siis miten niin "sisarus on rikkaus"?jne..

[Keittiönoita]

Kun ap luen sun kirjoituksiasi, niin sulla ei totta tosiaan ole ollut ihan mikään tavallinen ja lapsen kasvua sekä kehitystä edistävä lapsuus. Entä jos äitisi on puhunut veljellesi vähän samaan tapaan sinusta kuin on puhunut veljestäsi sinulle? Jos sellasta yhteistä lapsuutta ei ole koskaan eletty eikä vanhemmatkaan tee mitään sen asian korjaamiseksi, on - ainakin mun mielestä - aika selvää, että sisarukset ovat melko vieraita toisilleen.

 

[ap]

No nyt menee yksinpuheluksi.. mutta mun äiti on tosiaan sanonut, että mun veljelle oli kova paikka kun synnyin, niin isämme alkoi lelliä minua ja tavallaan "unohti" veljeni. Siis vaikka isä joi alkoholia suurimman osan päivistä viikossa, niin selvänä hän oli lapsirakas, teki mun kanssa kaikkea (esim. pelasi, harrasti, vei eläinpuistoihin) jne.. veljeäni hän sitten taas arvosteli aika usein

 

[Rukoilijasirkka]

Kirjota sille sähköposti, vaikka vihainenkin, jossa kerrot minkälaista sulla oli... Teistä olisi oikeasti apua toisillenne, nimittäin kukaan ei ymmärrä kodin traumoja niinkuin oma sisko tai veli.

 

[Keittiönoita]

Kirjota sille sähköposti, vaikka vihainenkin, jossa kerrot minkälaista sulla oli... Teistä olisi oikeasti apua toisillenne, nimittäin kukaan ei ymmärrä kodin traumoja niinkuin oma sisko tai veli.

Mä ehdotan kans tätä

 

[Rukoilijasirkka]

Kirjota sille sähköposti, vaikka vihainenkin, jossa kerrot minkälaista sulla oli... Teistä olisi oikeasti apua toisillenne, nimittäin kukaan ei ymmärrä kodin traumoja niinkuin oma sisko tai veli.

Mä ehdotan kans tätä

Mutta vaikka viesti olisi vihainen, niin kuitenkin rakkaudella. Voi olla tarpeen sanoa viestissä, että veli on rakas, etkä tahdo välien rikkoutuvan.

 

[Madicken04]

Kirjota sille sähköposti, vaikka vihainenkin, jossa kerrot minkälaista sulla oli... Teistä olisi oikeasti apua toisillenne, nimittäin kukaan ei ymmärrä kodin traumoja niinkuin oma sisko tai veli.

Mä ehdotan kans tätä

Kuin myös.

 

[Keittiönoita]

No nyt menee yksinpuheluksi.. mutta mun äiti on tosiaan sanonut, että mun veljelle oli kova paikka kun synnyin, niin isämme alkoi lelliä minua ja tavallaan "unohti" veljeni. Siis vaikka isä joi alkoholia suurimman osan päivistä viikossa, niin selvänä hän oli lapsirakas, teki mun kanssa kaikkea (esim. pelasi, harrasti, vei eläinpuistoihin) jne.. veljeäni hän sitten taas arvosteli aika usein

Eli periaatteessa osuin arvauksessani kutakuinkin oikeaan. Äitis nostaa veljesi jalustalle, mutta isäsi taas nosti sinut. On ihan ymmärrettävää, että ette tule kovin hyvin toimeen. Jos haluatte tulla, teillä on vielä paljon työtä tehtävänä sen eteen.

Mutta noin "tavisperheessä" ne rumasti sanomiset tehdään jo pienenä, ollaan tukkanuottasilla, tapellaan, suututaan, itketään, halataan ja ollaan taas kavereita.

 

[ap]

Kirjota sille sähköposti, vaikka vihainenkin, jossa kerrot minkälaista sulla oli... Teistä olisi oikeasti apua toisillenne, nimittäin kukaan ei ymmärrä kodin traumoja niinkuin oma sisko tai veli.

