Mun vanhemmilla on ollu monta sijaislasta ja on edelleen. Silloin kun itse vielä asuin kotona ja ensimmäiset kaksi sijoitettua lasta tuli niin olihan se aika jännää ja ei oikein tienny onko ne siskoja vai mitä. Mutta pian kuitenkin heihin kiintyi ja siskona heitä nyt pidän.
Kun muutin kotoa pois ja mitä sen jälkeen vanhemmilleni sijoitettiin niin heihin en ole päässyt niin kiintymään vaikka paljon yhteydessä on oltukin. En pidä heitä sisaruksina.
Nyt meillä on 1,7v sijoituslapsi ja edelleen odottalen niitä tunteita. Kyllähän poikaan on kiintynyt kun on jo puoli vuotta meillä ollut mutta ei ne tunteet tietenkään ole niin suuret häntä kohtaan kuin omia lapsia kohtaan. Varsinkin kun yllärinä selvisi meille muuton jälkeen että poika onkin erityislapsi :/ Että tästä tulikin raskaampaa kuin osasimme odottaa vielä tässä vaiheessa. Omat lapset otti pojan avosylin vastaan ja olimmekin miehen kanssa yllättyneitä että sen suhteen asiat meni todella hienosti. Myös poika itse on todella kiintynyt meihin.
En tiedä olko apua mutta tulipahan kerrottua