olen suht hyvätuloinen ja maksan mielestäni melko paljon kirkkoon kuulumisesta. Vastineeksi en koe saavani yhtään mitään ITSELLENI. Sen sijaan koen saavani paljon vastinetta LÄHIMMÄISILLENI. Maksamillani kirkollisveroilla pidetään yllä osittain yhteiskuntarauhaa, ehkäistään syrjäytymistä, tuetaan heikkoja ja lapsiperheitä, järjestetään erilaisia palveluita niin alkoholisteille, syrjäytyneille, sairaille, vanhuksille, uupuneille - kirkko on tavallaan ns. kolmas sektori kun kuntien palvelut eivät nykypäivänä takaa sitä turvaverkkoa mitä pitäisi lakisääteisesti olla. Kuulun kirkkoon jatkossakin ja maksan huomattavat veroni ilomielin ja kiitollisuudella. Kaikkea ei todellakaan voi eikä saa mitata itsekkäästi sillä, mitä se "juuri minun napaani" hyödyttää tai ei hyödytä. Kirkollisveron lisäksi olen jatkuvaluonteinen hyväntekeväisyyslahjoittaja erilaisiin kohteisiin. Tämä on mielestäni sosiaalista vastuuta, johon niiden, joilla on siihen mahdollisuus (=varakkuutta edes vähän yli oman tarpeen) tulisi ehdottomasti osallistua jo ihan omantunnon syistä.