Joo, ymmärrän pointtisi, mutta sittenkin ajattelen vielä näin: yksi pettäminen muuten säröttömässä suhteessa voi tarkoittaa tämän pettävän osapuolen olevan enemmän tosissaan tuon "kakkosen" suhteen, kuin sellaisen ihmisen kohdalla, joka hurvittelee huvikseen vähän väliä. Eli välttämättä kyse ei olekaan mistään kevyestä syrjähypystä. "Pettäjä" saattaakin tällaisessa tapauksessa olla oikeasti rakastunut tähän toiseen, ja silloinhan suhde on tosissaan vaakalaudalla.
Minä olen kokenut molemmat puolet. Ensimmäinen mieheni oli juuri tällainen patologinen pettäjä. Silti olin koko ajan täysin varma hänen rakkaudestaan minuun. Hän ei olisi jättänyt minua kenenkään takia, sen tiesin aivan varmasti. Eikä jhän jättänytkään, vaan minä jätin hänet. Hän teki itsemurhan ja jätti jälkeensä kirjeen, jossa vakuutti rakastavansa vain minua. Sen kyllä tiesin muutenkin. Hänen kanssaan oli vain täysin mahdoton elää.
Nykyinen mieheni on aivan eri tyyppiä. Hän oli minulle sataprosenttisen uskollinen melkein 20 vuotta. Pidin liittoamme täydellisenä, mutta sitten hän rakastui toiseen naiseen. Sen vuoksi hän petti minua. Mitään kevyitä syrjähyppyjä hän ei harrasta, sen tiedän kyllä. Tilanne oli kauhea. Erosimme joksikin aikaa, mutta palasimme takaisin yhteen. Hän jätti tuon toisen naisen, mutta edelleenkään en ole varma enää mistään. Pelkään, että hän on kanssani vain velvollisuudesta, koska näki, miten vaikea asia minulle oli. Tuosta on jo monta vuotta, mutta edelleen "toinen nainen" kummittelee mielessäni. Koen olevani se kakkosvaihtoehto, johon sitten kuitenkin lopulta tyydyttiin, mutta unelmanainen on siellä jossain. Vakuutan: tämä ei ole onnellinen olotila. Joskus tuntuu, että haluaisin erota, niin tilanne olisi kohdallani ainakin rehellinen, mutta mies pistää kaikin voimin vastaan.
Joskus ajattelen, että se ensimmäinen mies kuitenkin rakasti minua ainoanaan. Oliko hänen rakkautensa todella "oikeampaa?" Hän ei olisi jättänyt minua kenenkään takia, ei kenenkään. Tämä toinen taas olisi voinut sen tehdä, mutta ei sittenkään halunnut särkeä sydäntäni. No, kyllä se siinä kuitenkin särkyi...