Sijaisrakas

Mikä siinä on niin hienoa, että pitää hommata juoku suhteen ulkopuolinen, jonka kanssa alkaa muhinoida salaa?

Ensin nähdään vaivaa sen eteen, että aletaan seurustella, sen jälkeen nähdään vaivaa seurustelun eteen ja heti kun tilausuus tulee, pistetään kaikki päin helvettiä.

Onko se oikeasti sen arvoista, että pitää sitten luimuta ja salailla koko ajan ja muistella kaiken maailman sanomisia ja alottaa se kissajahiiri?

Vai onko se hohto siinä, että minullapas on jotain, mitä sinä et tiedä?

Ei menee jakeluun, ei millään!

 

Kyllä se homman ydin on se sama kuin kaikissa muissakin seurustelun aloittamisissa ja seurusteluissa, että sattuma tuo eteen ihmisen, johon aidosti ihastumme, myöhemmin rakastumme ja haluamme olla sen ihmsien seurassa, mutta sillä erolla, että sen ihmisen olisi pitänyt tulla elämäämme jo paljon aiemmin, siis ennen kuin on ehditty perustaa perhettä ja läpäläpä. Mutta kun se sattuma tuo oikean ihmisen elämäämme väärään aikaan, niin siitä muodostuu salailua.

 

Tuo on totta.Kurjaa,että se oikea löytyy liian myöhään.

 

Parisuhteessa olevat kysykää omalta puoliskoltanne.
/ihan vain kysymyksenä mitä ajattelevat jos uskaltavat kertoa vaikkei toista olisikaan kuin mielikuvissa

Ei siinä mitään erikoisen hienoa ole kaksi ihmistä vain alkavat pitään toisistaan !(ensin intohimoisestikkin tai vain
tavanomaiseen seurustelutapaan siinähän suhteessa
arkielämän harmaus ja vaikeudet jäävät osittain pois)
niin myös perhe-elämän hienoudet.

Siinä se juju sitä kestää niin kaun kunnes loppuu kuten muutkin suhteet.

Avioliitto pitäsi olla pysyvämpää laatua kumminkin vaikka
se toinen puolisko vaihtelua tms kaipailee? kysykää omiltanne jos
tahdotte selvitystä mikä on heille toisen suhteen merkitys
ja miksi näin tekee?

Ainahan pettäminen koskee ja jos on kolmas rakastava
osapuoli on hänelläkin tunteet joita hänen pitää käsitellä ja yleensä
se kolmas pyörä putoaa jossain vaiheessa pois turhiin odotuksiin kyllästyneenä.(jos harvemmin aloittavat uuden suhteen eron kautta)

Mutta avioliitolle tai avopareille sellainen vaihe kun tulee tietoon riipasee suhdetta ja kovalla kädellä mikä mättää?

Aviopareille olisi parempi olla toisilleen uskollisia sillä suurin
selvitys jälkeenpäin kolmansien osapuolten jälkeen tapahtuu
perheessä jossa todennäköisesti on lapsiakin.


Miksi se yksi mies/nainen ei sitten riitäkkään tyydyttämään
ihmisen kaipuuta tai seksuaalisuutta ect.?????

 

""jos on kolmas rakastava
osapuoli on hänelläkin tunteet joita hänen pitää käsitellä ja yleensä
se kolmas pyörä putoaa jossain vaiheessa pois turhiin odotuksiin kyllästyneenä.(jos harvemmin aloittavat uuden""
..jne

Voi että te naiset olette tyhmiä.

Vai että kolmas osapuoli, ja vielä rakastava.

Se on niin, että kaikki mikä liittyy rakkauteen, kun on kyse aviomiehen pettämisestä, on pettävän naisparan omaa keksintöä.

MIes, joka menee toisen miehen pesään naimaan, on sitävastoin ihan tietoinen siitä, että naisella on toinen mies, jonka hän on ""voittanut""

Rakastaja-MIehet nimittäin katsoo, että he ovat tuhkamunaista ukkoa parempia, ja saavat osan nautintoa siitä.

Muijan ruikutukset on panomiehelle vain ikävä lisä, mutta he kärsii sen kiltisti, kun tietävät aikansa kuunneltuaan saavansa puutteessa olevan naisen koko seksuaalisen palon omaan käyttöönsä.

Kommentoikaa vaikka te miehet, jotka olette nussineet varattua naista?
Väitättekö, että voitte OIKEASTI rakastaa naista, joka on toisen oma?

