Meidän tyttö on aina jaksanut olla hyvin hereillä (vanhemmat eivät!) Tytöllä oli koliikki ja nyt ilmeisesti tuota itkua/hereillä oloa selittää todettu maitoallergia. Päivällä tyttö nukkui myös vain aivan pieniä pätkiä rinnalle nukahtaen tai turvakaukaloon sitä voimakkaasti heijatessa tai sitten autokyydissä.Yöt nukkui alusta hyvin. Aluksi olivat tosin max. 4 tuntia, mutta siitä pitenivät niin, että 1.5 kk iässä nukkui ilman syöttöjä 12 tuntia. 1.5 kk iässä oppi myös nukahtamaan omaan sänkyyn eli ei tarvinnut heijata yöunille.
"Koliikin" loputtua päiväunet paranivat ja nukkui 30 min -1.5 tuntiakin x2-3, kunnes taas 5 kk iässä lyhenivät max. 15-30 min/kerta x3/vrk. Tuon pistän ikään liittyvään kehitykseen eli esim. hampaita teki ja liikunallinen kehitys; kääntyminen yms. Yöunet ovat pysyneet siitä n. 1.5 kk:sta 8-12 t mittaisina.
Tytöstämme on vieriosastolta asti neuvolat yms. mukaan lukien kerrottu kuinka olemme saaneet iloksemme tempperamenttisen ja erittäin touhukkaan, aktiivisen ja ympäristöään aktiivisesti tarkkailevan rinsessan. Vaikka sitä joskus tämän tarmonpesän kanssa väsyy, niin Kirvashia peesaten pitää kuitenkin muistaa, että on onni, kun on saanut terveen vauvan.
Meidän rinsessa on nyt 8 kk ja leikkimatolla/lattialla viihtyy itsekseen jo pidempiä aikoja. Alkuun tosin äidin piti istua vieressä tai olla vähintää näköetäisyydellä eli minä en sitten päässyt kuin korkeintaan sinne vessaan. Ihan turha oli yrittää tehdä mitään kotitöitä tai miettiä edes laittavansa ruokaa itselle. Jonkun leivän ehti jossain vaiheessa käydä laittamassa naamaan, kun tyttö sen hetken nukkui. Ja todellakin neuvolassa sanoin, että olen yrittänyt jättää yksin, mutta tulee huuto aina ja totesivat,että pitäisi jättää huutamaan. No en jättänyt, mutta on silti oppinut vähitellen itsekseen olon. Ei sitä kait toista huudattamalla tarvitse opettaa, kun yöunta vastaan taistelevaa lastakaan ei saa jättää huutamaan.
Edelleen tyttö on hyvin seurankipeä. Ei kovin paljon vierasta ihmisiä (elleivät ota syliin) ja aktiivisesti tosiaan tarkkailee ja tutkii kaikkea. Tykkää loruista ja lauluista.
3 kk ensimmäisestä kuukaudesta ei muista mitään muuta kuin, että olen istunut sohvalla tai sängyssä imettämässä tai heijannut tyttöä sylissä tai turvakaukalossa tai sitten lämmittänyt korviketta. Jossain vaiheessa keksin syyllistää itseäni siitä, että mitä jos olinkin pitänyt tyttöä nälässä, jos en antanutkaan tarpeeksi korviketta. Oma maito nousi hitaasti ja syöttöpunnituksilla käytiin omasta toiveestani ja niiden mukaan maidon olisi pitänyt riittää, mutta melkein aina kelpasi lisämaito. Neuvolasta sanoivat, että nälässä et ole pitänyt, että muistaa nla:n täti ne määrät mitä olin kertonut antaneeni lisämaitoa. Meillä neiti tosin kaiken hyvän päälle oli vielä kovi pulauttelija ja rinnalle roikkumista selitettiin sillä, että saa hyvää oloa refluxiin, kun imee lisää maitoa närästykseen.
Moni kehoitti menemään vaunulenkille tytön kanssa, mutta eipä siitä oikein mitään tullut, kun olin niin väsynyt. Pelkäsin, että sattuu joku haaveri (esim. kävelen auton alle niiden vaunujen kanssa), kun havainnointi ja reagointikyky hieman heikko. Eikä meidän tyttö kyllä vaunuissa sen pidempää nukkunut kuin turvakaukalossa.
Ei ole rytmiä meilläkään vielä, yöunille mennään 19-22 välillä ja päiväunia nukutaan 9-10 ja 14-18 välillä. Kovasti olen yrittänyt rytmi muodostaa, mutta minkäs teet, kun tyttö ei nuku joka päivä samanmittaisia unia, niin nukkumaankaan ei käy joka ilta samaan aikaan.
Mutta lohdutukseksi: Joku tässä taannoin sanoi, että jokainen lapsi vaatii vanhemmiltaan vaivannäköä saman verran elämässään eli jos nyt tarvitaan tsemppiä enemmän, niin ehkä teini-iässä me päästään helpommalla.
