Siis iski niin toivoton olo, mä en tiiä mitä tässä taas tekis/jaksais

["siis"]

Ihanaa että joku muukin tajuaa.

TIETTY mä sen ymmärrän, että rajoittaa periaatteessa VÄHÄN, jos vertaa esim kaverin autistiseen lapseen.
Mutta joka tapauksessa rajoittaa.

Just noi leirit ja harrastukset ja IP:t on se hankalin puoli.
Ei voi tehdä sitä mitä muut.

Helppo ihmisen joka seuraa koulupäivän ajan paria diabeetikkoa on sanoa ettei rajoita elämää mutta jos eläisi sairauden kanssa 24/7 niin voisi asenne muuttua!

Totta että rajoittaa suht vähän, mutta rajoittaa kuitenkin!

 

["siis"]

taida kuitenkaan olla diabetesta sairastavaa lasta? Lasta voi joutua piikittämään myös öisin; tästä voi vanhemmille kertyä ajan mittaan valtavat univelat, kun ei enää saa unen päästä kiinni.Flunssan takia voi lapsi joutua sairaalahoitoon tai ainakin sokerit voi heitellä vaikka miten, voi tulla insuliinishokki,jalkojen hoitoon kiinnitettävää erityistä huomioita, voi tulla lisäsairauksia.Liikunta vaikuttaa myös arvoihin, saattaapi olla että on yhtä vuoristorataa jos ei ole balanssissa hoito yms

Niin, tai sitten heräät yöllä siihen kun lapsen vs on niin matala että lapsi on tajuton, siinä menee melko pitkä aika ennen kuin uskaltaa taas nukkua ilman että parin runnin välein käy sokeria mittaamassa....

 

["Pauliina"]

Onkos tällä lapsella monipistoshoito? Nimittäin se helpottaa jo aika paljon kun vertaa 3-pistoshoitoon tai muihin vastaaviin. Ei tarvitse koko ajan katsoa kelloa ja saa syödä aina kun haluaa. Ja eikös 7-vuotiaan pitäisi jo pikku hiljaa osata itse tunnistaa kun verensokeri on matala tai korkea ja osata toimia niissä tilanteissa? Ja älä huoli jo parin vuoden päästä kaikki on helpompaa kun lapsi osaa itse hoitaa kaiken ja koulussa yms. ei tarvitse enää kenenkään hoitajan huolehtia...