No mun mies sanoi kanssa, että laita sähköpostia. Ja mä jo silloin sen "ruokapöytäepisodin" jälkeen tulistuin ja ajattelin että nyt suollan kaiken ulos sähköpostin avulla, kerron rehellisesti että harmittaa etäiset välit, kertoisin samalla millaista mulla on ollut ja miten olen sen kokenut jne.. selittäisin miksi rupesin itkemään, että koska haluaisin että välit olisi paremmat. sittenhän pallo olisi sillä. Mutta musta myös tuntuu että mulla ei ole oikeutta "käräyttää" mun äitiä, varsinkin kun niistä ajoista on jo vuosia. Ja uskon, että veljeni nimittäin jollain tavalla suuttuisi äidilleni, niin mun mielestä mulla ei ole oikeutta tehdä sitä. Äitini voisi jopa katkaista välit muhun kokonaan, jos kertoisin noista asioista ja hän sais tietää (kielsi mua jopa menemästä psykologille 20-vuotiaana, pelkäsi että hänestä voidaan tehdä rikosilmoitus). Nykyisin äiti on ollut ihan hyvä tuki lapsiperhe-elämässä, on kiinnostunut lapsenlapsestaan jne..

 

[Rukoilijasirkka]

No nyt menee yksinpuheluksi.. mutta mun äiti on tosiaan sanonut, että mun veljelle oli kova paikka kun synnyin, niin isämme alkoi lelliä minua ja tavallaan "unohti" veljeni. Siis vaikka isä joi alkoholia suurimman osan päivistä viikossa, niin selvänä hän oli lapsirakas, teki mun kanssa kaikkea (esim. pelasi, harrasti, vei eläinpuistoihin) jne.. veljeäni hän sitten taas arvosteli aika usein

Eli periaatteessa osuin arvauksessani kutakuinkin oikeaan. Äitis nostaa veljesi jalustalle, mutta isäsi taas nosti sinut. On ihan ymmärrettävää, että ette tule kovin hyvin toimeen. Jos haluatte tulla, teillä on vielä paljon työtä tehtävänä sen eteen.

Mutta noin "tavisperheessä" ne rumasti sanomiset tehdään jo pienenä, ollaan tukkanuottasilla, tapellaan, suututaan, itketään, halataan ja ollaan taas kavereita.

Mä oon aikuisena pari kertaa ottanut sisarusteni kanssa yhteen... Ihan kivasti se on ilmaa puhdistanut. Ne on mule kuitenkin niin rakkaita, että riidoissa tai huonoissa väleissä en voisi niiden kanssa olla.

 

[Rukoilijasirkka]

Kirjota sille sähköposti, vaikka vihainenkin, jossa kerrot minkälaista sulla oli... Teistä olisi oikeasti apua toisillenne, nimittäin kukaan ei ymmärrä kodin traumoja niinkuin oma sisko tai veli.

No mun mies sanoi kanssa, että laita sähköpostia. Ja mä jo silloin sen "ruokapöytäepisodin" jälkeen tulistuin ja ajattelin että nyt suollan kaiken ulos sähköpostin avulla, kerron rehellisesti että harmittaa etäiset välit, kertoisin samalla millaista mulla on ollut ja miten olen sen kokenut jne.. selittäisin miksi rupesin itkemään, että koska haluaisin että välit olisi paremmat. sittenhän pallo olisi sillä. Mutta musta myös tuntuu että mulla ei ole oikeutta "käräyttää" mun äitiä, varsinkin kun niistä ajoista on jo vuosia. Ja uskon, että veljeni nimittäin jollain tavalla suuttuisi äidilleni, niin mun mielestä mulla ei ole oikeutta tehdä sitä. Äitini voisi jopa katkaista välit muhun kokonaan, jos kertoisin noista asioista ja hän sais tietää (kielsi mua jopa menemästä psykologille 20-vuotiaana, pelkäsi että hänestä voidaan tehdä rikosilmoitus). Nykyisin äiti on ollut ihan hyvä tuki lapsiperhe-elämässä, on kiinnostunut lapsenlapsestaan jne..

Kyllä sä voit sen käräyttää, koska olit silloin lapsi. Eikä hänestä kukaan tee rikosilmoitusta enää, joten toivottavasti voit ainakin jollekin noita puhua.

