Mut aika pikainen. Eli punktion jälkeen olo oli sellainen kun nyt odottaa saattaa eli maha vähän kipeä ja turvoksissa. Aikaisemminkin oli ollut samalla tavalla. Maha kuitenkin kipeytyi muutamien päivien päästä aika paljon ja turposi vielä enemmän. Hengittäminenkin oli raskasta. Saatikka sitten alamahaan kohdistuva kipu 
Kävely oli vaikeaa ja 2v2kk pojan perässä en todellakaan meinannut pysyä kun vihloi niin pirusti munasarjoihin. Viikon päästä punktiosta soitin päivystävälle ivf-hoitajalle ja kuvailin oireeni. Hän pyysi mua näytille. 5h odottelin verikoetuloksia ja lääkäri kattoi ultralla mahaan, jossa oli hieman nestettä ja munasarjat suurentuneet kuten punktion jälkeen kuuluukin olla. Kuitenkaan nestettä ei heidän mielestään ollut niin paljoa, että tarttis osastolle jäädä. Jos oireet pahenee niin takas. Muutaman päivän oireet jopa väheni, mut sit tulikin kahta kauheampana takas ja eikun uudelleen päivystykseen. Nesteen määrä oli lisääntynyt ja jäinkin osastolle. Luulin, että vietän siellä yön max kaksi...no kun olotila muuttui tukalammaksi niin päädyttiin laittamaan dreeni mahaan eli punktoimaan nesteet pois mahasta helpottaakseen mun oloa. Se ei ollut kamalan kiva toimenpide...No letku roikkui 4-5pv mun mahassa, josta valui hitaasti nesteitä pussiin ja sitä pussia sitten tyhjennettiin. Tipasta meni aina saman verran sisään kun mahasta tuli ulos. Olo alkoikin joidenkin päivien päästä olla hieman parempi. Mahanympärystää mitattiin joka päivä ja se olikin välillä huimat 95cm ja kireä kuin mikäkin. Kun sellaset 5litraa oli tullu nesteitä mahasta niin dreeni otettiin pois, mutta sitten tapahtui alapäässä jotain outoa. Mulla alkoi vasen häpyhuuli turvota. Kirveli ja turposi turpoamistaan. Hoitajat jä lääkärit kummastelivat asiaa ja alkoivat selata arkistojaan. 24v aikana vastaavia tapauksia on ollu 10 ja viimeinen 5v sitten. Eli nesteet pääsikin sitten valahtamaan mun alapäähäni. En voi sanoin kuvata sitä tuskaa, mitä se appelsiinin kokoinen patti mulle aiheutti. Jokainen kauhisteli sitä vuorollansa ja eräs lääkäri otti siitä jopa kuvan opetustarkoitusta varten. Se kuva taisi kuitenkin kierrellä kaikki hoitajat läpikotaisin kun jokainen hoitaja sanoi mulle, että aivan kamala se sun patti vaikkei ollut edes nähnyt sitä livenä. No kauhistelin mä kyllä itekin kun näin sen kuvan. Olo oli tuskainen kun jouduin kävellä koko ajan jalat levällään ja koukussa, että reidet oli jännittyneet koko ajan. Istumisesta ei puhettakaan kahteen viikkoon ja ainoa asento sängyssä oli selällään ja jalat levällään. Otti jonkin verran voimille ja kyllä itkukin tuli muutamaan otteeseen. Pahinta oli kun ei tiennyt yhtään, että milloin se alkaa parantua. 10pv olin sairaalassa ja vielä viikon jouduin kotona kärsimään patista, mutta aika pian sitten alkoikin pienentyä ja nyt voin jopa istua, mikä tuntuu ihanalta =) Maha on vielä pömppö, mut alkaa sekin pienentyä. Veriarvot oli yhessä vaiheessa mitä sattuu kun maksa ja muut elimet lillui nesteissä, mut kaipa ne jo nyt on ok. Siis kaikenlaista voikin sattua, mitä ei vois kuvitellakaan. Onneks tää tuli vasta kolmannella hoitokerralla ja tää onkin viimeinen. No tällanen tää stoori oli ja kyllä niihin päiviin mahtui jos jonkinlaista muutakin pikkuasiaa, mut näin meni pääpiirteittäin.
Kävely oli vaikeaa ja 2v2kk pojan perässä en todellakaan meinannut pysyä kun vihloi niin pirusti munasarjoihin. Viikon päästä punktiosta soitin päivystävälle ivf-hoitajalle ja kuvailin oireeni. Hän pyysi mua näytille. 5h odottelin verikoetuloksia ja lääkäri kattoi ultralla mahaan, jossa oli hieman nestettä ja munasarjat suurentuneet kuten punktion jälkeen kuuluukin olla. Kuitenkaan nestettä ei heidän mielestään ollut niin paljoa, että tarttis osastolle jäädä. Jos oireet pahenee niin takas. Muutaman päivän oireet jopa väheni, mut sit tulikin kahta kauheampana takas ja eikun uudelleen päivystykseen. Nesteen määrä oli lisääntynyt ja jäinkin osastolle. Luulin, että vietän siellä yön max kaksi...no kun olotila muuttui tukalammaksi niin päädyttiin laittamaan dreeni mahaan eli punktoimaan nesteet pois mahasta helpottaakseen mun oloa. Se ei ollut kamalan kiva toimenpide...No letku roikkui 4-5pv mun mahassa, josta valui hitaasti nesteitä pussiin ja sitä pussia sitten tyhjennettiin. Tipasta meni aina saman verran sisään kun mahasta tuli ulos. Olo alkoikin joidenkin päivien päästä olla hieman parempi. Mahanympärystää mitattiin joka päivä ja se olikin välillä huimat 95cm ja kireä kuin mikäkin. Kun sellaset 5litraa oli tullu nesteitä mahasta niin dreeni otettiin pois, mutta sitten tapahtui alapäässä jotain outoa. Mulla alkoi vasen häpyhuuli turvota. Kirveli ja turposi turpoamistaan. Hoitajat jä lääkärit kummastelivat asiaa ja alkoivat selata arkistojaan. 24v aikana vastaavia tapauksia on ollu 10 ja viimeinen 5v sitten. Eli nesteet pääsikin sitten valahtamaan mun alapäähäni. En voi sanoin kuvata sitä tuskaa, mitä se appelsiinin kokoinen patti mulle aiheutti. Jokainen kauhisteli sitä vuorollansa ja eräs lääkäri otti siitä jopa kuvan opetustarkoitusta varten. Se kuva taisi kuitenkin kierrellä kaikki hoitajat läpikotaisin kun jokainen hoitaja sanoi mulle, että aivan kamala se sun patti vaikkei ollut edes nähnyt sitä livenä. No kauhistelin mä kyllä itekin kun näin sen kuvan. Olo oli tuskainen kun jouduin kävellä koko ajan jalat levällään ja koukussa, että reidet oli jännittyneet koko ajan. Istumisesta ei puhettakaan kahteen viikkoon ja ainoa asento sängyssä oli selällään ja jalat levällään. Otti jonkin verran voimille ja kyllä itkukin tuli muutamaan otteeseen. Pahinta oli kun ei tiennyt yhtään, että milloin se alkaa parantua. 10pv olin sairaalassa ja vielä viikon jouduin kotona kärsimään patista, mutta aika pian sitten alkoikin pienentyä ja nyt voin jopa istua, mikä tuntuu ihanalta =) Maha on vielä pömppö, mut alkaa sekin pienentyä. Veriarvot oli yhessä vaiheessa mitä sattuu kun maksa ja muut elimet lillui nesteissä, mut kaipa ne jo nyt on ok. Siis kaikenlaista voikin sattua, mitä ei vois kuvitellakaan. Onneks tää tuli vasta kolmannella hoitokerralla ja tää onkin viimeinen. No tällanen tää stoori oli ja kyllä niihin päiviin mahtui jos jonkinlaista muutakin pikkuasiaa, mut näin meni pääpiirteittäin.