Siis pitääkö se vauva ottaa mukaan joka paikkaan?

Niin, ja uskon, etten kadu tätä kotona "nyhjäämistä" myöhemmin, enemmän varmaan katuisin sitä, että koko vauva-aika on mennyt "ohi", kun on ollut niin paljon muuta.

No ihan samanlailla siittä vauvasta kuule nautitaan vaikka käykin ns. ihmisten ilmoilla yms.

 

Minne se vauva sitten pitäisi jättää jos on jonnekin menoa...

nimim. meillä vauvat ovat olleet lentokoneessakin alle 1 kk ikäisinä (tosin olosuhteiden pakosta)

Minä ymmärsin niin, että ap (niin kuin minäkin) jätimme kaikki menot aika minimiin vauva-aikana. Meillä mies oli kotona vauvan kanssa, jos pyörähdin jossakin muutaman tunnin.

Tottahan pakolliset menot ovat pakollisia, mutta kyse oli vauva-ajan rauhoittamisesta kaikelta ylimääräiseltä touhulta.

 

Minne se vauva sitten pitäisi jättää jos on jonnekin menoa...

nimim. meillä vauvat ovat olleet lentokoneessakin alle 1 kk ikäisinä (tosin olosuhteiden pakosta)

No jos pitää mennä kampaajalle, kauppaan tm. niin eikö voi jättää iskälle? Tietenkin jos on yh niin sittenhän ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa vauva mukaan jos on pakollisia menoja.

 

Niin, ja uskon, etten kadu tätä kotona "nyhjäämistä" myöhemmin, enemmän varmaan katuisin sitä, että koko vauva-aika on mennyt "ohi", kun on ollut niin paljon muuta.

No ihan samanlailla siittä vauvasta kuule nautitaan vaikka käykin ns. ihmisten ilmoilla yms.

No varmasti, mutta mä haluan nauttia siitä niin koko ajan =) Kyllä mäkin käyn ihmisten ilmoilla, mutta en mä viitsi tuota pientä joka paikkaan ottaa mukaan, iskä voi sitä hoitaa kun käyn kavereilla tm.

 

Minne se vauva sitten pitäisi jättää jos on jonnekin menoa...

nimim. meillä vauvat ovat olleet lentokoneessakin alle 1 kk ikäisinä (tosin olosuhteiden pakosta)

No jos pitää mennä kampaajalle, kauppaan tm. niin eikö voi jättää iskälle? Tietenkin jos on yh niin sittenhän ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa vauva mukaan jos on pakollisia menoja.

joo, siis toki...iskälle minäkin jättäisin vauvan jonkun kampaamon tms takia =)

Mun lapset on kaikki syntyneet Gran kanarialla ja mun koulu ja työpaikka taas olivat Teneriffalla, joten tuli sellaisia pakollisia menoja lasten kanssa kun lasten iskä oli työmatkoilla.

 

Minne se vauva sitten pitäisi jättää jos on jonnekin menoa...

nimim. meillä vauvat ovat olleet lentokoneessakin alle 1 kk ikäisinä (tosin olosuhteiden pakosta)

No jos pitää mennä kampaajalle, kauppaan tm. niin eikö voi jättää iskälle? Tietenkin jos on yh niin sittenhän ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa vauva mukaan jos on pakollisia menoja.

Juu,mulla oli just näin,ei ollut sitä isää siinä jolle ois jättänyt.
Tosin nyt kun poika on 4v ni ollaan varmaan kohta mökkihöperöitä ku saatetaan vaan pakolliset asiat hoitaa ja muuten nyhjätä kotosalla pitkiäkin aikoja,toisin ku sillon vauva-aikana

 

Eihän siinäkään mitään vikaa, ettei mene. Miksipä pitäisikään etsiä vikoja erilaisista tavoista elää ja toimia?

 

Jos vaihtoehdot on jättää lapsi kotiin tai ottaa mukaan, niin otan mukaan. Tietenkin. Ja kyllä mä ihan vauva-aikana mm. opiskelin yrittäjän ammattitutkintoa, tein työkeikkoja jne. Ja vauva mukana. Hulluksi mä tulisin jos neljän seinän sisään jäisin ja toisaalta en halua pientä vauvaa hoitoonkaan jättää, eli vauva mukaan ja menoksi! Kantoliina ja tissimaito oli aika kova sana: helppoa elämää.

Kannatan ehdottomasti. Lapsi pysyy kätsästi äidin mukana, kaikki voi hyvin.

 

Minne se vauva sitten pitäisi jättää jos on jonnekin menoa...

nimim. meillä vauvat ovat olleet lentokoneessakin alle 1 kk ikäisinä (tosin olosuhteiden pakosta)

No jos pitää mennä kampaajalle, kauppaan tm. niin eikö voi jättää iskälle? Tietenkin jos on yh niin sittenhän ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa vauva mukaan jos on pakollisia menoja.

Mun mielestä lapsi kuuluu äitinsä kylkeen ensimmäiset kuukautensa. Imetystä on hieman hankala hoitaa etänä.

Miten se lapsi kaupassa kärsii? Jos on kantoliinassa? Kampaajalla en ole käynyt aikuisiällä kertaakaan, en oikein tiedä, miten silloin toimisin.

Mieheni on työssäkäyvä, sekin asettaa hieman rajoituksia.

 

Niin, ja uskon, etten kadu tätä kotona "nyhjäämistä" myöhemmin, enemmän varmaan katuisin sitä, että koko vauva-aika on mennyt "ohi", kun on ollut niin paljon muuta.

No ihan samanlailla siittä vauvasta kuule nautitaan vaikka käykin ns. ihmisten ilmoilla yms.

No varmasti, mutta mä haluan nauttia siitä niin koko ajan =) Kyllä mäkin käyn ihmisten ilmoilla, mutta en mä viitsi tuota pientä joka paikkaan ottaa mukaan, iskä voi sitä hoitaa kun käyn kavereilla tm.

No nyt mä ymmärsin tämän sun kirjoituksen ihan erillailla mitä tarkoitit

Siis kyllä otan lasta kauppaan, käydään vierailla ja mökkeilemässä ja sukulaisilla, vaunulenkeillä yms.

Mutta käyn myös yksin harrastamassa, kavereilla, elokuvissa yms.

Oliko nyt oikein? =)

 

mulla on ollut paljon lapset mukana, mutta §-2 ekaa kuukautta on sellaisia etten vauvaa tahdo viedä mihinkään väentungokseen enkä kauppaan tms.ihan vaan siksi, ettei tarttuisi kaikki taudit.

 

tuli pieni näppäinvirheuhuin siis1-2 ekasta kuukaudesta

 

Mun vauvani syö vielä niin epäsäännöllisesti, etten voisi jättää häntä edes isänsä hoitoon paitsi maidot valmiiksi pumpattuna. En pysdty vielä ennakoimaan milloin nälkä tulee, vaikka olisi juuri syönut. Joten jos aion laittaa nenäni ovesta ulos yli 15 minuutiksi, pitää vauva ottaa mukaan. Eli kun tarvitsen esim. vaatteita, kun vanhat eivät mene vielä päälle, pitää vauva ottaa mukaan.

En näe mitenkään järkeväksi ensin pumpata maitoa, jäähdyttää ne ja sitten laittaa miestä lämmittämään ja juottamaan samat maidot vauvalle pullosta, kun voin syöttää vauvalle maidon suoraan tarvittaessa oikean lämpöisenä. Näin kaupassa käyntiin menevä aika ei ole myöskään pois minun ja miehen yhteisestä ajasta. En kerta kaikkiaan ymmärrä miksi en kulkisi vauvan kanssa. Sillä tavallahan voin parhaiten nauttia vauvasta, en lykkäämällä häntä jonkun muun hoitoon aina, kun itselläni on tarvetta käydä jossain.

 

Mukanahan tuo kulki, itsestäänselvyys että kun vauva taloon tuli se on perheenjäsen ja sen kanssa liikutaan eikä jumiuteta sisälle.

