Siis niin järjetön ketutus päällä, että älkää lukeko jos kirosanat ärsyttävät.

Mä oon niiin yksin mun loppuelämän, mä tiedän sen. Perkele. Mua vituttaa niin paljon, niin saatanasti suorastaan tällä hetkellä.
Parisuhde loppu. Kaksi lasta, lapset kiintyivät exääni ihan hulluna, enkä yhtään ihmettele.

Homma ei toiminut, ei vaan toiminut perkele. Vaikka yritettiin uudelleenkin. Mua vituttaa niin paljon. Välistä tekis mieli vaan parkua ja soittaa, että ota takas ja vituttaa kun tiedän ettei ottais takaisin ja koska tiedän etten oikeasti haluaisi takaisin, kunhan pelkään yksin jäämistä.
Toisinaan taas on tunne, että nyt elämä on jees. Kaikki asiat on hyvin. Ainoastaan puoliso puuttuu.

Vaikeampaa erosta tekee lapset. Heidän tukenaan on oltava, ja omat tunteet silloin jätettävä taaemmas. Eikä voi hypätä uuteen suhteeseen tyhmänä vaan käsiteltävä asiat juurtajaksain. Nuorena pääsi eron yli paljon helpommin. Nyt osaa jo vähän katsoa ettei mitä tahansa pönttöä ota.

Mutta kun mulla on kaksi lasta, ikää kohta 30v, kuka helvetti mut haluais??? Lapsetkin vielä niin pieniä loppujen lopuksi, että miehen pitäisi haluta kokonainen perhe ja olla erittäin lapsirakas ja kätevä käsistään ja osattava keskustella asioista.

Mikä must muka tekisi sellaisen, että joku mut haluaisi?
Mä olen kyllä oikein nätti, hoikka, ja ihan tavallisen järjen omaava. Olen ystävällinen ja auttavainen ja osaan olla hauskakin. Mutta mussa ei ole mitään ainutlaatuista, ei sitten mitään...

Vittu. Olen puhunut.

 

No sviddu. Ainakin ihminen on kauniimpi, kuin se hymyilee kuin kiroilee.

Ja jokaista eronnutta yh-äitiä kohden on ainakin yksi eronnut mies, jolla on lapsi.
Että niin. Eikä 30 ole vielä ikä eikä mikään.

Tsemppiä, kyl se siitä!

 

Mä olen ollut neljän lapsen yksinhuoltaja, eikä olis tarvinnut olla sinkku koskaan jos en olisi itse sitä halunnut. Rakkautta ootellessa aika mataa

 

Niinhän se tekee. Ja epätoivoseksi en halua ryhtyä. Kunhan nyt pelkään ja pelkään kunnes lopen kyllästyn pelkäämään ja päätän alkaa nauttimaan elämästä näin kun se n. Joo, en mä kiroile kuin silloin kun ottaa päähän rankasti. Onneksi .Ei kuulemma sovi mulle.
Helpottaa vähän oloa kun saa purkaa tunteitaan ulos. Eiköhän se elämä näytä parhaat hetkensä joskus taas mullekin. Aikanaan...

 

Miksi homma ei toiminut, mikä mätti?

 

joku joka pitää sinua ainutlaatuisena koska rakastaa mutta toivu nyt kunnolla erosta äläkä hätiköi hyppäämällä heti uuteen suhteeseen..usko nyt vittu vaan..

 

Siis lapset kiintyivät isäänsä?

"Lapset kiintyivät exääni ihan hulluna..."

 

Sehän siinä kato vittu on, ku sun ryppynen vanha huoranvittus ei enää kiinnosta ketään.. ei edes sun äpärä lapsias. Sä teet kaikille palveluksen, ku lopetat sen kullin ruinaamisen, alat kato saatana joksikin nunnaksi.. tukit vittus sikafleksillä ja leikkaat nännit helvettiin. Sua ei halua kukaan ja hintti isäsikin alko imemään mulkkuja homobaarissa, sen jälkeen ku tajusi sut tehneesi. Sä oot kato vittu elämän virhe, jota sun huora-äitis ei tajunnu ku maksusta pillua antoi. Jos täs elämässä olis joku vitun erase-nappi, ni se olis deletoinu sut vittuun omasta lumppu-elämästään.

Nyt sä koiranvittu otat ittees niskasta kiinni... köydellä... mut muista sitoo se ensin puuhun - vitun apina.

 

Mielenkiintoisia näkökulmia ihmisillä. Jokainen tyylillään.
Aion kyllä käydä eron läpi ja hyväksyä asian täysin ja nähdä maailman hyvät puolet ennenkuin mietin uutta mahdollista suhdetta. Tottahan on, että elämä voi olla todella hyvää vaikka ei olisi suhteessakaan. Mulla kun on muut asiat aivan järjettömän hyvin. Siitä olen kiitollinen. Kaipa nämä ärsytys päivät kuuluu osana prosessiin.
Mikä mätti, no mun mielestä miehen kanssa ei voinut keskustella. Hän luki salaa mun päiväkirjaa, viestejä ja facebookia koska oli mustasukkainen vaikka aihetta ei ollut. Emme sopineet yhteen. Ja hänen puoleltaa sitten lopulta se tuli ongelmaksi ettei kuitenkaan halunnut suhdetta jossa on lapsia vaikka ihan mielettömän paljon mun lapsista tykkäsikin.
Että siksi toivon, että pysymme ystävinä koska hän on kuitenkin todella hyvä mies, mutta ei todellakaan mua varten.
Pahin harmitus siis tältä päivältä poistunut. Auttaa kummasti kun lähtee touhuamaan lastensa kanssa ja keskittyy hetkeen. Ihanat ihanat lapset! <3

 

Lapset pilaa elämän.

 

Oih. Onneksi kaikki eivät ole kanssasi samaa mieltä pieno.

 

Vitun vitun vittu,helvetin perkele,saatana kun vituttaa!!!! elämä on ihan perseestä,miehet on perseestä,suhteet on perseestä kaikki on niin vitun perseestä!!! Perkeleen perkeleen perkele vittu saatana helvetti!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

Mä olin 43v, läski ja ruma ja viiden yh- kun tapasin tän nykysen äijäni että ei sulla hätää ole.On mun avioeron jälkeen toinen pidempiaikainen suhde.Eka kesti kolme vuotta, tää vetää kuudetta.

 

Kyl noita sopiviakin miehiä on. Myös naisille, jotka ylittäneet 30 vuoden iän ja joilla lapsia. Sopivia lapsi- ja eläinrakkaita miehiä, käteviä käsistään ja kykeneviä keskustelemaan yms.

 

Toivotaan. Ja mulle riittää ihan yksikin sellainen, ei tarvitse monta olla. Ja vaikka ei löytyiskään niin mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa.