Siis pitääkö se vauva ottaa mukaan joka paikkaan?

[joo]

Tuosta yhdestä ketjusta jäin miettimään...

Siis onko oikeasti näin, että ne äidit, jotka viettävät kotona vauvan pari ekaa kuukautta, käymättä sen kummemmin juuri missään vauvan kanssa ovat jotenkin omituisia?

Kun tuntuu, että täällä äipät ottavat vauvan mukaan jo heti syntymästä alkaen sinne ja tänne, ja se on muka niin mahtavaa, kun ei anneta vauvan rajoittaa elämää.

Oonko mä jotenkin kummallinen, kun haluan rauhoittaa vauvani ensimmäiset kuukaudet, ja luoda turvallisuuden tuntua ihan pelkällä perhe-elämällä? Toki käydään joskus kavereiden luona kylässä, max. 2 kertaa viikko, mutta mun mielestä se on ihan tarpeeksi.

Sitten kun vauva on vähän isompi, niin on varmasti mulla ja vauvalla kummallakin paljon mukavempaa mennä, kun vauvalla on jo jonkinlainen rytmi muodostunut.

 

[Emilyn]

Kauppaan, kylään jne normaaleihin käynteihin mielestäni vauvan voi ottaa erinomaisesti mukaan jo pienenäkin. Mun elämä nyt on ilmeisesti vain niin tylsää, ettei mitään extreme lajeja ole ollut kuvioissa ennen vauvaakaan eli eipä ole rajoittanut menemisiä, tosin kaverien kanssa olen käynyt alusta alkaen kahvilla tms ihan yksin, en mä nyt minnekään kuppiloihin lasta raahaa isompanakaan :xmas: Ja kun jotkut sanovat että ottavat lapsen mukaan harrastuksiin, niin enpä ole koskaan nähnyt ketään spinningissä vauva kainalossa......

 

[shihtzu]

Me ollaan menty heti kun mun kunto vaan salli menemisen. Vauva oli 6 päivää vanha kun oli mun veljeni synttärit, suht isot sellaiset ja 3 viikkoa vanhana eka koiranäyttely, siitä 3 viikkoa eteenpäin toinen koiranäyttely.
Saattaa olla niin, että viikossa ei ole kuin päivä tai kaksi kun ollaan vaan kotona ja käydään vaunuilemassa. Vietän todella paljon aikaa vanhemmillani, jossa mulla on "töitä", joten siellä on suurimmaksi osaksi aikaa vietetty.

Mä ihan oikeasti tylsistyn, jos pitää olla päivästä toiseen kotona.

 

[hmm]

saahan näit lukee ku sit pimahtaa!pääasia et sädekehä kiiltää

 

[no]

kukin tyylillään. Totta kai menot väheni, mut niin musta kuuluukin. Mut siis otin vauvan joka paikkaan minne itsekin menin. Kampaajalla kävin joskus yksin, niin ja gynellä, siinäpä ne. Mut kyllä me muuten yhdessä liikuttiin, kavereilla, kaupungilla yms. Mulle se on ihan normaalia perhe-elämää. En koe millään tavalla normaaliksi, että olen kotona kaikki päivät, paitsi käyn kylässä 2 kertaa viikossa. Ettekö ulkoile ja vaunuile? Käy kaupassa?

 

[Ninniliina]

Mä en ole sitä toista ketjua lukenu, johon viittaat, mutta mulla itellä on ollu tossa suhteessa kaks ihan erilaista vauvaa: ensimmäinen kulki helposti mukana ihan missä vaan ja viihty aina, toinen kaipas enemmän rauhaa.
Kahvilla jos kävin ni oli kyl mukana, lähes poikkeuksetta nukkuivat vaunuissa koko ajan. Ja kuoroharkoissa ovat olleet kanssa ja viihtyneet hyvin. Kait se on se, että ovat tottuneet siihen laulamiseen jo mahassa, niin se rauhoittaa sitten syntyneenäkin?
Mutta ei mulla kakkosen kanssa tullu mitään sellasta oloa, et ois ollu "pakko päästä" tai vauva ois rajottanu menoja. Yks sopii yhdelle ja toinen toiselle.

 

[yh]

No todellakin otan vauvan mukaan ihan kaikkialle.

 

[Mm]

Mä ihan oikeasti tylsistyn, jos pitää olla päivästä toiseen kotona.

Samoin.

