siis miten niin "sisarus on rikkaus"?jne..

[voivoi]

anteeksi nyt vain, mutta ei aina sisarukset ole parhaita ystäviä tms.. mulla ja veljellä ikäeroa 10 vuotta, ja koska veli lensi varhain pesästä toiseen kaupunkiin niin ei nykyisin edes tunneta. myös täysin erilaiset luonteet jne, lähentyminen tuntuu vaikealta vaikka yritystä on ollut... että ei se sisarus aina takaa sitä että ne välit olisi läheiset tms..

 

[.]

Pidän kaikkia normaaleja ihmissuhteita rikkautena. Varsinkin sukulaissuhteita

 

[Iloinen Possu]

No ei vielä ole myöhäistä. Mun sisko on 7 vuotta vanhempi kuin minä ja läheisiä ollaan. EI tosin oltu sillon kun söin sen huulipunia :snotty:

 

[minun veikat]

mulla kans broidit vanhempia mie siis kuopus, nuorempi isoveli on 7 v ikäero ja vanhempaan 1... ihania ovat molemmat ja kummallekin voin kertoa ihan mitä vaan turpansa kiinni pitävät luottamus pelaa siis molempiin suuntiin, myös he kertovat juttujaan ja arvostavat mun mielipiteitä..

 

[bea]

Pidän kaikkia normaaleja ihmissuhteita rikkautena. Varsinkin sukulaissuhteita

aivan näin. Voi olla että ap:n veli tuleekin paljon läheisemmäksi kun vanhempanne kuolevat. Tai kun pikkulapsivaihe on elämästäsi ohi ja sinulla on muihinkin asioihin aikaa syventyä.

 

[Pajukko]

En minäkään tunne veljeäni. Seitsemän vuotta ikäeroa on. Elämäntilanteet on aina ollut erilaiset. Ei mitään yhteistä.

 

[Madicken04]

Ei aina mutta onneksi usein. Itselleni nuo ovat kyllä elämäni suurin rikkaus (näin ennen omia lapsia), samoin miehelle. Siksi haluttiin omallekin lapselle ehdottomasti se sisarus. Vaikkei akikki sisarukset sitten aikuisena tulekaan toimeen keskenään.

Lähes kaikki tuntemistani ainokaisista ovat kaivanneet sisaruksia, osa todella paljonkin. Ja jotkut ainakin väittävät siitä syystä halunneensa aikanaan itselleen suuren perheen. Kun yritän oikein muistella niin en saa mieleeni kuin yhden kaverin joka oli puhtaasti sitä mieltä että oli loistojuttu saada olla ainokainen.

 

[Timppa]

Sisarushan päin vastoin köyhyttää perinnönjaossa. Onneksi ei ole...

 

[vieras]

Mä olen meidän perheen iltatähti ja välit vanhempiin sisaruksiin on, hmm miten sen nyt muotoilisi, ei etäiset, mutta ei niin hirvittävän läheisetkään. Oon aina tuntenu olevani vähän pihalla vanhempien sisarusten keskinäisistä jutuista, mutta jokaiseen on yksilönä hyvät suhteet, eikä rakkaudesta ja välittämisestä ole ollut pulaa.

Mun oma esikoinen kipuili ainoana lapsena sisaruksen puutetta lähes 10 vuotta. Vaikka se pikkuveli onkin 10 vuotta nuorempi, niillä on tosi läheiset välit ja ihan omat juttunsa, enkä usko, että se siitä muuttuu tulevaisuudessakaan.

Näiden kokemusten pohjalta uskallan väittää, että sisaruus on rikkaus. Aika paljon köyhempää ja yksinäisempää elämä olisi ilman sisaruksia ollut sekä itselläni että esikoisellani.

 

[Rukoilijasirkka]

Jaa. Mulla molemmat sisarukset on paljon vanhempia, 9 ja 13 vuotta.

Tietenkään itsestään ei heidän kanssa voi olla ystävä, vaan sen eteen on tehtävä jotain myös. Me ollaan kyl hyvissä väleissä, eikä kukaan muu tajua mua paremmin, kuin ne.

 

[Vattihattu]

Riippuu pitkälti siitä, millasissa väleissä haluaa olla ja mitä sen eteen on itse valmis tekemään....

 

[ap]

Me ei koskaan kysellä edes toistemme kuulumisia. Molemmilla on pieniä lapsia. Täysin erilaiset arvomaailmat, ajatukset jne.. kun nähdään ja yritän puhua veljelleni häntä ei tunnu kiinnostavan. sanoo vaan "joojoo" tms. eikä ole yhtään kiinnostunut. olen muutamia kertoja nyt aikuistuttuani laittanut esim. sähköpostia ja kysellyt kuulumisia, mutta veljeni ei ole kertonut mitään.

