Sijaisvanhemmaksi ryhtyvät ja sijaisvanhempina olevat

Hei!

Haluaisin aloittaa uuden pinon sijaisvanhemmille, jo sijaisvanhempina oleville sekä uusille aloittaville vanhemmille.

Me olemme mieheni kanssa pitkään harkinneet tätä vaihtoehtoa ja päädyimme onneksi lähteä uudestaan sijaisvanhemmiksi. Meillä on vuosi sitten ollut pikkusiskoni kaksi pientä lasta väliaikaissijoituksessa.
Omaa biologista lasta emme ole yrityksistä huolimatta saaneet ja vaikka saisimmekin oman, niin silti haluamme antaa kodin lapselle, joka sitä erityisen paljon tarvitsee.
Meillä alkaa valmennuskurssit nyt tulevana perjantaina ja helmikuussa on viimeinen kurssi. Toivomme pientä lasta ihan siitä syystä, että jos kuitenkin omakin sattuu maailmaan tulemaan, ei näiden lasten ikäero olisi liian suuri.

Kertokaa sijaisvanhemmat omista kokemuksistanne! Olisi hirmu kiva vaihtaa kuulumisia samassa tilanteessa olevian kanssa

 

Hei Sati! Hienoa, että olit aloittanut ketjun, koska juuri ajattelin, että löytyyköhän täältä ja jos ei löydy, niin perustan itse..

Olemme pitkään olleet lapsettomuushoidoissa ja käyneet kaikki mahdolliset hoidot omilla ja luovutetuilla munasoluilla vailla minkäänlaista tulosta. 5 vuotta meni yrittäessä. Mies ei aiemmin lämmennyt ajatukselle sijaisperheeksi ryhtymisestä, mutta hän on aina ollut sellainen, että elää asian kerrallaan, eikä murehdi menneitä eikä tulevaisuutta. Itse mietin sijaisvanhemmuutta jo lapsettomuushoitojen aikana. No, nyt kun hoidot loppuivat, oli mieskin valmis pohtimaan asiaa ja yhdessä tulimme siihen tulokseen, että aiomme asioista ottaa selvää.

Missäpäin Suomea asutte? Yritin netistä jo selvittää milloin alkaa seuraava Pride koulutus, mutta en ainakaan nähnyt, että pääkaupunkiseudulla olisi..

Ajattelin huomenna soittaa sijaisvanhemmaksi.fi numeroon..

 

Hei!

Minäkin voisin liittyä tähän ketjuun..

Meillä on pride-valmennus loppumassa parin viikon kuluttua ja olen kyllä ollut todella tyytyväinen valmennukseen, paljon tietoa tullut ja pohdittavaa. meillä myös lapsettomuustausta, lapsettomuutta 6v. takana (hoidot käyty läpi lahjasoluja lukuunottamatta).

Alkavia pride-valmennuksia voi katsoa Pesäpuun sivuilta: Pesäpuu ry – Alkavat Pride-valmennukset

ja esim. Helsingin kaupungin sosiaaliviraston nettisivuilta voi katsoa mihin Helsingissä voi ottaa yhteyttä jos haluaa sijaisperheeksi ryhtyä, osoite: Sijaishuolto

Tulen paremmalla ajalla uudelleen kertomaan meidän pride-valmennuksen kulusta yms.

 

Sharlin Mukavaa kun löysit tämän alottamani pinon Pelkäsin jo, etten saa tänne tulijoita ja mietin, että olisi joku toinen paikka/pino ollut parempi keskustelulle.
Me asumme Pohjois-pohjanmaalla ja tosiaan ensimmäinen kurssi-ilta on käytynä. Luulen, että me emme kovinkaan paljon saa uutta tietoa siitä syystä kun olemme jo olleet sijaisvanhempina ja kokeneet ja käyneet kaikki ne asiat läpi, joita kurssilla tullaan käsittelemään. Mutta on mahtava tutustua uusiin ihmisiin, joilla on sama päämäärä. On parasta vertaistukea jatkoa ajatellen.
Helpoiten saat selville suraavan kurssin alkamiseen kun otat ihan puhelimella yhteyttä.

Mrs.April Teillä tosiaan alkaa olla jännät paikat käsillä
Onko mieli muuttunut sinulla tai miehelläsi valmennuksen aikana? Tuntuuko edelleen teille hyvältä ratkaisulta tämä sijaisvanhemmuus?
Tule ihmeessä kertomaan lisää kunhan ehdit

 

Heippa!

