasti lapsesi sanoi

 

[Moraalinvartija]

Muistakaa kehua lastenne ulkonäköä. Kertokaa kuinka kauniita ja ihania ovat. Kuinka tukka on nyt niiiinnätisti ja miten ihanan värinen se on... Kuinka joku vaate/väri niin pukee lasta. Ja taas kuinka kaunis hän on.

Pojillekin. Vaikka ne ei muka tykkäisi että sanot niin. Se on hyvin tärkeää lapselle kuulla että on kaunis. Oppii näkemään itsekin itsensä kauniina. Ja sehän on tärkeää, että lapsi näkee itsensä kauniina, arvokkaana ja spesiaalina persoonana.

Täältä kuului kova kolaus :ashamed:. Kaikkea ei vaan tule aina ajatelleeksi, tampio kun on. Muuten kehun kyllä kauheasti, sen verran puolustaudun. Ja nyt parannan tapani heti!

 

[ruma ap.]

Muistakaa kehua lastenne ulkonäköä. Kertokaa kuinka kauniita ja ihania ovat. Kuinka tukka on nyt niiiinnätisti ja miten ihanan värinen se on... Kuinka joku vaate/väri niin pukee lasta. Ja taas kuinka kaunis hän on.

Pojillekin. Vaikka ne ei muka tykkäisi että sanot niin. Se on hyvin tärkeää lapselle kuulla että on kaunis. Oppii näkemään itsekin itsensä kauniina. Ja sehän on tärkeää, että lapsi näkee itsensä kauniina, arvokkaana ja spesiaalina persoonana.

Ja joo, on muakin kutsuttu vaikka miksikä lasten suusta. Ja olen haissutkin pahalle heidän mielestään joskus. Ja on jopa huomautettu, että sulla on "valkoisi" hiuksia tukassa... just. Taitaisi olla värin paikka taas...
Teiniltä kuulen aika ajoin kuinka en osaa pukeutua oikein. Tai käyttää oikeanlaisia vaatteita... Olen niin ulkona muodista ja kehityksestä kuulemma..

Aivan! Kehunkin kaikkia lapsia, myös poikaa. Itseäni ei juurikaan lapsena kehuttu ja se satutti, olisin halunnut kuulla ihailua vanhempien suusta. Muistan kun kerran puin jonkun hienon mekon päälle ja menin äidin luo kyhnäämään kun kaipasin huomiota ja olisin halunnut kuulla että "oletpas sievä" tai edes jotain. Mutta äiti ei edes huomannut. Ja mieleen on kyllä jäänyt kuinka äiti on kehunut muiden lapsia kauniiksi. Se kyllä suretti. Ja ilmankos on ollutkin niin huono itsetunto ulkonäön suhteen.

Ehkä mä nyt vähän muutenkin ylireagoin koska tulee aina haikea olo kun lapset lähtee pariksi yöksi mummolaan

 

[Jellybeany]

Juu, ja minä näytän kuulemma pesukarhulta. Plus olen tositosi karvainen, ja minulla on "jännä masu kun se on pullukas ja venyy". Kyllä pitää olla vähän paksumpi nahka, tai edes pikkuisen huumorintajua, että nuo viiltävät analyysit ei ihan masentaisi. Ap, et ole ruma, lapset nyt sanoo vähän mitä sylki suuhun tuo ja toistelevat lauseita joita ovat kuulleet.

 

["Elsa"]

[QUOTE="noh";28137609]Mitä kaikkea "ihanaa" vielä saatkaan kuulla kunhan tyttösi kasvaa
Tytöt on murkkuiässä kuulema poikia pahempia, joten toisesta nyt sisään ja toisesta ulos...[/QUOTE]

Ei kannata uskoa kaikkia urbaanilegendoja. Kasvatuksesta se on kiinni, miten lapset vanhempiaan kohtelevat. Minulle ja siskolleni ei olisi tullut ikinä mieleenkään haukkua äitiäni (edes murrosiässä).

 

[ruma ap.]

Juu, ja minä näytän kuulemma pesukarhulta. Plus olen tositosi karvainen, ja minulla on "jännä masu kun se on pullukas ja venyy". Kyllä pitää olla vähän paksumpi nahka, tai edes pikkuisen huumorintajua, että nuo viiltävät analyysit ei ihan masentaisi. Ap, et ole ruma, lapset nyt sanoo vähän mitä sylki suuhun tuo ja toistelevat lauseita joita ovat kuulleet.

Heh Totuuden nimissä kuulisin mieluummin olevani vaikka pesukarhu kuin tylysti vain ruma. Mutta ilmeisesti äidit ovat kaikkein haukutuin laji maailmassa

 

[Blue]

[QUOTE="Elsa";28137642]Ei kannata uskoa kaikkia urbaanilegendoja. Kasvatuksesta se on kiinni, miten lapset vanhempiaan kohtelevat. Minulle ja siskolleni ei olisi tullut ikinä mieleenkään haukkua äitiäni (edes murrosiässä).[/QUOTE]

Juuri näin, murrosikäkään ei ole syy haukkua vanhempiaan. En voi kuvitella että minun jo vanhemmat lapseni sanoisivat edes noin, saati vielä pahemmin. Pieneltä lapselta sen vielä ymmärtää koska ei välttämättä vielä ymmärrä sen tokaisun sanomaa. Tosin jos olisin ap niin olisin kyllä jo valistanut että saako noin sanoa.

 

[kaalimaan vartija]

Aivan! Kehunkin kaikkia lapsia, myös poikaa. Itseäni ei juurikaan lapsena kehuttu ja se satutti, olisin halunnut kuulla ihailua vanhempien suusta. Muistan kun kerran puin jonkun hienon mekon päälle ja menin äidin luo kyhnäämään kun kaipasin huomiota ja olisin halunnut kuulla että "oletpas sievä" tai edes jotain. Mutta äiti ei edes huomannut. Ja mieleen on kyllä jäänyt kuinka äiti on kehunut muiden lapsia kauniiksi. Se kyllä suretti. Ja ilmankos on ollutkin niin huono itsetunto ulkonäön suhteen.

Ehkä mä nyt vähän muutenkin ylireagoin koska tulee aina haikea olo kun lapset lähtee pariksi yöksi mummolaan

Munkaan äiti ei koskaan kehunut mun ulkonäköä. Mutta muisti aina mainita jos olin epäedukseni valokuvassa. Ja todella usein pohti ääneen miksi min en voinut olla samanlainen kuin naapurin elli.. Ja ymmärsin sen jo pienenä ala-asteikäisenä moitteeksi siitä, etten ollut kaunis ja huoliteltu koskaan. En osannut laittaa kauniita ja toisiinsa sointuvia vaatteita päälle, tukka oli aina huonosti... yms.. Mutta hassua ja varmaan perin kummallista. Mä olen ollut itseeni aina ihan tyytyväinen! :O Enkä ole koskaan kokenut pahemipia ulkonäkökriisejä...

 

[kaalimaan vartija]

Juuri näin, murrosikäkään ei ole syy haukkua vanhempiaan. En voi kuvitella että minun jo vanhemmat lapseni sanoisivat edes noin, saati vielä pahemmin. Pieneltä lapselta sen vielä ymmärtää koska ei välttämättä vielä ymmärrä sen tokaisun sanomaa. Tosin jos olisin ap niin olisin kyllä jo valistanut että saako noin sanoa.

Eu munkaan lapset mua suoranaisesti hauku, mutta teini välillä huomauttaa jostain vaatevalinnoista, että ei sitä kuulu noin laittaa yms... ja olen kyllä ymmärtänyt sen puheista että olen vähän tippunut trendikkyyden junasta... Pienet lapset sitten antavat tarkkoja analyysejä ulkonäöstä. Mutta viattomasti, eiväthän he tarkoita pahaa.
Omilleni välillä sanon, noin ei saa sanoa toisesta. Joku voi pahoittaa mielensä, vaikka äitiä se ei haitannut.

 

[Jellybeany]

Heh Totuuden nimissä kuulisin mieluummin olevani vaikka pesukarhu kuin tylysti vain ruma. Mutta ilmeisesti äidit ovat kaikkein haukutuin laji maailmassa

No mut toinen näistä oli joskus tokaissut isomummolleen(hyvin uskovaiselle sellaiselle) että "sinä olet paha". Isomummo otti sen todella raskaasti. En tiedä mitä lapsi sillä tarkoitti, mutta tuskin kuitenkaan mitään saatana-hommeleita kumminkaan, mitä mummo jostain syystä oletti.

 

["Peyote"]

En ole kyllä mielestäni pahemmin mitään negatiivista sanonut ulkonäöstäni lasten kuullen eikä ole tapana haukkua muita ihmisiä rumiksi. Ja sanon useinkin lapsille että ovat kauniita, ihanan näköisiä, suloisia, söpöjä ja mitä vain ikinä keksin ja ihailen heitä aidosti.
Mietin että onkohan jossain lastenohjelmassa ollut aiheesta, tai kirjassa, tai ovatko isommat lapset leikkineet jotain leikkiä ja siitä tullut tämä ruma-vaihe.