 

[Heffalump]

No ei vielä ole myöhäistä. Mun sisko on 7 vuotta vanhempi kuin minä ja läheisiä ollaan. EI tosin oltu sillon kun söin sen huulipunia :snotty:

Meidän pikku neidin isosisko ei edes suuttunu kun tyttö oli käyny siskon meikkipussilla lainaamassa huulipunaa ja ripsaria sanoin et mennään yhessä kauppaan niin ostan uudet ja et tulee oikeenlaiset, niin ei tuo edes halunnu. Ikäeroa 14v

ja uskoisin että tulevat olemaan aikuisinakin suht läheisiä ikäerosta huolimatta, koska teini välittää niin paljon ja on edelleen tohkeissaan 3v. pikkusiskosta :heart:

 

[Rukoilijasirkka]

Me ei koskaan kysellä edes toistemme kuulumisia. Molemmilla on pieniä lapsia. Täysin erilaiset arvomaailmat, ajatukset jne.. kun nähdään ja yritän puhua veljelleni häntä ei tunnu kiinnostavan. sanoo vaan "joojoo" tms. eikä ole yhtään kiinnostunut. olen muutamia kertoja nyt aikuistuttuani laittanut esim. sähköpostia ja kysellyt kuulumisia, mutta veljeni ei ole kertonut mitään.

Oleksä ihan suoraan kertonut, että susta tuntuu tolta?

 

[ap]

Jaa. Mulla molemmat sisarukset on paljon vanhempia, 9 ja 13 vuotta.

Tietenkään itsestään ei heidän kanssa voi olla ystävä, vaan sen eteen on tehtävä jotain myös. Me ollaan kyl hyvissä väleissä, eikä kukaan muu tajua mua paremmin, kuin ne.

No veljeni muutti kun olin 10-vuotias, eikä hän käynyt kotonani kuin ehkä kerran vuodessa. Että tuollainen tilanne kuulostaa ihan mahdottomalta. En siinä iässä edes "osannut" itse pitää yhteyttä, ei ollut kännykkää tms, eikä veljeni koskaan soittanut tai kysynyt kuulumisia. Näin jatkui koko teini-iän. Kun täytin 20+ ollaan nähty noin kerran vuodessa ja silloinkin veljelläni on aina kiire. Veljeni ei tunne minua yhtään, eikä tiedä minusta juuri mitään. Enkä minä veljestäni.

 

[ap]

Me ei koskaan kysellä edes toistemme kuulumisia. Molemmilla on pieniä lapsia. Täysin erilaiset arvomaailmat, ajatukset jne.. kun nähdään ja yritän puhua veljelleni häntä ei tunnu kiinnostavan. sanoo vaan "joojoo" tms. eikä ole yhtään kiinnostunut. olen muutamia kertoja nyt aikuistuttuani laittanut esim. sähköpostia ja kysellyt kuulumisia, mutta veljeni ei ole kertonut mitään.

Oleksä ihan suoraan kertonut, että susta tuntuu tolta?

En. Ei veljeni kerro äidillemmekään paljoa mitään (muuta kuin ihan perusjutut, esim. että on työmatkalla tai jos jotain ihan hirveää on sattunut). Esim. viimeksi kun nähtiin sanoi veljeni aika ilkeästi, arvosteli ammattiani halveksuvalla äänillä muiden kuullen. Rupesin itkemään ruokapöydässä ja lähdin pois. Jotenkin nuo tilanteet on aina niin latautuneita (siis että minua jännittää, haluaisin että välit lämpenisi), olisin halunnut että ilta menee hyvin , mutta kun veli haukkui ammattikuntani pelleiksi, ammattitaidottomiksi jne. ja ei edes tajunnut mikä siinä oli loukkaavaa, niin se tuntui tosi pahalta.

 

[Keittiönoita]

Ei, sisarus ei aina ole rikkaus. Esim mun kuopus ei juurikaan tunne toista isosiskoaan. Luultavasti ei edes tunnistaisi, vaikka vastaan kävelisi.

Sen sijaan esim mun "ottopojallani" on läheiset suhteet kaikkiin kolmeen siskoonsa.

Uskon, että vaikutusta on hyvin paljon myös sillä, miten vanhemmat tukevat sisarusten välisen suhteen kehittymistä.

 

[kokemusta on]

Sisarushan päin vastoin köyhyttää perinnönjaossa. Onneksi ei ole...