 

[Keittiönoita]

No mun mies sanoi kanssa, että laita sähköpostia. Ja mä jo silloin sen "ruokapöytäepisodin" jälkeen tulistuin ja ajattelin että nyt suollan kaiken ulos sähköpostin avulla, kerron rehellisesti että harmittaa etäiset välit, kertoisin samalla millaista mulla on ollut ja miten olen sen kokenut jne.. selittäisin miksi rupesin itkemään, että koska haluaisin että välit olisi paremmat. sittenhän pallo olisi sillä. Mutta musta myös tuntuu että mulla ei ole oikeutta "käräyttää" mun äitiä, varsinkin kun niistä ajoista on jo vuosia. Ja uskon, että veljeni nimittäin jollain tavalla suuttuisi äidilleni, niin mun mielestä mulla ei ole oikeutta tehdä sitä. Äitini voisi jopa katkaista välit muhun kokonaan, jos kertoisin noista asioista ja hän sais tietää (kielsi mua jopa menemästä psykologille 20-vuotiaana, pelkäsi että hänestä voidaan tehdä rikosilmoitus). Nykyisin äiti on ollut ihan hyvä tuki lapsiperhe-elämässä, on kiinnostunut lapsenlapsestaan jne..

Voisitko sitten kirjoittaa veljellesi ja kertoa, että haluaisit tuntea hänet paremmin ja haluaisit, että hän olisi veli sulle ja sinä sisko hänelle kuten yleensä ihmiset ovat. Ja kysyä, mitä sun pitäisi tehdä, jotta näin tapahtuisi.

Heitä siis pallo hänelle. Voi olla, että hän pohtii ihan samaa asiaa, mutta ei uskalla tehdä aloitetta.

 

[vieraileva]

mä olen sitä mieltäe että sisarukset on rikkaus. minulla on 7vuotta nuorempi veli ja 4 ja 8vuotta vanhemmat veljet. olemme aina olleet hyvissä väleissä, nyt aikuisena, on kaikista lämpimimmät välit vanhimpaan veljeen. samanlainen elämän tilanne vaikka ikäero onkin.(jota ei oikeasti edes huomaa) öapsena kaikista läheisin oli nuorimmainen ja teininä keskimmäinen veli. tilanteet on muuttunut mutta edelleen kaikien kansssa pidetään yhteyttä ja...

no en voisi kuvitella elämää ilman sisaruksia! aika köyhää olisi ollut...

 

[ap]

No mun mies sanoi kanssa, että laita sähköpostia. Ja mä jo silloin sen "ruokapöytäepisodin" jälkeen tulistuin ja ajattelin että nyt suollan kaiken ulos sähköpostin avulla, kerron rehellisesti että harmittaa etäiset välit, kertoisin samalla millaista mulla on ollut ja miten olen sen kokenut jne.. selittäisin miksi rupesin itkemään, että koska haluaisin että välit olisi paremmat. sittenhän pallo olisi sillä. Mutta musta myös tuntuu että mulla ei ole oikeutta "käräyttää" mun äitiä, varsinkin kun niistä ajoista on jo vuosia. Ja uskon, että veljeni nimittäin jollain tavalla suuttuisi äidilleni, niin mun mielestä mulla ei ole oikeutta tehdä sitä. Äitini voisi jopa katkaista välit muhun kokonaan, jos kertoisin noista asioista ja hän sais tietää (kielsi mua jopa menemästä psykologille 20-vuotiaana, pelkäsi että hänestä voidaan tehdä rikosilmoitus). Nykyisin äiti on ollut ihan hyvä tuki lapsiperhe-elämässä, on kiinnostunut lapsenlapsestaan jne..

Voisitko sitten kirjoittaa veljellesi ja kertoa, että haluaisit tuntea hänet paremmin ja haluaisit, että hän olisi veli sulle ja sinä sisko hänelle kuten yleensä ihmiset ovat. Ja kysyä, mitä sun pitäisi tehdä, jotta näin tapahtuisi.

Heitä siis pallo hänelle. Voi olla, että hän pohtii ihan samaa asiaa, mutta ei uskalla tehdä aloitetta.

Kuulostaa hyvältä. Mutta ai että mua pelottaa että mut torjutaan . että se pitäisi mua ihan naurettavana .. kun veljeni tosiaan esittää aika kovaa ainakin ulospäin.. jutut on aina sellaisia "mikään ei kosketa eikä kiinnosta". Mutta ainakin vielä alle 2-kymppisenä se oli herkkä ja mukava. Pistän asian hautumaan ja aloittelen sen postin kirjoittelua vähitellen.. tuntuu vaan hirvittävän nololta myöntää että kaipaisin sitä yhteydenpitoa jne..

