M
masentaa
Vieras
Ollaan miehen kans yleensä aina kotona kahdestaan ja siis lapsi, meillä ei käy juuri ketään kylässä koska ollaan ainoa pariskunta kaveriporukasta joilla on lapsi. kaverit tekee juttuja porukalla (johon mekin aina ennen kuuluttiin), saunoo,istuu iltaa tms.. Me ei lapsen syntymän jälkeen olla miehen kanssa oltu yhdessä kavereille koskaan vielä. 1 kerran ollaan baarisas käyty yhdessä. Nyt sitten taas olis tämmöinen illanistujaiset kaverilla, ja haluttas mennä ihan hirveesti. Miehen kans nykyää yhtä tappelua tämä yhdessä oleminen (johtuu ainasesta kotona olemisesta). Olis kiva viikonloppuisin istua iltaa et kaverit tulis meille, mutta ei onnistu kun kuitenkin pitää "hyssytellä" lapsen takia. Ja lapsi todella herkkä uninen.
Nyt sitten ajateltiin miehen kanssa tehdä yhdessä hauskaa ja mennä sinne saunomaan. Mutta yllättys yllätys eipäs saatu lapsenlikkaa. Kaksi mummolaa ihan naapurissa , toisessa vanha koira joka valvottaa ei voinut viedä, toisen luona lapsi ei ole koskaan edes ollut yötä riitojen takia. päivisn kyllä käydään jne mut mummo ei ole koskaan katsonut lastamme edes hetkeä. Kummia pyydettiin mutta puhelimessa kuulosti nini vaikealle, eikähän se hänen asia olekaan katsoa.
Tekis vain niin hyvää pieni breikki tästä kaikesta. Viettää sitä laatuaikaa yhdessä. Yksi kaveri ehdotti et hakekaa leffa ja herkkua, no mitäs erikoista tuossa, joka viikonloppu tehdään niin.
Minua ahdistaa niin paljon kun ei koskaan saada tehdä mitään yhdessä. Ei koskaan. Ja TIEDÄN että itse lapsemme haluttiin jne. ja rakastetaankin sitä enemmän kuin mitään mutta kyllä nyt joskus edes sen yhden illan haluaisi olla miehen kanssa kahdestaan, tai yhdessä pitämässä hauskaa ja rentoutumassa.
No...elämä on...eikai sitä muutakaan voi kun taas yksi leffa ilta pitää...huhoh....
välissä tuntuu että jos erottais, niin sais toinen välissä hengähtää yksinkin. siis ettö olis yhteishuoltajuus...kaikkea sitä miettii kun oikein väsähtää.
ja vielä kun minä olen hoitovapaalla ja mies töissä meillä ei käy ketään päivisn. Ollaan lapsen kanssa ihan kotona. Me käydään joskus kavereilla mutta ei he ymmärrä kun pitää lapsen perässä mennä..
On niin masentava olo taas.
Ja lapsi ei nuku edes päiväunie että sais sitä omaa aikaa päivällä. Nukkuu kahdet puol tuntia kerrallaan. Yksin kyllä päästään käymään että toinen on lapsen kanssa mutta ei koskaan yhdessä.
Nyt sitten ajateltiin miehen kanssa tehdä yhdessä hauskaa ja mennä sinne saunomaan. Mutta yllättys yllätys eipäs saatu lapsenlikkaa. Kaksi mummolaa ihan naapurissa , toisessa vanha koira joka valvottaa ei voinut viedä, toisen luona lapsi ei ole koskaan edes ollut yötä riitojen takia. päivisn kyllä käydään jne mut mummo ei ole koskaan katsonut lastamme edes hetkeä. Kummia pyydettiin mutta puhelimessa kuulosti nini vaikealle, eikähän se hänen asia olekaan katsoa.
Tekis vain niin hyvää pieni breikki tästä kaikesta. Viettää sitä laatuaikaa yhdessä. Yksi kaveri ehdotti et hakekaa leffa ja herkkua, no mitäs erikoista tuossa, joka viikonloppu tehdään niin.
Minua ahdistaa niin paljon kun ei koskaan saada tehdä mitään yhdessä. Ei koskaan. Ja TIEDÄN että itse lapsemme haluttiin jne. ja rakastetaankin sitä enemmän kuin mitään mutta kyllä nyt joskus edes sen yhden illan haluaisi olla miehen kanssa kahdestaan, tai yhdessä pitämässä hauskaa ja rentoutumassa.
No...elämä on...eikai sitä muutakaan voi kun taas yksi leffa ilta pitää...huhoh....
välissä tuntuu että jos erottais, niin sais toinen välissä hengähtää yksinkin. siis ettö olis yhteishuoltajuus...kaikkea sitä miettii kun oikein väsähtää.
ja vielä kun minä olen hoitovapaalla ja mies töissä meillä ei käy ketään päivisn. Ollaan lapsen kanssa ihan kotona. Me käydään joskus kavereilla mutta ei he ymmärrä kun pitää lapsen perässä mennä..
On niin masentava olo taas.
Ja lapsi ei nuku edes päiväunie että sais sitä omaa aikaa päivällä. Nukkuu kahdet puol tuntia kerrallaan. Yksin kyllä päästään käymään että toinen on lapsen kanssa mutta ei koskaan yhdessä.
:hug:
