Katylina: saitkin jo hyviä vastauksia mutta minäkin vastailen omasta puolesta:
Minkä ikäisiä sijaisvanhempien tulee olla?
-Ei ole yhtä tarkkoja kriteerejä kuin adoptiossa. Pitää varmaan olla "kunnolla aikuinen" eli varmaankin yli parikymppinen, ja toisaalta ei tietysti saa olla niin vanha etteikö pystyisi tarvitatessa huolehtimaan lapsesta aikuisuuteen asti. 45-50 -vuotiaskin voi vielä saada pienen vauvan, ehkä siinä viidenkympin paikkeilla kuitenkin menee raja. Tarkkojen ikäkriteerien sijaan katsotaan kokonaistilannetta. Esim. meillä mies on kohta 5-kymppinen, mutta minä yli 10 v. nuorempi. Eli uskoisin että me kyllä saadaan vielä useamman vuoden ajan pieni vauvakin jos niin haluamme. Adoptiossahan ei mun käsittääkseni auta mitään, vaikka toinen puolisoista olisi reilusti nuorempi, vaan ikä katsotaan vanhemman osapuolen mukaan. Kaikenlaisesta elämänkokemuksesta on hyötyä sijaisperheenä toimimisessa, eli vähän korkeampaa ikää ei katsota mitenkään pahaksi asiaksi.
Onko biologisten lasten iällä merkitystä?
-Iällä sinänsä ei ole merkitystä, mutta merkitystä on sillä että koko perhe on suostuvainen uuden perheenjäsenen tuloon. Eli jos omat lapset ovat jo sen ikäisiä että osaavat sanoa mielipiteensä, niin heiltä sitä kyllä kysytään. Luulisin, että yleensä olisi parempi jos omat lapset eivät enää olisi ihan vauva/taaperoikäisiä, koska sijoitettu lapsi vaatii kuitenkin paljon huomiota tullessaan. Mutta on tästäkin poikkeuksia. Tässäkin katsotaan koko perheen tilannetta.
-Tuleeko lapsilla olla omat huoneet?
Ei tarvitse. Mitään tarkkoja tilavaatimuksia ei ole, mutta tietenkin tilaa pitää olla sen verran että uusillekin perheenjäsenille ja heidän tavaroilleen on mukavasti tilaa. Ainakin meille sosiaalityöntekijät tekivät kotikäynnin ennen kuin meidät hyväksyttiin sijaisperheeksi.
-Millaisia ongelmia lapsilla usein on, miten suhdetta biovanhempiin hoidetaan?
Ongelmia voi olla hyvin monenlaisia, tai sitten mitään isoja ongelmia ei olekaan. Meillä ainakaan ei tähän mennessä ole ollut. Toki jotkut ongelmat voivat ilmetä vasta myöhemmin esim. lasten aloittaessa koulun. En osaa sanoa mitkä olisivat yleisimpiä ongelmia, mutta varmaan yksi iso ryhmä ovat raskauden aikaisesta päihteiden käytöstä johtuvat ogelmat. Mutta kaikki sijoitetut lapset eivät suinkaan ole päihdevanhempien lapsia vaan syitä on monia muitakin.
Biologisten vanhempien ja muiden sukulaisten tapaamisista sovitaan palavereissa sosiaalityöntekijöiden kanssa. Joskus voi olla, että tapaamisia ei ole ollenkaan, tai sitten niitä voi olla hyvinkin usein. Riippuu ihan tapauksesta.
-Onko lapsesta vaikea ns. luopua?
Tämähän se varmaan on pahin ja pelottavin asia sijaisvanhemmuudessa. Mahdolliseen lapsesta luopumiseen me ainakin saimme hyvän ennakkovalmennuksen Pride-koulutuksessa. Mutta kyllä se kamala paikka olisi varsinkin, jos lapsi olisi asunut meillä jo useita vuosia ja sitten muuttaisi pois. Mutta uskon, että saisimme siinäkin tilanteessa myös sosiaalityöntekijöiltä hyvän tuen. Tässä on pakko vain osata elää päivä kerrallaan ja nauttia tästä hetkestä tässä ja nyt, eikä liikaa miettiä tulevaa. Meille on kyllä noi pitkäaikaisesti sijoitetut lapset tulleet sillä ajatuksella, että tulevat olemaan aikuiseksi asti. Sitten on tosiaan olemassa lyhytaikaisia sijoituksia, jolloin jo etukäteen tiedetään että sijoitus ei kestä kauan.
Vaikuttaako raskaaksi tuleminen sijaisperhetoimintaan?
-En usko että ainakaan meidän kohdalla vaikuttaisi. Mutta hyvin epätodennäköistä on että raskaaksi tulisin, joten enpä tuota ole juuri miettinytkään. Mutta jos sellainen ihme sattuisi, niin ei se kyllä mitenkään vaikuttaisi minun ja sijoitettuje lastemme suhteeseen, ihan yhtä omia ja rakkaita he olisivat edelleen.
Kuinka pitkiä aikoja lapsi on sijoituksessa?
-Suurin osa pitkäaikaisesti sjoitetuista lapsista on sijaisperheessä useita vuosia, usein aikuisuuteen asti. Vain muutama prosentti palaa takaisin biologisten vanhempien luokse. Toisinaan lapsi voi joutua siirtymään sijaisperheestä laitokseen tai toiseen sijaisperheeseen. Kun lapsi tulee sijoitettavaksi niin usein on jo olemassa jonkinlainen käsitys siitä, tuleeko sijoituksesta pitkäaikaisempi vai vain väliaikainen. Kun ei itsellä ole biologisia lapsia, niin ainakin me ollaan toivottu sellaisia lapsia, jotka kasvaisivat ikään kuin meidän omina lapsia aikuiseksi asti. Joskus voi kädä niin, että sijoitetun lapsen voi adoptoida myöhemmin. Kovin yleistä se ei kylläkään ole.
Jos toden teolla innostut sijaisperhetoiminnasta niin mene Pride-kurssille, siellä saat kyllä vastaukset noihin ja moneen muuhun kysymykseen. Kurssille osallistuminen ei vielä sido mihinkään, eli hommasta voi vielä sen jälkeen vetäytyä jos huomaa että se ei olekaan oma juttu.