 

En näe mitenkään järkeväksi ensin pumpata maitoa, jäähdyttää ne ja sitten laittaa miestä lämmittämään ja juottamaan samat maidot vauvalle pullosta, kun voin syöttää vauvalle maidon suoraan tarvittaessa oikean lämpöisenä. Näin kaupassa käyntiin menevä aika ei ole myöskään pois minun ja miehen yhteisestä ajasta. En kerta kaikkiaan ymmärrä miksi en kulkisi vauvan kanssa. Sillä tavallahan voin parhaiten nauttia vauvasta, en lykkäämällä häntä jonkun muun hoitoon aina, kun itselläni on tarvetta käydä jossain.

Niin sinä et näe tuossa mitään järkeä, minä näen. Vie aikaa ehkä.. 10min? Jos sitäkään. Maidonlämmittämisessä menee 30sekunttia, jopas on iso homma.
Mä en näe mitään järkeä tunkea vauvan kanssa vaatekauppoihin, kun hän voi yhtähyvin olla isänsä kanssa kotona ja luoda suhteensa toiseen vanhempaansa.
Mutta ihmiset on erillaisia, mulle on tärkeää myös isän ja vauvan yhteiset ajat, mä luon sitä sen ajan kun isä on töissä.
Ja kaupassa käyntihän on ihan hirveästi pois yhteisestä ajasta jos siellä yksin käy
Onko sulla muutes ystäviä, jos kaupassa käyntikin veisi ilmeisesti paljon aikaa yhteisestä ajastanne tai onko miehesi aina töissä?

 

No joo, mutta kun mä meen kauppaan, kahvilaan tai kampaajalle, niin kyllä vauva jää iskälle hoitoon. Mä en ymmärrä, miks mun pitäisi ottaa se mukaan joka paikkaan?

Niin, no meillä vauva on ollut siellä missä minäkin. Syyt: perheen iskä tekee vuorotyötä ja isompia lapsia pitää kuskata kavereille ja harrastuksiin jne. Ruokakaupassa pitää käydä yms. Kun täysimettää niin ainakin meillä ei voi oikein luottaa siihen koska vauvalle tulee kova nälkä. Helpompi ottaa mukaan.

Tosin missään ylimääräisisä en kyllä käy, en juuri kavereille, todellakaan missään baari/kahvilapaikoissa, konserteissa tms. Ihan tavallista arkea eletään, mutta isompien lastenkin pitää elää, joten vauva "joutuu" kuskauskaveriksi aika usein...

 

Kaikilla ei ole mahdollisuutta jättää vauvaa hoitoon. Lapset kun tekee niin lapset kulkee mukana, niin se vaan on. Ja sen kanssa on opeteltava elämään.

 

Vaikka itse voisin nyhjätä kotona sen 2kk, mielestäni on vääryys isoja sisaria kohtaan, jos heidän elämänsä ei voisi jatkua normaalisti. Eli kyllä mä tulen kiikuttamaan tulevaakin vauvaa niin uimarannoille kuin muihinkin huvituksiin mitä kesänaikana eteemme tulee.

 

mulla ei ollu mahollisuutta jättää lasta hoitoon isälle, kun siihen ei voinut yhtään luottaa tai saatto soittaa puolen tunnin poissa olon jälkeen että joko mä tulen takasin.
ekat 4kk nyhjäsin vauvan kanssa kotona, toki käytiin pihalla ja pieni lenkki kerran päivässä, mutta muualle en uskaltautunu lähtä :kieh:
sen jälkeen vauva kulki mukana ties missä, siellä missä minäkin. ¨
nyt tää pari vuotias odottaa innoissaan että pääsee taas katsomaan lätkää :heart:

 

Jos oon yksin kotona niin vauva tulee mukana ulos,shoppailemaan,lenkille yms..jos mies on kotona niin mun menojen aikana vauva on miehellä mut usein mennään perheellä ulos esim Helsinkiin,kyläilemään yms.. leviäis pää jos pääsis ulos tuulettumaan välillä.Vaikka vauvani onkin elämäni tärkein asia,pitää elämässä olla muutakin

 

mulla leviäis pää jos istuisin vaan kotona vauvan kanssa ja kahtelisin kattoo ku vauva nukkuu
siks meen paljon ja vaikka minne vauva mukana..

