Siis millaisten luusereiden kanssa naiset oikein suostuvat olemaan!

[vieras]

Eräs kaverini valittaa ettei hänen miehensä osallistu yhtään lapsen- tai kodinhoitoon vaikka äitikin käy yhtälailla töissä. Mies ei koskaan siivoa ja lasta on hoitanut korkeintaan 1,5 tuntia kerralla ja tämäkin vain äärimmäisessä hätätapauksessa (esim. äidin lääkäri). Mies käy harrastuksissa useamman kerran viikossa, mutta kaverini ei voi harrastaa mitään, eikä käydä esim. kampaajalla sillä mies ei suostu vahtimaan lasta "sellaisen takia". Mies valvoo yöt ja nukkuu makoisasti yli puolille päivin, joka viikonloppu. Lisäksi tekee katoamistemppuja mielensä mukaan. Eli ei ilmoita jos johonkin lähtee vaikka koko päiväksi. Ei myöskään ole kiinnostunut vaimostaan seksuaalisessa tai romanttisessa mielessä kelpaa vain pyykin pesuun ja ruuan laittoon. Eli ts. näillä katoamishetkinään käy toden näköisesti hässimässä vierasta..Ja kaiken huipuksi mies on myös hieman väkivaltainen (tönimistä ym) .
Ja sitten kaverini valittaa aina minulle noista samoista asioista. Ensimmäiset vuodet jaksoin tukea ja kuunnella, mutta nyt neljäntenä vuotena alkaa omakin ymmärrys jo loppua. Olen sanonut kaverilleni oman mielipiteeni asiasta eli jätä se paska. Mutta ei.. Kuuluuko minun kaverina jaksaa kuunnella tuota samaa kuuliaisesti vuodesta toiseen, etten ole paska ihminen?

 

[vieras]

Samaa oon monesti ihmetelly, onko naiset niin toiveikkaita et aattelee et kyllä ne miehet viel muuttuu ym. Mullakin on yks tuttu jonka ukko käy pitkin kaupunkia muita panemassa, ja muut sit näkee ja kertoo tälle naiselle (mies tunntetaan aika hyvin baareissa ym) ni sanoo vaan et hää ei haluu kuulla/uskoa tollasia juoruja.. Et ihanaa kieltämistä. Mut kukin tavallaan, ei siinä. Mä en suostus kynnysmatoksi, ennemmin oisin yksin.

 

[ystävä]

..siis mielestäni olet kuunnellut jo riittävän kauan. Ystäväsi on ilmeisesti aikuinen ihminen,jonka pitäisi osata tehdä päätöksensä itsenäisesti. Eroaminen on vaikea ja suuri päätös, varsinkin kun on lapsi olemassa. Mutta ei se elämä helppoa ole kenellekään! Ja lapsen takia mielestäni ystäväsi kannattaisi miettiä kuinka kauan tuollaista luuseria jaksaa katsella ja palvella!
Itse erosin vasta kun lapset olivat aikuisia, olisi pitänyt tehdä se jo silloin kun se ensimmäisen kerran tuli mieleen..
Tue ystävääsi, mihin tahansa ratkaisuun hän päätyykin.

 

[kj]

mäkin sanoisin ystävälleni suoraan mitä mieltä olen. Samalla kun hän valittaa hän myös mahdollistaa miehen käytöksen jatkumisen siten että antaa sen tapahtua. En rupeis neuvomaan mutta oman mielipiteeni sanoisin. Ja asian vierestä; en tajua miten tuollaisia miehiä edes on, ihan kuin se lapsi ei olisi yhteinen!