Näin lapsettomana olimme ajatelleet, että haluaisimme mahdollisimmat pienen sijoitettavan, vauvaikäisen.. Mutta soitin asiasta ja ainakin näyttäisi, että vauvaikäisille löytyy kyllä sijaisperheitä ja niille ei nyt ole tällä hetkellä tarvetta. Soittelen kyllä vielä muutamaan muuhunkin paikkaan.. Sanoivat, että ovat lisänneet tukitoimia, jotta ihan pieniä lapsia ei huostaanotettaisi ja se onkin minusta järkevää, kun ajattelee, että onhan se niin, että lapselle paras paikka on omien vanhempien kanssa, jos vaan pystytään turvallinen kasvuympäristö tarjoamaan. Toisaalta mietin, että huono juttu, jos tukitoimista huolimatta ei onnistuta ja se vaan siirtää lapsen huostaanottoa, jolloin on vaikeampi sijoittaa ja vauriot ehkä paremmat. No, täytyy luottaa, että sosiaalityöntekijät osaavat arvioida oikein mikä on kenellekkin parasta ja tärkeintä on lapsen etu.

Sati Onko teillä kuinka monta lasta? Miten on sujunut? Minkäikäisenä sijoitettu?

 

Sharlin Meillä siis oli sijoitettuna pikkusiskoni kaksi lasta, tyttö oli silloin 2,5vuotta ja poika 3,5 vuotta. Siitä on noin vuosi aikaa kun lapset siirrettiin toiseen paikkaan. Kokemuksemme sijaisvanhempina oli samaan aikaan järkyttävä, mutta kuitenkin antoi paljon. Lapset olivat todella huonossa kunnossa, he eivät puhuneet, itkeneet, nauraneet eivätkä leikkineet He vain huusivat kuin kauhuelokuvan riivatut lapset! Lapsilla oli ollut elämä järkyttävää!!
Epäpätevät sosiaalitantat kuitenkin ryssivät koko homman ja nähtiin parhaimmaksi lasten olla muualla. Meidän ja lasten henkeä uhattiin päivittäin eikä kukaan auttanut. Lapset ehtivät olla puoli vuotta meillä eikä koko aikana sossut soittanut ja kysyneet, että miten lapset voi!!!
Kuitenkin tästä järkyttävästä kokemuksesta huolimatta olemme valmiit uudelleen sijaisvanhemmiksi. Oikeastaan olemme vielä valmiimpia kuin aikaisemmin! Maailma on pullollaan lapsia, jotka tarvitsevat kiireesti kotia ja meillä on sellainen melkein tyhjillään.
Me toivomme alle kaksi vuotiasta tyttöä. Ei ole pakko olla vauvaikäinen, riittää kunhan on vain pieni ja minä äitinä saan hoitaa lasta

 

Sati on teillä ollut tosi rankkaa. Jotenkin en ollut aiemmin tajunnut kuinka tosiaan huonossa kunnossa lapset voivat olla ja taantuneita. Jännää nähdä kuinka kauan menee kurssin loputtua, että pääsee sijoitukseen..

Meillä alkaa kurssi ehkä helmikuussa. Alle 11/2-vuotias lapsi saattaisi kuulemma mahdollisesti löytyä sijoitukseen, mutta alle 1-vuotiaat ovat kuulemma harvinaisia, koska tosiaan tukitoimia on lisätty. Vuosi ainakin pitäisi olla kotona lapsen kanssa, mutta ainakin nyt tuntuu, että olisin erittäin mielelläni..

 

Heippa taas...

Täällä oli lauantaina koko päivän seminaari. Meillä on helmikuun alussa sosiaalityöntekijöiden kotikäynti. Ollut aivan mahtava tuo valmennuskurssi! Ihania ihmisiä, kaikilla sama päämäärä, on helppo tutustua
Luulen, että varmasti ihan pienten lasten huostaanotto lisääntyy siinä missä isompienkin lasten! Vastahan uutisissa oli, että määrä kasvaa koko ajan....
Sharlin Oletteko minkä ikäinen pariskunta? (ei ole tietenkään pakko vastata)

 

Sati minä 37v. (huomenna ) ja mies 43v. Kiva kuulla, että valmennuskurssi on ollut hyvä! Mitä aiheita teillä on ollut? Meillä on mahdollisesti joulukuun puolessa välissä infotilaisuus. Paperit saatiin täytettäviksi ja seuraavaksi pitäisi hankkia virka- ja lääkärintodistukset, rikosrekisterit ym.

 

Sharlin Minä täytin viime viikolla 33v. ja mieheni on 41v.
Olemme käyneet läpi kiintymyssuhteet, itse huostaanoton ja viime kerralla kävimme läpi perhehoitolakia.
Me jätimme tosiaan viime kerralla rikosrekisterin ja T-todistuksen terveydestä. Virkatodistusta ei pyydetty, mutta esitietolomakkeessa kysyttiin ammatit ja tulot yms.
Olen jo alkanut suunnitella lastenhuonetta. Aion tehdä siitä oikean karkin

 

Hei!

Tulin pitkästä aikaa kurkkimaan tänne kaksplussan sivuille ja täältähän löytyi mulle sopiva viestiketju. Tuolla lapsettomien puolella kirjoittelin joskus vuosia sitten.

Meillä on myös sellainen tausta että ollaan käyty läpi kaikki mahdolliset hoidot lukuun ottamatta lahjamunasoluja tai -alkioita. Meissä molemmissa on niin paljon vikaa että ainoa realistinen vaihtoehto olisi ollut lahjoitetut alkiot ja siihen ei lähdetty.

Adoptio oli pois suljettu ikämme takia (tai siis miehen iän, minä olen 38 ja mies 49-vuotias) joten ainakaan suomalaista adoptiolasta emme olisi varmaan saaneet, ja ulkomaalaista taas emme kumpikaan olisi oikein halunneet. Siksi päädyttiin sijaisperheeksi ja nyt tuntuu että onneksi kävi näin, tämä on just Meidän Juttu!

Meilläkin mies lämpeni aluksi hitaammin asialle, mutta koulutuksen aikana hänkin innostui ja vakuuttui asiasta, ja tuskin katuu nyt sitä että uskallettiin lähteä tähän.

Pride-koulutuksen kävimme keväällä 2009, ja melkein heti koulutuksen jälkeen meille sijoitettiin 1-vuotias lapsi. Jo muutamaa kuukautta myöhemmin puhelin soi uudestaan ja saimme 2 kk ikäisen vauvan. Tämän vuoden alkupuolella ryhdyimme lisäksi tukiperheeksi 5-vuotiaalle lapselle. Uutta vauvakuumetta on jo vähän ilmassa ja asiasta vähän vinkkasinkin "omalle sossutädillemme", odotellaan jännityksellä mitä tapahtuu ja milloin. Sehän tässä jännää onkin, kun ei tiedä soiko puhelin jo huomenna vai meneekö kenties vuosi tai pari odotellessa.

Meillä on mennyt siajisperheenä kaikki paljon paremmin kuin olisimme uskaltaneet toivoa. Oli ihanaa, kun saimme noin pienet lapset ja vielä tytön ja pojan. Lapset ovat ihania ja helppoja tapauksia, suhteet lasten biologisiin sukulaisiin ihan ok ja ollaan saatu lastensuojeluviranomaisilta tukea ja apua aina kun sitä on tarvinnut. Myös taloudellinen tuki on ollut parempi kuin etukäteen luulin. Olen ollut kotona hoitovapaalla siitä asti, kun ensimmäinen lapsi tuli, ja aion olla niin pitkään kuin mahdollista.

Mutta valitettavasti tiedän, että kaikilla sijaisperheillä ei ole yhtä hyvin. Tuo satin tarina kuulostaa ihan järkyttävältä, en voisi kuvitella että täällä meidän paikkakunnalla voisi tapahtua tuollaista, mutta jossain sitten kai voi! Aika isoa paikkakuntakohtaista vaihtelua tuntuu olevan juurikin noissa raha-asioissa sekä sossun antaman avun ja tuen määrässä. Uusi lastensuojelulaki tulee voimaan ensi vuoden alussa ja sen pitäisi ainakin hieman tasoittaa eroja eri kuntien välillä. Toivotaan että niin tosiaan käy.

Te jotka mietitte onko mahdollista saada ihan vauvaikäinen lapsi: kyllä varmasti on! Aina tulee olemaan myös ihan pienten lasten huostaanottoja, ja juuri pienimmät mieluiten sijoitetaan perheisiin eikä laitoksiin. Vaikka tukitoimia miten lisättäisiin, niin aina tulee olemaan vanhempia ja perheitä, joita ei voida millään tukitoimilla auttaa ja näissä tilanteissa on lapsen kannalta parasta, että hän pääsee mahdollisimman pienenä pois. Ikäväähän se on, mutta totta. On myös yllättävän paljon vanhempia, jotka ihan vapaaehtoisesti luovuttavat lapsensa huostaan otettavaksi tai jopa itse pyytävät sitä. Itse olin jotenkin kuvitellut että lapset useimmiten jouduttaisiin "väkisin ottamaan" vanhemmiltaan. Mutta ei näin suinkaan aina olekaan.

Tietysti jos asettaa lapselle kauhean tiukkoja ikä- tai muita kriteerejä, niin voi joutua odottamaan pitempään ennen kuin sopiva sijoitettava löytyy. Mutta ei välttämättä joudu: niin kuin meidänkin esimerkki osoittaa.

 

Kiitos Mustaruusu! Ihana kuulla noin positiivisia kokemuksia! Meillä on nyt ensimmäinen info takana ja odotellaan, että keväällä joskus alkaa Pride. Toivottavasti jo sitä ennen sosiaalityöntekijät ottavat meihin yhteyttä asioiden etenemiseksi.

 

Moikka! olen etsinyt netistä tietoa sijaisvanhemmuudesta, mutten ole löytänyt paljoakaan mitään. Ajattelin siis kääntyä asiantuntijoiden puoleen ja kysellä, josko täällä joku osaisi vastailla

Eli:

Minkä ikäisiä sijaisvanhempien tulee olla?

Onko biologisten lasten iällä merkitystä?

Tuleeko lapsilla olla omat huoneet?

Millaisia ongelmia lapsilla usein on, miten suhdetta biovanhempiin hoidetaan?

Onko lapsesta vaikea ns. luopua?

Vaikuttaako raskaaksi tuleminen sijaisperhetoimintaan?

Kuinka pitkiä aikoja lapsi on sijoituksessa?

Kiitos jo etukäteen

 

Hei Katyliina! Vastaan mitä osaan. Netistä löytyy sellainen sivusto kun sijaisvanhemmaksi.fi, kannattaa käydä katsomassa.

Meidän paikkakunnalla ainakin sanoivat, että iän suhteen on samanlainen linjaus suurinpiirtein, kun adoption kanssa. Eli vanhemman ja lapsen ikäero ei saisi olla yli 45v. Yli 25v. kai pitäisi olla..

Biologisen lapsen iästä sanottiin, ettei ihan vauvaikäistä omaa, koska sijoitettu vaatii kuitenkin niin paljon huomiota. Toinen vaikea ikä voi olla murkkuikäinen.

Lapset saattavat olla kehityksessä taantuneita, koska eivät ole saaneet sitä hoivaa ja huolenpitoa mitä olisivat tarvinneet. Myös päihteiden käyttö raskauden aikana on voinut aiheuttaa pysyviä vaurioita.

Suhteet biovanhempiin sovitaan sosiaalityöntekijän kanssa, pidetään yhteispalavereja biovanhemmat, te ja sosiaalityöntekijä. Tapaamiset voi tapahtua omassa kodissa, biovanhemman kodissa, isovanhemmilla tai vastaavassa tai sosiaalitoimiston valvotuissa tiloissa.

Itse ainakin luulisin, että lapsesta on tosi tosi vaikea luopua. Itselläni ei ole vielä ollut huostaanotettua lasta, mutta kyllä sillä ajatuksella lähden, että aikuisuuteen asti meillä on ja rakastetaan niinkuin omaa. Sitten on ns. kriisiperheitä, joissa sijoitukset ovat lyhytaikaisimpia.

Raskaaksi tulemiseen en osaa sanoa..

 

Katylina: saitkin jo hyviä vastauksia mutta minäkin vastailen omasta puolesta:

Minkä ikäisiä sijaisvanhempien tulee olla?
-Ei ole yhtä tarkkoja kriteerejä kuin adoptiossa. Pitää varmaan olla "kunnolla aikuinen" eli varmaankin yli parikymppinen, ja toisaalta ei tietysti saa olla niin vanha etteikö pystyisi tarvitatessa huolehtimaan lapsesta aikuisuuteen asti. 45-50 -vuotiaskin voi vielä saada pienen vauvan, ehkä siinä viidenkympin paikkeilla kuitenkin menee raja. Tarkkojen ikäkriteerien sijaan katsotaan kokonaistilannetta. Esim. meillä mies on kohta 5-kymppinen, mutta minä yli 10 v. nuorempi. Eli uskoisin että me kyllä saadaan vielä useamman vuoden ajan pieni vauvakin jos niin haluamme. Adoptiossahan ei mun käsittääkseni auta mitään, vaikka toinen puolisoista olisi reilusti nuorempi, vaan ikä katsotaan vanhemman osapuolen mukaan. Kaikenlaisesta elämänkokemuksesta on hyötyä sijaisperheenä toimimisessa, eli vähän korkeampaa ikää ei katsota mitenkään pahaksi asiaksi.

Onko biologisten lasten iällä merkitystä?
-Iällä sinänsä ei ole merkitystä, mutta merkitystä on sillä että koko perhe on suostuvainen uuden perheenjäsenen tuloon. Eli jos omat lapset ovat jo sen ikäisiä että osaavat sanoa mielipiteensä, niin heiltä sitä kyllä kysytään. Luulisin, että yleensä olisi parempi jos omat lapset eivät enää olisi ihan vauva/taaperoikäisiä, koska sijoitettu lapsi vaatii kuitenkin paljon huomiota tullessaan. Mutta on tästäkin poikkeuksia. Tässäkin katsotaan koko perheen tilannetta.

-Tuleeko lapsilla olla omat huoneet?
Ei tarvitse. Mitään tarkkoja tilavaatimuksia ei ole, mutta tietenkin tilaa pitää olla sen verran että uusillekin perheenjäsenille ja heidän tavaroilleen on mukavasti tilaa. Ainakin meille sosiaalityöntekijät tekivät kotikäynnin ennen kuin meidät hyväksyttiin sijaisperheeksi.


-Millaisia ongelmia lapsilla usein on, miten suhdetta biovanhempiin hoidetaan?
Ongelmia voi olla hyvin monenlaisia, tai sitten mitään isoja ongelmia ei olekaan. Meillä ainakaan ei tähän mennessä ole ollut. Toki jotkut ongelmat voivat ilmetä vasta myöhemmin esim. lasten aloittaessa koulun. En osaa sanoa mitkä olisivat yleisimpiä ongelmia, mutta varmaan yksi iso ryhmä ovat raskauden aikaisesta päihteiden käytöstä johtuvat ogelmat. Mutta kaikki sijoitetut lapset eivät suinkaan ole päihdevanhempien lapsia vaan syitä on monia muitakin.
Biologisten vanhempien ja muiden sukulaisten tapaamisista sovitaan palavereissa sosiaalityöntekijöiden kanssa. Joskus voi olla, että tapaamisia ei ole ollenkaan, tai sitten niitä voi olla hyvinkin usein. Riippuu ihan tapauksesta.

-Onko lapsesta vaikea ns. luopua?
Tämähän se varmaan on pahin ja pelottavin asia sijaisvanhemmuudessa. Mahdolliseen lapsesta luopumiseen me ainakin saimme hyvän ennakkovalmennuksen Pride-koulutuksessa. Mutta kyllä se kamala paikka olisi varsinkin, jos lapsi olisi asunut meillä jo useita vuosia ja sitten muuttaisi pois. Mutta uskon, että saisimme siinäkin tilanteessa myös sosiaalityöntekijöiltä hyvän tuen. Tässä on pakko vain osata elää päivä kerrallaan ja nauttia tästä hetkestä tässä ja nyt, eikä liikaa miettiä tulevaa. Meille on kyllä noi pitkäaikaisesti sijoitetut lapset tulleet sillä ajatuksella, että tulevat olemaan aikuiseksi asti. Sitten on tosiaan olemassa lyhytaikaisia sijoituksia, jolloin jo etukäteen tiedetään että sijoitus ei kestä kauan.


Vaikuttaako raskaaksi tuleminen sijaisperhetoimintaan?
-En usko että ainakaan meidän kohdalla vaikuttaisi. Mutta hyvin epätodennäköistä on että raskaaksi tulisin, joten enpä tuota ole juuri miettinytkään. Mutta jos sellainen ihme sattuisi, niin ei se kyllä mitenkään vaikuttaisi minun ja sijoitettuje lastemme suhteeseen, ihan yhtä omia ja rakkaita he olisivat edelleen.