Asiaahan helpottaa miehelle se, että samalla kun ko. kana perustelee itselleen, miksi hän on niin hirveässä avioliitossa, että voi hyvällä syyllä pettää, hän tulee samalla kertoneeksi ja ruikuttaneeksi pano-miehelleen kaikenlaista, mitä typerää hänen ukkonsa on sanonut ja tehnyt.

Jokainen sana, millä akka perustelee suurta intohimoaan ja sen oikeutusta, on uusi sulka panomiehen hattuun.

Näitä sulkia hän käyttää todennäköisesti niin, että suhteen mentyä liian hankalaksi, hän löytää muun naisen, jonka kanssa ei ole niin hankala seurustella.

Tässä vaiheessa hänellä on jo hyvät eväät.

Pettäjäsuhteessa ollessaan, hän kuulostelee kaikki oikean aviomiehen virheet, ja tekee päin vastoin.
Esim. jos akka sanoo, että hänen miehensä ei tuo kukkia eikä vie ravintolaan syömään, niin panomies tekee sen ensi tilassa, kaikki liikenevät pisteet kerätään ja aina vaan paremmin menee.

Tätä sokeassa tilassa oleva pettäjähoratsu ei huomaa, koska hän ajattelee kokoajan vain itseään, ja painii itsensä, ja ""rakkausdraamansa"" tiimellyksessä, istuu työpaikalla pillumärkänä ja haaveilee salaraakkaasta, menee kotiin teeskentelemään, potee huonoa omaa tuntoa alituiseen.

Ei sillä raukalla ole aikaa nähdä tilannetta kokonaisuutena..heh!

Ja, ottaako panomies naisen avosylin vastaan, jos eukkko päättää vaihtaa miestä kokonaan?

Arvatkaa. Aluksi voi näyttää siltä, mutta sitten alkaa ilmetä ""vaikeuksia"", suhde ei ole sitä mitä sen piti olla, entinen hieno panomies kääntääkin kelkkansa ja rupeaa täysmulkvistiksi!
Seksi laimenee, koska se ei enää ole niin kiellettyä, ja naisestakin on tullut niin onneton marisija, että kyllä se tässä kohta pitää jo heittää mäkeen.

Panomies on täynnä itseluottamusta, hän on saanut vakaan avioliiton hajotettua omalla charmillaan, ja siitä onkin hyvä lähteä ja etsiä itselleen se unelmien nainen, joka ei ole mikään pettävä hutsu.

 

Hipsu osui naulan kantaan. Jos olisin tavannut salarakkaani 10v aikaisemmin, olisimme hyvinkin saattaneet päätyä virallisesti yksiin. Vaikka silloin jo olin nyk. mieheni kanssa. Silloin olin vaan tosin niin tiukkapipoinen, etten ehkä olis uskaltanut pettää. Nyt iän lisääntyessä ajatusmaailma on laajentunut. Salarakas vain tipahti käsiini ja rakastuimme, mitään seikkailua emme olleet hakemassa. Vaikeaa on välillä, mutta yhdessolon hetket suloisia. Puolisoita ei haukuta, nautitaan vaan toisistamme.

 

Minä, naisena, voin kyllä rakastaa kahta miestä. Nain toistaiseksi vain toista, omaani, mutta sieluni saa tuo toinen.
- Hmmnn...kumpaa petänkään enemmän?

Itseäni en petä ainakaan yhtään nyt tässä elämäntilanteessa. Yritän elää vaan, edes päivän kerrallaan.

 

Kyllä se on niin, että jos ei osaa päättä, niin ei osaa päättää.
Se on hirvittävän vaikeaa. Se on aivan uskomattoman vaikeaa, kun pitää ajatella tunteita ja kaikkia muita juttuja, mutta aivoja
ei vain kasva päähän.

 

Tekstisi oli kyllä niin säälittävän katkeraa, että oletko ollut huono tuurisena toisena naisena vai huono tuurisena vaimona?

En jaksa edes laskea, että montako eri haukkumanimeä kekseit kolmiodraaman osapuolille

 

Ihan turha yrittää selitellä ja keksiä oikeutusta pettämiselleen. Pettäminen on pelkästään itsekästä, ja kyllä te ns. salarakkaat, eli siis pettäjät, joudutte sovittamaan tekonne. Jokainen vastaa omista teoistaan, ja silloin on turha väittää että kaikki vain tapahtui tms. Ei kukaan vahingossa petä, joten säästäkää selityksenne, kyllä te tiesitte mitä teitte ja miten sikamaisesti kohtelette kumppanianne!