Ehkä sillä on joku kaveri joka puhelee semmoisia. Tosta kannattaa jutella. Sun kannattaa sanoa sille, että äiti ei ole mikään ruma jne.

Meillä tyttö alkoi jossain vaiheessa puhua että voi lihottaa ynnä muuta. Selvästi jostain oli kuullut. Sanoin että saa rauhassa syödä mitä haluaa ja että minä kyllä huolehdin, että hän pysyy ihan sopivan painoisena. Se auttoi kyllä.

 

[Phoebsi]

Minä olen yrittänyt kehua lapsiani ja välttää viimeiseen asti oman ulkonäköni arvostelua heidän kuulleen - ja muutenkin nykyään. Tuntuu että vastuu on valtava siitä, millaisen kuvan annan itsetunnosta(ni) ja siitä, miten ulkonäköön suhtaudutaan noin yleensä.

Minulle on kyllä isompi sanonut vaikka mitä. Hän on komentanut minua jäähylle, sanonut tonkkapääksi, tontuksi (jotain muutakin oli nimitelty siksi?) ja vaikka miksi. Minä olen kuulemma yrittänyt lyödä siskoa, töninyt isä järveen ja sanonut Ukille että suksi suolle. Kaikkea sitä... Mutta toisaalta taas olen saanut yllättävissä tilanteissa kehujakin.

Älä ap ota itseesi pienen lapsen sanomisia. Toinen kopio sinusta mallia, miten suhtautua itseensä. Ei hyvä.

 

[kaalimaan vartija]

[QUOTE="Peyote";28137710]Ehkä sillä on joku kaveri joka puhelee semmoisia. Tosta kannattaa jutella. Sun kannattaa sanoa sille, että äiti ei ole mikään ruma jne.

Meillä tyttö alkoi jossain vaiheessa puhua että voi lihottaa ynnä muuta. Selvästi jostain oli kuullut. Sanoin että saa rauhassa syödä mitä haluaa ja että minä kyllä huolehdin, että hän pysyy ihan sopivan painoisena. Se auttoi kyllä.[/QUOTE]

Mä voisin hyvinkin sanoa, että "höpsis, äitihän on kaunis! Katso nyt miten kauniit silmätkin äidillä on..." Tai kuten teinille olen snaonut, "aha, no mä tykkään käyttää tät näin. Ihan sama mitä muut ajattelee." Kun se huomauttaa jostain vaatteesta. Oppiipahan samalla itsekin, että se muiden mielipide ei ole se ainoa oikea vaan sitä voi kulkea omia polkujaankin...

 

["Peyote"]

Mä voisin hyvinkin sanoa, että "höpsis, äitihän on kaunis! Katso nyt miten kauniit silmätkin äidillä on..." Tai kuten teinille olen snaonut, "aha, no mä tykkään käyttää tät näin. Ihan sama mitä muut ajattelee." Kun se huomauttaa jostain vaatteesta. Oppiipahan samalla itsekin, että se muiden mielipide ei ole se ainoa oikea vaan sitä voi kulkea omia polkujaankin...

Nimenomaan just noin!

 

[Moraalinvartija]

Ja lapset kyllä kuulee kaikki sanat, vaikka missä. Viimeksi tänä aamuna nuo minun nuorimmaiset kutsuivat vuoronperään toisiaan läskeiksi, ja hauskaa kuului olevan. Ja vaikka multa voi välillä perkeleet ja pahemmatkin lennellä, niin IKINÄ en puhu toisten ulkomuodosta tuolla tavoin. En ikinä. Pidin puhuttelun, jonka aikana selvisi että päiväkodistahan tuo juttu oli kotoisin. Olin kyllä tosi pettynyt, kun asia on itselleni erittäin tärkeä. Ja jotenkin harhaisesti sitä luulee, että lapset muka tajuaisi tuossa iässä vältellä asioita, jotka ovat äidille eettisesti tosi tärkeitä

Mutta näitä sattuu, ja voihan se olla että mun lapset on opettaneet muutamalle kaverille koko joukon perinteisiä suomalaisia kirosanoja.

 

["Peyote"]

Mun lapset ei kyllä ole koskaan haukkunut mua. Joskus tyttö huomautti että mulla on reikiä naamassa, kun oli huomannut, että aikuisilla tosiaan saattaa joskus näkyä ihohuokosia.

Tytöt ehkä tarkkailee ulkonäköä enemmän?