Kerran muuten (tästä on jo aikaa 8 vuotta), niin veljeni kännissä alkoi itkeä minulle että "olet mun ainoa sisko" . Hän ei juo usein, mutta silloin sukujuhlan yhteydessä tuli otettua. Minä olin eronnut teiniaikaisesta suhteestani, itkin peiton alla. veli tuli sitten ikään kuin lohduttamaan ja itki siinä sitten että olen hänen ainoa sisko jne.. tämä on ainoa kerta milloin on osoittanut jotain "tunteita". isäni hautajaisissa otti varovasti kädestä kiinni, vaikka ei oltu moneen vuoteen ees puhuttu. Mutta siis heti seuraavana päivänä veli oli kuin mitään ei olis tapahtunut jne..

 

[Keittiönoita]

Teillä sellanen tilanne, että sen sisaruussuhteen syntyminen tulee viemään aikaa. Mahdollisesti vuosia. Jos sua pelottaa torjutuksi tuleminen, niin aloita vaikka laittamalla veljellesi synttärikortti, joulukortti, nimipäiväkortti jne. Laita se kortti aina, vaikkei mitään vastausta kuuluisikaan. Pehmität niillä vähän jäätä.

 

[Tallu -]

Tähän on pakko kirjoittaa muutamia ajatuksia Sisaret- kirjasesta, jonka tietysti siskoni on mulle lahjaksi ostanut. Mietelmät kirjaseen on valinnut Helen Exley. Itsekin siis yhdyn juuri näihin ajatuksiin:

-Voit huiputtaa maailmaa. Mutta et siskoasi. -Charlotte Gray s. 1937

-...jos tiedotusvälineitä on uskominen, elämämme ainoa merkittävä ihmissuhde on romanttista laatua. Sisaruussuhde taitaa kuitenkin kestää pidempään kuin mikään muu... Aviomies tulee ja menee, mutta siskot pysyvät. Heitä kunnioittaa - ei pinnallisista syistä, kuten aineellisen menestyksen takia, vaan heidän herkkyytensä ja ymmärtäväisyytensä takia. -Jane Dowdeswell teoksessa "Sisters on Sisters"-

-Mikä on sisko? Joku, jolle voi uskoutua, tyttö, joka komentelee, henkilö, joka pitää puoliasi, elinikäinen ystävä, nuorempi äiti, se, joka valtaa suihkun, haisee kuin apteekki, ihminen, joka ymmärtää, Se on sisko!!! -Louise Dye, 11v-

- Siskokset liittää toisiinsa aivan erityinen elinikäinen side - yrittivätpä he olla välittämättä siitä tai eivät. Myötä- ja vastoinkäymisissä siskot pysyvät siskoksina, kunnes kuolema heidät erottaa. -Brigid McConville teoksessa "Sisters: Love and Conflict within the Lifelong Bond"-

-Siskojen seurassa saa olla tylsä ja ikävystynyt, kun taas ystävien seurassa on näytettävä iloista naamaa. -Deborah Moccach, s. 1948-

-Vanhemmiten heistä useimmiten tulee keskenään läheiset ja mitä parhaimmat toverukset. Sen lisäksi, että heillä on yhteiset lapsuusmuistot ja suhde toistensa lapsiin, he jakavat muistot samasta kodista ja kodinhoitotyylistä sekä saman lievän vieroksunnan sitä taloudenpitoa kohtaan, jossa kaikuu heidän äitinsä ääni. - Margaret Mead (1901-1978) teoksessa "Blackberry Winter"-

-Saman äidin lapset eivät aina sovi yhteen. -Nigerialainen sananlasku-

-Mennyt säilyy, jos sinulla on siskoja. Kun vanhenet, he ovat ainoita, jotka eivät kyllästy kuuntelemaan muistelujasi. On kuin tapaisi jonkun, joka on sinun laillasi käynyt Intiassa; voitte jutella tuntikausia. Kaikki muut ympärillänne pitkästyvät, mutta te olette täysin toistenne sanojen lumoissa. Sellaista se on siskojen kesken. -Deborah Moccach, s. 1948-

-Sisko parantaa suuruudenhulluuden ja itsetehostuksen. Sitä voi olla tähti, pääjohtaja: rikas ja kuuluisa ja kaunis. Mutta siskolla on perhealbumi. Ja erittäin hyvä muisti. Ja tapana iskeä silmää tärkeissä tilaisuuksissa. -Pam Brown, s. 1928-

 