Kuinka pitkiä aikoja lapsi on sijoituksessa?
-Suurin osa pitkäaikaisesti sjoitetuista lapsista on sijaisperheessä useita vuosia, usein aikuisuuteen asti. Vain muutama prosentti palaa takaisin biologisten vanhempien luokse. Toisinaan lapsi voi joutua siirtymään sijaisperheestä laitokseen tai toiseen sijaisperheeseen. Kun lapsi tulee sijoitettavaksi niin usein on jo olemassa jonkinlainen käsitys siitä, tuleeko sijoituksesta pitkäaikaisempi vai vain väliaikainen. Kun ei itsellä ole biologisia lapsia, niin ainakin me ollaan toivottu sellaisia lapsia, jotka kasvaisivat ikään kuin meidän omina lapsia aikuiseksi asti. Joskus voi kädä niin, että sijoitetun lapsen voi adoptoida myöhemmin. Kovin yleistä se ei kylläkään ole.

Jos toden teolla innostut sijaisperhetoiminnasta niin mene Pride-kurssille, siellä saat kyllä vastaukset noihin ja moneen muuhun kysymykseen. Kurssille osallistuminen ei vielä sido mihinkään, eli hommasta voi vielä sen jälkeen vetäytyä jos huomaa että se ei olekaan oma juttu.

 

Olen hyvin kiinnostunut lapsirakkana ihmisenä sijaisperhetoiminnasta,täytyy miehen kanssa pohtia onko meillä realistista mahdollisuutta siihen. Itse olen nyt 20-vuotias, mies 22 ja meillä on 1,5-vuotias tyttö kotosalla. Eli se saattaa ainakin rajoittaa, kuten myös se, että haluan lisää biologisia lapsia ja kun adoptioikä tulee täyteen, olisi tarkoitus sitä alkaa myöskin hoitamaan.. Täytyy varmaan ottaa yhteyttä tuonne Prideen ja kysellä, mitä mieltä ovat, olisiko meillä mahdollisuuksia sijaisvanhemmiksi alkaa

 

Heippa kaikille! Olen lueskellut tätä ketjua, mutta nyt vasta sain aikaiseksi rekisteröityä. Me olemme 1-vuotiaan sijaisperhe, lapsi tuli meille viime kesänä joitakin kuukausia Pride-valmennuksen päätyttyä. Omia lapsia ei ole eli lapsettomuus(hoito)tausta meilläkin. Meillä oli toivomuksena 0-2,5 -vuotias lapsi. (sen takia tuo 2,5, jotta olisi mahdollista jäädä hoitovapaalle töistä ilman kummempia järjestelyitä) Ja kyllä niitä vauvojakin tulee sijoitukseen, sillä aina eivät mitkään tukitoimet riitä ja kuten Mustaruusu kirjoittikin, niin osa vanhemmista haluaa antaa lapsensa sijoitukseen eikä ko. tukitoimia halua itselleen/perheelleen. Mustaruusu tosin myös viisaasti totesi, että jos alkaa kovin tiukkoja kriteereitä antaa, niin voi joutua odottamaan pitkään. Ja - tämä vain mun mielipide - kovin tiukat kriteerit voi tuoda hieman sellaista kuvaa, että etsikää minulle "unelmalapsi" ja kun aina kuitenkin etsitään lapselle perhettä eikä perheelle lasta. Tottakai toinen puoli asiassa on se, että kannattaa olla itselleen ja muille rehellinen ja jos ei tuo toiveitaan julki ja lapsi tuntuu heti alusta "vääränlaiselta", niin ei se hyvä lähtökohta ole.

Haluaisin myös sanoa, että sijoitus voi tapahtua hyvin nopeasti, joskus jopa valmennuksen aikana tai vasta useamman vuoden päästä. Lapsia huostaanotetaan ja sijoitetaan perheisiin eri määriä eri vuosina puhumattakaan paikkakuntakohtaisista eroista tai huostaanotettujen lasten ikäjakaumasta. Myös sijoitusprosessiin liittyvä sosiaalityö on käsittääkseni eri tavoin eri kaupungeissa järjestetty ja - tämä taas mielipide - sosiaalityöntekijällä on aika paljon valtaa valitessaan lapselle sopivaa perhettä. Meillä on jossakin vaiheessa toiveissa toinen sijoitettu lapsi, mutta koska tällä paikkakunnalla sijiasperheitä on hyvin tarjolla, niin uskoisin tässä välissä palaavani työelämään ja lapsi menee hoitoon, mutta yli puoli vuotta aion ainakin olla vielä hoitovapaalla. Niin ja sen verran kova tahtopakkaus tuo ihana lapsi on, että ehkä ei kuitenkaan edes oikeasti toiveissa tällä hetkellä toisen lapsen tulo lähiaikoina.

 

Katylina Kannattaa varmaan ottaa oman paikkakunnan sosialityöntekijän lastensuojelussa yhteyttä. Uskoisin, että teillä on ihan hyvät mahdollisuudet ryhtyä sijaisvanhemmiksi. Pride koulutuksen voi jokatapauksessa käydä ja sitten miettiä haluaako todella ryhtyä vai ei tähän hommaan.

 

Katylina Kannattaa varmaan ottaa oman paikkakunnan sosialityöntekijän lastensuojelussa yhteyttä. Uskoisin, että teillä on ihan hyvät mahdollisuudet ryhtyä sijaisvanhemmiksi. Pride koulutuksen voi jokatapauksessa käydä ja sitten miettiä haluaako todella ryhtyä vai ei tähän hommaan.

Täytyy alkaa ottamaan selvää Priden alkamisajoista jotta saadaan tätä asiaa ajettua! Kiitos paljon vastauksista!

 

Ihanaa kun tämä ketju on herännyt taas "henkiin"

Mustaruusu Sulla oli tosiaan täysin päinvastainen tarina kerrottavana kuin mitä meillä oli! Ihana kuulla, että teillä menee hyvin ja uskon vahvasti, että myös meillä tulee menemään loistavasti uuden sosiaalitoimen ja pride-valmennuskurssin myötä paremmin.

Meillä oli eilen taas koulutusilta ja ensi vuoden alussa sosiaalityöntekijät tekevät meillä ensimmäisen kotikäynnin.
Olemme itse valmistautuneet lapsen tuloon kesään mennessä, vaikka mitään tietoa ei vielä olekaan lapsesta. Mutta mitä tosiaan kuulee, niin järjestään valmennuskurssin päätyttyä muutaman kuukauden päästä sijaisperhe on saanut ensimmäisen sijoitettavan lapsensa.
Me toivomme alle kaksivuotiasta tyttöä, vauva ei ole välttämätön!
Heti kun saamme vihiä mahdollisesta pienokaisen tulosta, laitan lapselle tulevan huoneen uusiksi Meillä on vasta 2.5 vuotta vanha koti, mutta kyllä tytölle pitää saada ihana "nukkekoti"

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

 

Tervehdys kaikille! Meillä on myös vuosien pohtimisen myötä herännyt ajatus siitä, että haluamme nyt sijaisvanhemmiksi. Olemme n. 35-vuotiaita. Ja omia lapsia on jo kolme. Olemme olleet aiemmin tukiperheenä, tukihenkilöinä ja kriisiperheenä. Meidän ei kuulemma enää olisi pakko käydä pridea, mutta nyt on alkanut itsestä tuntumaan, että se valmistaisi henkisesti uuteen muutokseen, vaikka tiedollisesti olisikin tuttua asiaa. Ainoa ongelma saada niin usein hoitaja meidän kolmelle lapselle, ilmeisesti molempien pitäisi sitten joka kerta osallistua. Meillä on oma pienin vasta reilu 2-v, joten odotamme vauvaa tai sitten odotamme kauan ja kun omat kasvaa, niin toki taapero on tervetullut. Sukupuolta emme ole toivoneet. Ikäeroa haluan lapsille, niin että on "luonnollinen" ikäero. Kotikäynti meille on siis tehty, ja periaatteessa jo odotamme . Mutta olemme sanoneet, että kiire meillä ei ole, ei haittaa jos omat vielä vähän kasvaakin. Jos sopiva lapsi kaipaisi kotia, niin silloin kyllä olisimme valmiit
!

 

Heippa!

Vinkiksi kaikille, YLE TV1 näyttää ma 9.1. dokumentin Ikuisesti sinun, joka kertoo sijaisvanhemmuudesta. Mahtavaa! Just vasta oli leffassa ja harmitti, kun en päässyt katsomaan.

 

Heippa!

Kiitos tästä ketjusta. Sharlinin kanssa ollaankin "vanhoja tuttuja" lapsettomuuspuolelta.

Sijaisvanhemmuus on alkanut kiinnostaa minua nyt ihan älyttömästi. Ehkä jonkinlainen tulppa lähti liikkeelle, kun mies ensimmäistä kertaa tässä ihan muutama päivä sitten tuikautti pikkaisen keltaista valoa asialle... Ei siis selvästi vihreää edelleenkään, mutta uskon ja toivon, että aika tekee tehtävänsä, tuntuu teillä muillakin tehneen.