Ninhän se menee, varsinkin jos niistä sisaruksista kuulee ekan kerran juuri ennen perinnönjakoa

 

[ei aina niin,]

kivastakin sisaruksesta voi tulla kusipää esim. hankalan puolisonsa vaatimuksesta, niinkuin meillä on käynyt.

 

[Madicken04]

Me ei koskaan kysellä edes toistemme kuulumisia. Molemmilla on pieniä lapsia. Täysin erilaiset arvomaailmat, ajatukset jne.. kun nähdään ja yritän puhua veljelleni häntä ei tunnu kiinnostavan. sanoo vaan "joojoo" tms. eikä ole yhtään kiinnostunut. olen muutamia kertoja nyt aikuistuttuani laittanut esim. sähköpostia ja kysellyt kuulumisia, mutta veljeni ei ole kertonut mitään.

Oleksä ihan suoraan kertonut, että susta tuntuu tolta?

En. Ei veljeni kerro äidillemmekään paljoa mitään (muuta kuin ihan perusjutut, esim. että on työmatkalla tai jos jotain ihan hirveää on sattunut). Esim. viimeksi kun nähtiin sanoi veljeni aika ilkeästi, arvosteli ammattiani halveksuvalla äänillä muiden kuullen. Rupesin itkemään ruokapöydässä ja lähdin pois. Jotenkin nuo tilanteet on aina niin latautuneita (siis että minua jännittää, haluaisin että välit lämpenisi), olisin halunnut että ilta menee hyvin , mutta kun veli haukkui ammattikuntani pelleiksi, ammattitaidottomiksi jne. ja ei edes tajunnut mikä siinä oli loukkaavaa, niin se tuntui tosi pahalta.

:/ Tietty voi olla että veljesi on vain moukka.

Voiko olla mahdollista että hänellä olisi jotain katkeruutta vanhempianne kohtaan ja sitä kautta myös sinua? Siis jos hänen lapsuudessaan asiat olivat jotenkin toisin ja huonommin ja siksi kantaa kaunaa paitsi vanhemmille, myös sinulle joka sait nauttia peremmista oloista?

Nuo siis ihan vain veikkauksina kun jäin miettimään miksi 20v kotoa pois muuttanut poika käy kotona sen kerta vuoteen eikä myöhemminkään puhu äidilleen mistään.

 

[Rukoilijasirkka]

Me ei koskaan kysellä edes toistemme kuulumisia. Molemmilla on pieniä lapsia. Täysin erilaiset arvomaailmat, ajatukset jne.. kun nähdään ja yritän puhua veljelleni häntä ei tunnu kiinnostavan. sanoo vaan "joojoo" tms. eikä ole yhtään kiinnostunut. olen muutamia kertoja nyt aikuistuttuani laittanut esim. sähköpostia ja kysellyt kuulumisia, mutta veljeni ei ole kertonut mitään.

Oleksä ihan suoraan kertonut, että susta tuntuu tolta?

En. Ei veljeni kerro äidillemmekään paljoa mitään (muuta kuin ihan perusjutut, esim. että on työmatkalla tai jos jotain ihan hirveää on sattunut). Esim. viimeksi kun nähtiin sanoi veljeni aika ilkeästi, arvosteli ammattiani halveksuvalla äänillä muiden kuullen. Rupesin itkemään ruokapöydässä ja lähdin pois. Jotenkin nuo tilanteet on aina niin latautuneita (siis että minua jännittää, haluaisin että välit lämpenisi), olisin halunnut että ilta menee hyvin , mutta kun veli haukkui ammattikuntani pelleiksi, ammattitaidottomiksi jne. ja ei edes tajunnut mikä siinä oli loukkaavaa, niin se tuntui tosi pahalta.

Ai tää oli tää veli. :| Ei mikään mukava tyyppi vissiin muutenkaan. Onneksi omista sisaruksista ei ole myöskään pakko väkisin pitää. :hug:

 

[ap]

Ei, sisarus ei aina ole rikkaus. Esim mun kuopus ei juurikaan tunne toista isosiskoaan. Luultavasti ei edes tunnistaisi, vaikka vastaan kävelisi.

Sen sijaan esim mun "ottopojallani" on läheiset suhteet kaikkiin kolmeen siskoonsa.

Uskon, että vaikutusta on hyvin paljon myös sillä, miten vanhemmat tukevat sisarusten välisen suhteen kehittymistä.