 

Minä olin ekat kuukaudet aika paljon kotona vauvan kanssa. En kerta kaikkiaan halunnut mihinkään, oli sellainen olo että on ihana keskittyä lapseen ja rauhoittua täysin.

Yleensä olen ollut ihan mahdoton matkustamaan, bailaamaan ja heilumaan ties missä, mutta se on jännä miten lapset minulla muuttivat jotenkin ihan toisenlaiseksi tärkeysjärjestyksen. En siis sano että näin pitäisi tehdä, mutta minulle se oli jotenkin hirmu luontevaa silloin, kun lapset olivat ihan vauvoja.

No onhan täällä joku kohtalotoveri =D Nimittäin, oon ollut ennen vauvaa myös kova menemään, mutta nyt ei vaan huvita! Mukavempaa se on kotona olla vauvan kanssa ja ihailla sitä pientä ihmettä ihan täysin rauhassa ja poissa kaikesta "hälystä". Kerkeänhän mä taas, kun vauva on vähän isompi.

Niinpä, olennaista on just se, että elämää on vielä pikkulapsiajan jälkeenkin. Ihme kyllä kodin ulkopuolinen elämä ei niin pikkulapsivuosien aikana ollutkaan karannut mihinkään.

Niin, ja uskon, etten kadu tätä kotona "nyhjäämistä" myöhemmin, enemmän varmaan katuisin sitä, että koko vauva-aika on mennyt "ohi", kun on ollut niin paljon muuta.

Siis sä käyt kahviloissa, kaupoissa, kampaajalla niin että lapsi on isän kanssa kotona. Joku muu taas hoitaa nuo niin että lapsi kulkee siinä mukana ja silloin tältä äidiltä siis menee vauva-aika ohi kun on niin paljon kaikkea muuta?

 

Järkee ottaa vauva mukaan flunssa-aikaan jos voi jättää kotiinkin hetkeksi. Ennen oli nyrkkisääntönä pari kuukautta vauva kotona. Eri asia jos on pakko ottaa mukaan. En minä ainakaan haluaisi tartuttaa vauvaan kaikenmaailman tauteja vain sen takia että äitin on nyt ihan pakko päästä tuulettuun.

 

Poika synty alkukesästä joten tosi helppoa oli vaunujen kanssa tulla ja mennä kaiket päivät. Imettäminenkin onnistuu kesällä melkein missä vaan. Ihan selkee rytmi pojalla oli jo parikuisena, ei se kaupungilla liikkuminen häntä missään vaiheessa haitannu.

Mun isän piti mulle kyllä puhuttelua kun poika oli ehkä 6 kk ja kerto ettei vauvan ole hyvä matkustaa joka päivä bussissa ja olla niin ihmisten ilmoilla. Ainoo vika mikä poika on siitä reissaamisesta saanu on et nyt vajaa kolme vuotiaana poika rakastaa ihmisten ilmoilla olemista ja bussesilla, metroilla, ratikoilla, junilla ja autoissa matkustamista.

 

Ei mun mitään PITÄNYT, mutta koska en erityisemmin viihtynyt "yksin" kotona, laitoin vauvan usein liinaan ja lähdin kävelylle/kaverille/kaupungille/johonkin. Eikä vauva siitä mitenkään häiriintynyt - päinvastoin. Eihän pieni vauva vielä edes osaa erottaa itseään äidistä, joten ei meidän napero varmaan edes tiennyt oliko kotona vai reissun päällä - on se kuitenkin 9 kuukautta sinä äidin menossa ollut mukana, joten eiköhän ole kävelyrytmiin jne. tottunut. Heräsi vain kun halusi tissiä ja sen jälkeen taas meno jatkui. Meille vauva-aika oli tosi helppoa ja liikkuvaista, enkä kokenut että vauva-aikaa olisi pitänyt mitenkään erityisesti "rauhoittaa". Tietystikään elämä ei ollut enää samanlaista kuin ennen vauvaa, mutta ei myöskään mitenkään hankalampaa.