Meillä on lapsettomuushoidot vielä kesken. Ainakin ulkomaan adoptiossa adoptioneuvontaan ei kaiketi ole menemistä vielä tässä vaiheessa, mutta voisikohan pride-valmennukseen osallistua, vaikka vielä oltaisiinkin hoidoissa? Jos teistä jollakulla on tästä tietoa, niin mielelläni kuulen.

Joka tapauksessa lähestymme hoidoissa loppusuoraa. Parissa viimeisessä ivf:ssä vaste lääkkeisiin on ollut huono ja amh todella alhainen, joten kovin toiveikas en uskalla olla. Ja vaikka vielä tärppäisikin kuin ihmeen kaupalla, niin sijoituslapsi ei ole poissuljettu juttu. Toki asia pitä pohtia sitten erikseen.

Olen itse vielä vähän aikaa 37-vuotias, mies on vähän nuorempi. Ekaa lasta on yritetty liki 4,5 vuotta. Toivoisin sijoitettavan lapsen suhteen, että hän olisi reilusti alle kouluikäinen eikä ehkä ihan niistä kaikkein vaikeimmista taustoista, koska olemme sen verran kokemattomia kasvattajina kuitenkin. Noin ylipäätään tuntuu kyllä hankalalta asettaa toiveita tai ehtoja tässä asiassa!

Kiitti Sharlin muuten tuosta vinkistä! En ollutkaan tietoinen, että leffa tulee nyt myös telkkarista. Toivottavasti se tulee myös Yle Areenaan.

**Päivitetääs vähän jälkikäteen... Eli Ikuisesti sinun tulee myös Yle Areenaan ja on siellä viikon. Ja seuraavana lauantaina se tulee uusintana, ja on varmaan senkin jälkeen taas viikon Areenassa.**

 

Hei Polkka! En tiedä, onko eri pride-kouluttajilla eriäviä näkemyksiä tuosta, voiko prideen osallistua hoitojen aikana. Meidän kouluttajat ei nähneet siinä ongelmaa ja meille tehtiinkin vielä koulutuksen aikana yksi ICSI ja yksi PAS - molemmat yhtä tuloksettomia kuin kaikki aiemmatkin hoidot. Itse ajattelen niin, että pelkkä valmennuksen käyminen ei vielä sido mihinkään ja viimeinen päätös sijaisvanhemmaksi ryhtymisestä tehdään siinä vasta vaiheessa, kun se puhelu lapsesta sosiaalityöntekijältä tulee. Meidänkin kurssilta valmennuksen loppuun käyneistä perheistä ainakin yksi päätti, että ei sittenkään ryhdy sijaisvanhemmiksi ja muutama perhe lopetti jo valmennuksen aikana joko muuttuneiden elämäntilanteiden tai muuttuneiden sijaisvanhemmuutta koskeneiden ajatusten vuoksi.

Itse keskusteluissa sos.työntekijän kanssa on nyt sivuttu toisen lapsen mahdollista aikataulua ja jonnekin tuonne parin vuoden päähän se ehkäpä ajoittuisi, riippuen taas sijoitukseen tulevien lasten iästä yms.

 

Hei Polkka ystäväiseni! Ihana kuulla susta!!

Mulla ei ole tietoa asiasta, mutta luulisin, että on niin niinku Tiiuhiskin sanoi, ettei ole haittaa vaikka onkin hoidoissa samaan aikaan. Kyllä sitä voi nainenkin, jolla on jo lapsia entuudestaan ja haluaa sijaisäidiksi tulla silloinkin raskaaksi. Mutta keskustelisin ihan avoimesti asiasta sosiaalityöntekijän kanssa. Itsekkin olen aloittamassa koulun ja mietin, että mitä teen, kun koulu kestää puolitoista vuotta.. kerronko siitä, jätänkö menemättä kouluun, vai mitä teen. Päätin kertoa ja sain ihan positiivisen vastaanoton.

Oletteko Polkka päättäneet olla kokeilematta luovutetuilla soluilla? Mä kyllä pidän ihan hirveesti teille vielä peukkuja onnistumisen suhteen, milloin teillä on hoito omilla suunniteltu..?

Meillä on sovittu tapaaminen sosiaalityöntekijöiden kanssa tammikuun lopussa ja vaikka toivoisinkin, että asiat etenisivät nopeasti, olen nyt onnellinen, että se aika on vasta tämän kuun lopussa. Olin tänään hiihtämässä ja kaaduin jäisessä mäessä ja mun kasvot on ihan ruhjeita täynnä.. olisi siinä aikamoinen selittäminen niille, että mistä ne jäljet on tulleet..