Niin no, mun äiti ei ole ainakaan hirveästi tukenut tuota asiaa. Kun veljeni muutti pois alkoi äiti käyttäytyä pimeästi, mm. uuden miehen tultua kuvioihin kävi väkivaltaiseksi, jouduin aina pihalle odottamaan kun äidin mies kävi meillä.. ja veljeäni äiti on aina kehunut tosi paljon ja minua lähinnä vähätellyt ja arvostellut. tosin, kun uusi mies lähti kuvioista, sai äitikin järkensä vähitellen takaisin. Äiti on joskus sanonut, että ei ole tajunnut että minä olen eri ihminen kuin hän... en sitten tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa, mutta jotenkin niin että äiti ei kokenut mun itsetunnon lyttäämistä (huorittelua, ulkonäön haukkumista, lyömistä) pahana. Mun veljen se on nähnyt aina "jalustalla".

 

[ap]

kivastakin sisaruksesta voi tulla kusipää esim. hankalan puolisonsa vaatimuksesta, niinkuin meillä on käynyt.

No kun meillä oli tuo ruokapöytäepisodi, jossa veljeni sanoi tosi ilkeästi (siis miehenikin katsoi siinä monttu auki että mitä tuo nyt sanoo), niin siinä itkultani sanoin että "muistan kun lapsena olit niin mukava ja herkkä, nyt tuollainen kylmä ja kyyninen, miks helvetissä", niin veljeni sanoi "kuules, maailma on kyyninen ja kylmä paikka".. että en tiedä mitä on tapahtunut vuosien aikana.. ihan normaali parisuhde tuntuu olevan, mutta myös vaativa työ.

 

[ap]

Me ei koskaan kysellä edes toistemme kuulumisia. Molemmilla on pieniä lapsia. Täysin erilaiset arvomaailmat, ajatukset jne.. kun nähdään ja yritän puhua veljelleni häntä ei tunnu kiinnostavan. sanoo vaan "joojoo" tms. eikä ole yhtään kiinnostunut. olen muutamia kertoja nyt aikuistuttuani laittanut esim. sähköpostia ja kysellyt kuulumisia, mutta veljeni ei ole kertonut mitään.

Oleksä ihan suoraan kertonut, että susta tuntuu tolta?

En. Ei veljeni kerro äidillemmekään paljoa mitään (muuta kuin ihan perusjutut, esim. että on työmatkalla tai jos jotain ihan hirveää on sattunut). Esim. viimeksi kun nähtiin sanoi veljeni aika ilkeästi, arvosteli ammattiani halveksuvalla äänillä muiden kuullen. Rupesin itkemään ruokapöydässä ja lähdin pois. Jotenkin nuo tilanteet on aina niin latautuneita (siis että minua jännittää, haluaisin että välit lämpenisi), olisin halunnut että ilta menee hyvin , mutta kun veli haukkui ammattikuntani pelleiksi, ammattitaidottomiksi jne. ja ei edes tajunnut mikä siinä oli loukkaavaa, niin se tuntui tosi pahalta.

:/ Tietty voi olla että veljesi on vain moukka.

Voiko olla mahdollista että hänellä olisi jotain katkeruutta vanhempianne kohtaan ja sitä kautta myös sinua? Siis jos hänen lapsuudessaan asiat olivat jotenkin toisin ja huonommin ja siksi kantaa kaunaa paitsi vanhemmille, myös sinulle joka sait nauttia peremmista oloista?

Nuo siis ihan vain veikkauksina kun jäin miettimään miksi 20v kotoa pois muuttanut poika käy kotona sen kerta vuoteen eikä myöhemminkään puhu äidilleen mistään.

Varmasti on katkera. Isämme oli mt-ongelmainen alkoholisti ja minä olin aina "isin suosikki", koska olin kuopus. Isä kuoli kun olin 16-vuotias. AINA kun veljeni käy äitini luona hän piikittää äitiäni jostain "meidänkin perhelounas oli joku tonnikalasalaatti surkeassa kapakassa", "ei ollut kunnollista isän mallia" jne.. Mutta veljeni ei tajua, että kyllä mullakin on ollut vaikeaa. Tosin ei se edes tiedä, miten mun äiti on mua kohdellut. En koskaan kertonut. Mutta se tilanne kotonani olisi ollut ehdottomasti LS-ilmoituksen paikka, jos joku olisi tiennyt.

Ei varmaan ole normaalia että päälle 3-kymppinen aina muistuttelee äitiään surkeasta lapsuudesta, tai siis kyllä siellä varmasti katkeruutta on.

 

[Gorthaur]

Mulla on kolme veljeä ja sisko isoilla ikäeroilla (vanhin veli 11 vuotta vanhempi, nuorin veli 14 vuotta nuorempi, sisko 21 vuotta nuorempi). Kyllä mä koen sisarukset rikkautena ja ollaan aika läheisiäkin vaikka tämmöset ikäerot onkin, paitti tuohon pikkusiskoon.