Siis mitä teen tuon pojan kanssa??

Meidän esikoinen 9v poika aloitti nyt kolmannen luokan ja kyllä osaa olla vaikeeta!

Poika on älyllisesti lahjakas, mutta muita ongelmia on. Ei malttais keskittyä vaan se vaatii pinnistelyä. Saattaa myös jumittua johonkin ajatukseen tai asiaan, eikä pääse siitä eteenpäin.. "huokaus"

Tänään tuli koulusta ja olisi halunnut lähteä kaverin kanssa jäätelölle. Kielsin, koska eilen herkuteltiin. Nyt on itkeny läksykirjojen ääressä puolitoista tuntia, raivoaa mulle kun olen tyhmä ym eikä vaan pääse pettymyksestään yli.

Mies jo lupasi pojalle, että ylihuomiseksi varaavat kalenterista ajan, ja menevät yhdessä pyöräretkelle sekä käyvät jäätelöllä. Mut se ei lohduttanu lainkaan, poika vaan huutaa et hän haluaa tänään.

Eikä kyse todellakaan ole siitä, etteikö poika olis elämässään joutunu kestämään pettymyksiä. Ne on vaan niin rankkoja sille.

Ja ihan väsynythän tuo on. Kertokaa nyt mitä teen, ettei kaikki illat ole näin vaikeita!

 

Mä lähtisin tuosta kyllä puhumaan kouluterv.hoitajan kanssa, koska jumiutuminen ei ole ihan normaalia. En nyt kirjoituksesi perusteella osaa sanoa millaista se jumiutuminen varsinaisesti on, mutta jos lapsi esim. ei pysty siirtymään asiasta toiseen vaan jumiutuu yhteen tehtävään asiaan pitkäksi aikaa ja selkeästi tekemisen vaihtaminen aiheuttaa vaikeuksia, ei asiat ole ihan oikein. Toivon, että saisitte ajan lastenlääkärille ja sitä kautta pojalle apua..
Onko pojallasi keskittymisvaikeuksia pelkästään kotona vai myös koulussa? Näistä asioista kannatta puhua opettajan kanssa ja mikäli jumiutumista ja keskittymiskyvyttömyyttä on koulussakin, kannattaa puuttua ajoissa koska apukeinoja on paljon ja mitä aikaisemmin niihiun puututaan, sitä paremmin apu puree...
Työssäni valitettavasti tapaan näitä lapsia + vanhempia ja se on raskasta myös perheelle, jos tilanne on ihan mahdoton.
Pettymysten käsittely ja hyväksyminen on vaikeaa monesti ja voi olla myös alkavaa murrosikää, ja siihen riippuvaa käskyjen kyseenalaistamista.. monta vaihtoehtoa, eikä näin pysty mitään varmaa sanomaan, mutta apua on saatavilla kun sitä vaan pyydetään.

 

Mä lähtisin tuosta kyllä puhumaan kouluterv.hoitajan kanssa, koska jumiutuminen ei ole ihan normaalia. En nyt kirjoituksesi perusteella osaa sanoa millaista se jumiutuminen varsinaisesti on, mutta jos lapsi esim. ei pysty siirtymään asiasta toiseen vaan jumiutuu yhteen tehtävään asiaan pitkäksi aikaa ja selkeästi tekemisen vaihtaminen aiheuttaa vaikeuksia, ei asiat ole ihan oikein. Toivon, että saisitte ajan lastenlääkärille ja sitä kautta pojalle apua..
Onko pojallasi keskittymisvaikeuksia pelkästään kotona vai myös koulussa? Näistä asioista kannatta puhua opettajan kanssa ja mikäli jumiutumista ja keskittymiskyvyttömyyttä on koulussakin, kannattaa puuttua ajoissa koska apukeinoja on paljon ja mitä aikaisemmin niihiun puututaan, sitä paremmin apu puree...
Työssäni valitettavasti tapaan näitä lapsia + vanhempia ja se on raskasta myös perheelle, jos tilanne on ihan mahdoton.
Pettymysten käsittely ja hyväksyminen on vaikeaa monesti ja voi olla myös alkavaa murrosikää, ja siihen riippuvaa käskyjen kyseenalaistamista.. monta vaihtoehtoa, eikä näin pysty mitään varmaa sanomaan, mutta apua on saatavilla kun sitä vaan pyydetään.

Aloituksessa ei tullu esille ihan kaikkia seikkoja.. ollaan siis pojan eskarivuosi käyty kasvatusneuvolassa tutkimuksissa eivätkä onnistuneet pojasta mitään vikaa löytämään. Psykologin kanssa siellä teki tehtäviä hyvin ja koulukypsyystestinkin läpäisi. Kaksi ensimmäistä kouluvuotta meni välillä huonosti ja välillä paremmin - toisinaan jaksoi istua paikallaan ja toisinaan ei. Toisinaan jaksoi keskittyä tehtäviin ja toisinaan ei millään. Kun poika jostain innostuu, on tosi näppärä, on lukenu jo pitkään ja matikan laskut on vaan leikkiä. Osaksi siis kyse alisuoriutumisesta.

Mutta tuo jumittuminen on siis käsitelty jo usein, mm siellä psykologin luona eikä siihen ole saatu sen kummempaa vastausta tai apua. Se on hyvin kausittaista, välillä sitä ongelmaa ei ole ollenkaan mutta mitä enemmän normaaliarjesta poiketaan, sitä vaikeampaa on.

Murrosiästä tulee taatusti hirmu hauskaa :headwall:

 

[/quote]Aloituksessa ei tullu esille ihan kaikkia seikkoja.. ollaan siis pojan eskarivuosi käyty kasvatusneuvolassa tutkimuksissa eivätkä onnistuneet pojasta mitään vikaa löytämään. Psykologin kanssa siellä teki tehtäviä hyvin ja koulukypsyystestinkin läpäisi. Kaksi ensimmäistä kouluvuotta meni välillä huonosti ja välillä paremmin - toisinaan jaksoi istua paikallaan ja toisinaan ei. Toisinaan jaksoi keskittyä tehtäviin ja toisinaan ei millään. Kun poika jostain innostuu, on tosi näppärä, on lukenu jo pitkään ja matikan laskut on vaan leikkiä. Osaksi siis kyse alisuoriutumisesta.

Mutta tuo jumittuminen on siis käsitelty jo usein, mm siellä psykologin luona eikä siihen ole saatu sen kummempaa vastausta tai apua. Se on hyvin kausittaista, välillä sitä ongelmaa ei ole ollenkaan mutta mitä enemmän normaaliarjesta poiketaan, sitä vaikeampaa on.

Murrosiästä tulee taatusti hirmu hauskaa :headwall:

[/quote]

Joo vaikea juttu... ei kannata silti antaa periksi, yritä vaan jaksaa! Ja jos tuntuu ettei kaikki ole oikein, kannattaa kysyä uudelleen psykologin juttusille. Tuo normaaliarjesta poikkeaminen ja jumiutuminen asioihin ei ole normaalia, mutta toki tarkat lapset voivat terveinäkin tehdä elämästä vaikean, jos kaikki ei sujukaan niinkuin ITSE ovat sen ajatelleet menevän. Eli voi hyvinkin teillä olla tahtojen taistelua ja siihen sä tarvit toooooosi pitkät hermot. Mutta älä huoli, jos esimurkkua nyt jo tekee niin kyll se helpottuukin jossakin vaiheessa, eli varsinainen murrosikä voi olla sit "helpompi"

 

Kiitos lohdutuksesta :hug: eihän se auta kuin jaksaa ja yrittää venyttää pinnaa.