[juu]

anteeksi nyt vain, mutta ei aina sisarukset ole parhaita ystäviä tms.. mulla ja veljellä ikäeroa 10 vuotta, ja koska veli lensi varhain pesästä toiseen kaupunkiin niin ei nykyisin edes tunneta. myös täysin erilaiset luonteet jne, lähentyminen tuntuu vaikealta vaikka yritystä on ollut... että ei se sisarus aina takaa sitä että ne välit olisi läheiset tms..

jos sisaruksia paljon eikä saa huomiota ja rakkautta tarpeeksi, ei sisarussuhteistakaan tule läheiset.

nämä sisarusten tärkeydestä paasaavat ovat usein katellisia, vahingossa tehty liikaa lapsia ja kadehtiva t yksilapsisten perheiden elämän helppoutta.

 

[June]

joka viikko soittelen isosiskolleni kuulumisia: mitäs siellä??? sitä en tiedä mitä täällä, kun en pidä yhteyksiä kaikille joka paivä, kuulen sitten vähän myöhemmin mitä lähemmmille kuuluu??

 

[shihtzu]

Mä luulen, ettäs siskon ja veljen suhde on erilainen kuin esim siskon ja siskon tai veljen ja veljen, sillä miehet ja naiset on erilaisia. Mulla on siskoni kanssa 9 vuotta ikäeroa ja ollaan tosi läheisiä, soitellaan usein montakin kertaa päivässä ja nähdään melkein päivittäin. Veljeni taas on minua 7 vuotta vanhempi ja hänenkin kanssa ollaan läheisiä, mutta meidän suhde on erilainen, mun veljeni on aika tyypillinen mies, ei oikein osaa keskustella, ei ainakaan silleen miten me tytöt jutellaan.

 

[Keittiönoita]

Mä luulen, ettäs siskon ja veljen suhde on erilainen kuin esim siskon ja siskon tai veljen ja veljen, sillä miehet ja naiset on erilaisia. Mulla on siskoni kanssa 9 vuotta ikäeroa ja ollaan tosi läheisiä, soitellaan usein montakin kertaa päivässä ja nähdään melkein päivittäin. Veljeni taas on minua 7 vuotta vanhempi ja hänenkin kanssa ollaan läheisiä, mutta meidän suhde on erilainen, mun veljeni on aika tyypillinen mies, ei oikein osaa keskustella, ei ainakaan silleen miten me tytöt jutellaan.

Mä uskon tohon kans. Mutta samahan pätee eri sukupuolta oleviin ystäviinkin. Ts miespuolisen ystävän kanssa ei jutella kuten tytöt. Ja monasti myös oman äidin kanssa juttelee ihan eri tavalla kuin oman isänsä kanssa. Naisille lienee tyypillistä puhua ja miehille taas toimia.

 

[leijona76]

Minä kuopuksena sanoisin että sisarukset ovat rikkaus ja eivät ole. Meillä lapsuus ja nuoruus oli aika hankalaa,minua nuorimpana sorsittiin aina ja jätettiin syrjään. Aikuisuuden myötä välit ovat parantuneet ja nykyään ollaan kaikki hyvissä väleissä.
Ja mitä tuohon perintöön tulee niin ei haittaa vaikka sisaruksia on mulla+miehellä, kummankaan vanhemmilla ei mitään mainittavaa omaisuutta oo mistä riidellä. Velkaa saadaan perinnöksi ja asunnot katsotaan sitten.

 

[joo]

Minä sanoin siskolleni muutamia asioita. Hän ei lukenut alkua pitemmälle, kun ei kestänyt. En ole sen koommin ollut väleissä.

 

[Peppi]

YLEENSÄ sisaret on rikkaus muttei SINUN tapauksessa.

 

[vierailija]

Siksi lapset kannattaakin tehdä hiukan pienemmällä ikäerolla. Selvähän se on, ettei 10 vuoden ikäerolla sisaruksilla ole lapsina paljonkaan yhteistä. Suhde pitää rakentaa sitten aikuisena.

Itse olen ainoa lapsi, ja koko elämäni olen kaivannut sisaruksia. Minulla on kolme lasta.

 

[vierailija]

Mulla on veli jonka kanssa meillä on n.1,5 vuotta ikäeroa. Ollaan kuin yö ja päivä.
Nahisteltiin koko lapsuus ja mieluummin olisin ollut ainoa lapsi. En usko että meistä ikinä tulisi läheisiä.

 

[hmmmh]

ei ole rikkaus...vaan pakollinen paha...kurjaa