 

[viiru]

Kyllä itse otin vauvan mukaan kauppaan kahvilaan ja kauppakeskuksiin, kun olin kotona.
Oli vajaan kuukauden ikäinen kun kävin poikaa näyttämässä töissä miehen kanssa.
Eka matka tehtiin kun poika oli myös vajaan kuukauden ikäinen setäni ja tätini luo.
En ymmärrä miksi sitä pitää kotiin jymähtää. Jos olisin vaan maannut kotona olisi minut löytänyt Hesperian suljetulta osastolta.

 

[kati]

No hitto ku ei sitä voi viel yksinkää kotii jättää. Enkä voi kavereille hoitoo jättää ku ne on enimmäksee narkkareit tai juoppoi niinku mun oma mutsi. Pakko ottaa beibi mukaa joka mestaa, ja niitä riittää.

 

[persikkatassu]

Mie otin ja otan lapsen joka paikkaan mukaan. Lapsi viihtyy ja hällon ihan turvallinen olo, kun on tuttu ja turvallinen äidin syli aina lähellä. Eipähän tarvii ruikuttaa, kun ei minnekään pääse ja kotona pää leviää.

 

[Mummy Sunshine]

Mun pitää ainakin ottaa vauva mukaan, koska hän ei huoli tuttipulloa, joten olis melko tylyä lähteä yksin reissuillensa.

 

[Nea]

No hitto ku ei sitä voi viel yksinkää kotii jättää. Enkä voi kavereille hoitoo jättää ku ne on enimmäksee narkkareit tai juoppoi niinku mun oma mutsi. Pakko ottaa beibi mukaa joka mestaa, ja niitä riittää.

Hei ootko säki teiniäiti?! Mä oon! Mul on 3kk vauva... En pääse minnekkää ku imetän enkä voi kauheest ryyppää. Missä sit kävis...

 

[Sanna80]

Jos vaihtoehdot on jättää lapsi kotiin tai ottaa mukaan, niin otan mukaan. Tietenkin. Ja kyllä mä ihan vauva-aikana mm. opiskelin yrittäjän ammattitutkintoa, tein työkeikkoja jne. Ja vauva mukana. Hulluksi mä tulisin jos neljän seinän sisään jäisin ja toisaalta en halua pientä vauvaa hoitoonkaan jättää, eli vauva mukaan ja menoksi! Kantoliina ja tissimaito oli aika kova sana: helppoa elämää.

 

[Otsoemo]

Jos vauvassa ei ole mitään stressin merkkejä niin ei kai se nyt haittaakaan jos menee vauvan kanssa. Enkä nyt tarkota, että baariinkin otettas vauva mukaan, vaan kahviloita, kauppoja, kyläilyä...

 

[ap]

No joo, mutta kun mä meen kauppaan, kahvilaan tai kampaajalle, niin kyllä vauva jää iskälle hoitoon. Mä en ymmärrä, miks mun pitäisi ottaa se mukaan joka paikkaan?

 

[ap]

kukin tyylillään. Totta kai menot väheni, mut niin musta kuuluukin. Mut siis otin vauvan joka paikkaan minne itsekin menin. Kampaajalla kävin joskus yksin, niin ja gynellä, siinäpä ne. Mut kyllä me muuten yhdessä liikuttiin, kavereilla, kaupungilla yms. Mulle se on ihan normaalia perhe-elämää. En koe millään tavalla normaaliksi, että olen kotona kaikki päivät, paitsi käyn kylässä 2 kertaa viikossa. Ettekö ulkoile ja vaunuile? Käy kaupassa?

No tottakai me vaunuillaan, mutta eihän se nyt ookaan sellaista menemistä mitä tarkoitan =) Ja meillä käy tosi paljon ihmisiä kylässä, että en mä nyt yksinäisyyteen kuole =)

 

[evita]

Minä olin ekat kuukaudet aika paljon kotona vauvan kanssa. En kerta kaikkiaan halunnut mihinkään, oli sellainen olo että on ihana keskittyä lapseen ja rauhoittua täysin.

Yleensä olen ollut ihan mahdoton matkustamaan, bailaamaan ja heilumaan ties missä, mutta se on jännä miten lapset minulla muuttivat jotenkin ihan toisenlaiseksi tärkeysjärjestyksen. En siis sano että näin pitäisi tehdä, mutta minulle se oli jotenkin hirmu luontevaa silloin, kun lapset olivat ihan vauvoja.

 

[SitäSaaMitäTilaa]

Mulla ei ollu muuta mahdollisuutta ku ottaa poitsu vauvana mukaani jos jossakin halusin/täytyi käydä.

 

[ap]

Minä olin ekat kuukaudet aika paljon kotona vauvan kanssa. En kerta kaikkiaan halunnut mihinkään, oli sellainen olo että on ihana keskittyä lapseen ja rauhoittua täysin.