 

Enhän minä ketään nyt petä!
Jos toista ajattelen lämpimästi, ehkä näen meillä yhteisen tulevaisuuden (meillä kahdella surusilmällä yhdessä) ja pidän yllä yhteistä iloa ja ystävyyttä. Toisiamme tukienkin.

Ja se toinen, oma puoliso, on se kylmempi ja kurjempi.
Luotaantyöntävä, egoistinen ja hyljeksivä.
-Minutko hirteen siis? Kolmas osapuoli!

 

En kumpanakaan. Olen onnellisessa suhteessa.

Tunnen monia pettäviä tai joskus salarakkailua harrastaneita naisia, ja joitakin sellaisia miehiä. (olen myös käräyttänyt yhden)
MIesten kanssa en ole niin paljon asiasta jutellut, mutta naiset sitävastoin ovat joskus avautuneet mulle ko. asiasta.

Olen sanonut heille, että tehkää mitä lystäätte, eli en moralisoi päin näköä, mutta silti on jotenkin vaikea enää puhua asiasta kuin tyttöjen on tapana keskenään puhua miehistä.

Heillä nimittäin on ihmeen ristiriitaiset puheet, kuulostaa siltä, niinkuin he olisivat vajonneet jonnekin teinivuosien tasolle, eli ovat rakastavinaan kahta miestä yhtä aikaa jne.

Puheesta paistaa aina se hyväksymisen hakeminen, eli ""tiedän että se on tavallaan väärin, ja saat nyt haukkua minut jos haluat, mutta sydän sanoo että mene naimaan sen urhon kanssa""

Kaikki päätelmäni olen tehnyt yhdistelemällä kaikkea kuulemaani.

Olen pahoillani, jos tekstini on moralisoivaa ja yleistävää.
Haukkumasanat johtuvat siitä, että olen oikeasti sitä mieltä, että asiat kun sanoo niinkuin ne on, niin juuri näin ne on, enkä jaksa kaunistella varsinkin, kun näin anonyyminä saapi jutella.

Yleistys johtuu siitä, että en ole välittänyt omakohtaisesti hankkia mitään erikoistapausta kokeakseni kaikken paskan itse, mutta koen silti että minulla on oikeus olla asiasta mieltä, ja koen olevani monessa kohtaa jopa oikeassa.


Petetyn miehen mielestä nainen on horatsu, ja rakastaja on panomies. Jos on valmis ryhtymään salarakkailuun, niin kannattaa myös katsoa totuutta silmiin, ja varautua näihin kutsumanimiin.

Eikse salarakkailukin ole monesti kypsien ja aikuisten ihmistenkin harrastamaa hommaa, omien sanojensa mukaan,eli tietävät varmaan sen verran elämän realiteeteistä, että huora ei ole mikään uusi sivistyssana heillekään.

 

,,,ompa tullut vastaan muutamankerran tykstyminen varattuun mieheen, mutta jos ei nyt niin seuraavassa elämässä...
pidetään hauskaa mutta ei rakastuta!!

 

Ihan tiedoksi vaan teille nuorille, että elämä oikeasti heittelee. Jos nyt tässä tuomitsette salarakkaat, puhutte ehkä pari-kolmekymppisistä. Ja kaiketi salapanoista.

Kun mittarissa on pitkälti kolmekymmentä parisuhdevuotta yhdessä ja siihen suhteeseen pääsee jokin, joku ihminen ajatuksineen, jonka ajatusmaailma on tuttua tutumpi ja rakas ja ihana...miettii vanhakin rouva tosi pitkään, että mikä on elämän tarkoitus!
Ja ehkä karkaakin vielä ilakoimaan, ennenkuin kuolo korjaa.

Myöntäkää vaan tekin, että tuli perustettua perhe tyypin kanssa, joka oli ""ihan kiva ja potentiaalinen perheenpää""!
Mutta silloin, pois turha intohimo, sielunkumppanuuskin!

 

!!!!intohimokin katoaa n. 8v jälkeen...
sit pitää joko sopeutua tai mennä vieraisiin..
autaako se????
KYLLÄ

 

Sinulle Oinas vm68:

Vastasit kylläkin Nipsulle, mutta hän oli kanssani samaa mieltä, joten siksi vastaan nyt sinulle-

En minä ainakaan pyrkinyt puolustelemaan pettämistä, väärin se on ja minäkin tiedän tekeväni väärin, mutta selityskena nnoin eli niin siinä sitten käy kun tapaa oikean ihmisen väärään aikaan. ja salasuhteessa rakastauminen tapahtuu samanlailla ja samoista syistä kuin julkisissakin suhteissa.

kirjoituksesi oli niin katkera alusta loppuun asti, että kysymättäkin tuli selväksi, että sinua on petetty. Tiedätkö itse, että miksi? Johtuiko se miehesi vaihtelun halusta, miehesi löydettyä todellisen sielunkumppaninsa vai kenties sinä ajoit omalla käytökselläsi miehesi hakemaan elämän iloaan muualta.

 

-oinas vm68 on ymmärtääkseni MIES.
(ellen nyt ihan väärin muista..olen ollut linjoilla siinä vuoden puolentoista)

 

Minusta tuo on lapsellista ja hyvin läpinäkyvä tapa yrittää vetäistä vyön alle.

Se on täällä palstalla tyypillistä, että ruvetaan koukkimaan varsinkin niitä, joiden teksti ei ole ympäripyöreää ja kaikkia mielistelevää.

Tällä oinaalla vm68 on oikeus omaan linjanvetoonsa, ja veikkaan , että siitä koituu hänelle ennenkaikkea hyvää.

Tuo on täysin tarpeetonta koukkimista mitä sanoit, ja osoittaa todella paskamaista luonnetta. Lainaan vielä muistinvirkistykseksi:

""kirjoituksesi oli niin katkera alusta loppuun asti, että kysymättäkin tuli selväksi, että sinua on petetty. Tiedätkö itse, että miksi? Johtuiko se miehesi vaihtelun halusta, miehesi löydettyä todellisen sielunkumppaninsa vai kenties sinä ajoit omalla käytökselläsi miehesi hakemaan elämän iloaan muualta.""


Siitä tietää, että ihminen on heikoilla jöäillä (lähinnä itsensä kanssa), että pitää ruveta nakkeleen tollasia paskakommentteja.

 

Eipäs toi pilkka osunut, olen mies, niinkuin nimim. ""ööö"" oikein muistikin. Siinä olet oikeassa, että minua on petetty, mutta siinä olet väärässä, että olisin katkera omasta puolestani. Se minua satuttaa teissä pettäjissä, että tiedätte satuttavanne omaa kumppanianne ja siitä huolimatta petätte, ettekä katso olevanne missään vastuussa teoistanne. Ainahan voitte keksiä jonkin verukkeen, jolla saatte vieritettyä vielä vastuunkin omista teoistanne sille petetylle osapuolelle. Kukaan ei petä vahingossa tai se pettäminen ei vain tapahdu, se on aina tahdonalaista toimintaa, niinkuin sekin että tahtoo pysyä uskollisena! Sitä vain pyydän, että kantakaa vastuu teoistanne, älkää lyökö enää lyötyä, eli kumppanianne!!

 

En toki väitä, etteikö kiinni jäätyään pidä seistä tekojensa takana ja ottaa vastuu teoistaan ja tehdä sitten loppupelissä niinkuin itse parhaakseen näkee, mutta suivaannuit siitä kun vastasin alkuperäisen kysymykseen...et sinäkään voi kieltää sitä, etteikö siinä niin käy, että oikea ihminen osuu kohdalle väärään aikaan...eri asia siteen onkin, että mitä sitten tapahtuu...

 

En kielläkkään, etteikö se oikea ihminen voisi tulla vastaan väärään aikaan, mutta jos hän kerran tuntuu niin oikealta, niin eikö silloin myös kannattaisi toimia oikein?? Ei elämässä ole mitään takeita onnistumisesta, mutta eikö olisi reilumpaa antaa myös omalle puolisolle mahdollisuus löytää joku joka häntä aidosti rakastaa? Ei kahta voi oikeasti rakastaa, ja jos se salarakas saa sen kaiken aidon rakkauden, niin mitä sille omalle puolisolle jää? Paljon enemmän tuskaa hänelle aiheuttaa se, että huomaa eläneensä vuosia tai jopa vuosikymmeniä valheessa. Jos mitään muuta ette ole hänelle velkaa, niin ainakin totuuden. Harva haluaa elää suhteessa, jossa joku kolmas saa rakkauden ja itse vain kaiken sen arkisen parisuhteen. Antakaa petetyllekkin oikeus päättää omasta elämästään, älkää te päättäkö hänen puolestaan!