[QUOTE="vieras";25226774]Mulle sanottiin neuvolassa, että nuo kotidopplerit on ihan huijausta. Minullakin keskenmenotaustaa ja puhuin neuvolassa pelostani ja olin miettinyt laitteen hankintaa. Terveydenhoitajan mielestä stetoskooppi ajaisi ihan saman asian. Hän epäili etten saisi dopplerilla mitään kuuluviin, kun kohtu on niin kaukana takana kallistuneena ja huolestuisin vain turhaan. Toisessakaan raskaudessa en olisi saanut kuuluviin kuin istukan äänet, vaikka kohtu olikin ihan edessä, istukka kun oli päällimmäisenä. mitä olen tuttujen juttuja myöskin kuullut, doppleri päin vastoin aiheuttaa enemmänkin päänvaivaa ja turhaa huolta, kuin mielenrauhaa.[/QUOTE]
Ja mulle sanottiin taas päinvastoin.
Kuopusta odottaessa neuvolan laitteella saatiin ekan kerran äänet kuuluviin, kun menossa oli jotain rv 17. Senkin jälkeen -- ihan loppuun asti -- äänien kuuleminen oli työn ja tuskan takana eikä niitä joka kerta löytynytkään.
Sanoin sitten, että en ole huolissani, koska ensinnäkin kundi potki (lopussa näkyvästi) ja toisekseen, kotidopplerilla sain ne varsin hyvin kuuluville. (suoraan sanottuna terkka ja lääkärisetä yleensä kokeili väärästä paikasta, tosin lääkärisetä sai sitten lopulta ne kuuluviin, kun keksi oikean kohdan mun opastaman).
Enivei, lääkäri sanoi, että kotidopplerit onkin tehokkaampia monesti kuin neuvolan ikivanhat laitteet.
Lisään vielä, että kahdessa raskaudessa olen omaani käyttänyt ja kahdessa raskaudessa se on ollut mulle helpotus, ei huolenaihe. Esikoisen raskaus vuotoineen ja supisteluineen oli semmonen, että oisin jatkuvasti saanut rampata neuvolassa kuunteluttamassa, vieläkö kuuluu vai siinäkö se oli. Kuopuksen aikaan en tarvinnut enää liikkeiden tuntemisen jälkeen kovinkaan montaa kertaa kuunnella (kuuntelinkin itse asiassa vain silloin, jos mies halusi kuulla ne myös tai sitten jos neuvola ei ollut niitä kuuluville saanut), mutta etu se silloinkin oli eikä haitta. Alusta pitäen pitää vaan tehdä itselle selväksi, että jos nyt en niitä kuuluviin saa, ei saa mennä sen vuoksi paniikkiin, vaan sitten koitetaan hetken perästä uudelleen ja jos ei vieläkään, niin sitten lähdetään lääkäriä kohti. Esikoisen raskaudessa lopussa, kun lapsivesi oli liian vähissä eikä liikkeet enää tuntuneet lainkaan (muutenkin se oli erittäin laiska vauva mahassa), helpotti huomattavasti, kun ennen synnärille lähtöä pystyin nopeasti kotona jo tarkistamaan, vieläkö siellä ollaan kuitenkin hengissä. Ok, lääkäriin sitten kuitenkin, kun en kerta liikkeitä tuntenut, mutta helpotus se oli silti tuokin.
En siis tuomitsisi mutu-tiedolla tai kuulopuheilla koko asiaa.