Yleensä olen ollut ihan mahdoton matkustamaan, bailaamaan ja heilumaan ties missä, mutta se on jännä miten lapset minulla muuttivat jotenkin ihan toisenlaiseksi tärkeysjärjestyksen. En siis sano että näin pitäisi tehdä, mutta minulle se oli jotenkin hirmu luontevaa silloin, kun lapset olivat ihan vauvoja.

No onhan täällä joku kohtalotoveri =D Nimittäin, oon ollut ennen vauvaa myös kova menemään, mutta nyt ei vaan huvita! Mukavempaa se on kotona olla vauvan kanssa ja ihailla sitä pientä ihmettä ihan täysin rauhassa ja poissa kaikesta "hälystä". Kerkeänhän mä taas, kun vauva on vähän isompi.

 

[Jätkä]

Minulle on ollut varsinkin nyt tärkeää rauhoittaa elämä tänne kotiin oman perheen kesken. Vauva on nyt 5kk ja en kyllä mielellään lähde minnekään pidemmälle vierailulle, eikä myöskään tehdä pitkiä reissujakaan. =)

 

[evita]

Minä olin ekat kuukaudet aika paljon kotona vauvan kanssa. En kerta kaikkiaan halunnut mihinkään, oli sellainen olo että on ihana keskittyä lapseen ja rauhoittua täysin.

Yleensä olen ollut ihan mahdoton matkustamaan, bailaamaan ja heilumaan ties missä, mutta se on jännä miten lapset minulla muuttivat jotenkin ihan toisenlaiseksi tärkeysjärjestyksen. En siis sano että näin pitäisi tehdä, mutta minulle se oli jotenkin hirmu luontevaa silloin, kun lapset olivat ihan vauvoja.

No onhan täällä joku kohtalotoveri =D Nimittäin, oon ollut ennen vauvaa myös kova menemään, mutta nyt ei vaan huvita! Mukavempaa se on kotona olla vauvan kanssa ja ihailla sitä pientä ihmettä ihan täysin rauhassa ja poissa kaikesta "hälystä". Kerkeänhän mä taas, kun vauva on vähän isompi.

Niinpä, olennaista on just se, että elämää on vielä pikkulapsiajan jälkeenkin. Ihme kyllä kodin ulkopuolinen elämä ei niin pikkulapsivuosien aikana ollutkaan karannut mihinkään.

 

[Huspati Huta]

Niinpä, olennaista on just se, että elämää on vielä pikkulapsiajan jälkeenkin. Ihme kyllä kodin ulkopuolinen elämä ei niin pikkulapsivuosien aikana ollutkaan karannut mihinkään.

Minä olen oikeastaan vasta löytänyt maailman kodin ulkopuolelta nyt, kun lapset ovat isompia. Tai oikeammin olen tuonut paljon uutta elämääni tänne kotiin, en minä täältä useinkaan minnekään liikahda, kotihiiri mikä kotihiiri :ashamed:

 

[ap]

Minä olin ekat kuukaudet aika paljon kotona vauvan kanssa. En kerta kaikkiaan halunnut mihinkään, oli sellainen olo että on ihana keskittyä lapseen ja rauhoittua täysin.

Yleensä olen ollut ihan mahdoton matkustamaan, bailaamaan ja heilumaan ties missä, mutta se on jännä miten lapset minulla muuttivat jotenkin ihan toisenlaiseksi tärkeysjärjestyksen. En siis sano että näin pitäisi tehdä, mutta minulle se oli jotenkin hirmu luontevaa silloin, kun lapset olivat ihan vauvoja.

No onhan täällä joku kohtalotoveri =D Nimittäin, oon ollut ennen vauvaa myös kova menemään, mutta nyt ei vaan huvita! Mukavempaa se on kotona olla vauvan kanssa ja ihailla sitä pientä ihmettä ihan täysin rauhassa ja poissa kaikesta "hälystä". Kerkeänhän mä taas, kun vauva on vähän isompi.

Niinpä, olennaista on just se, että elämää on vielä pikkulapsiajan jälkeenkin. Ihme kyllä kodin ulkopuolinen elämä ei niin pikkulapsivuosien aikana ollutkaan karannut mihinkään.

Niin, ja uskon, etten kadu tätä kotona "nyhjäämistä" myöhemmin, enemmän varmaan katuisin sitä, että koko vauva-aika on mennyt "ohi", kun on ollut niin paljon muuta.

 

[KiviäkinKiinnostaa]

Minne se vauva sitten pitäisi jättää jos on jonnekin menoa...

nimim. meillä vauvat ovat olleet lentokoneessakin alle 1 kk ikäisinä (tosin olosuhteiden pakosta)