Siis ai kamala, mä olen nolojen tilanteiden nainen!

[Darwinin leski]

:ashamed: :snotty: Mä en koskaan (no okei, hyvin harvoin) muista ihmisiä jotka olen jossain nähnyt, siis ... perhana |O Nyt ihan parin viikon sisällä on ollut taas tosi paljon tommosia juttuja. Ja aina mua hävettää niin saakutin paljon! Äitini soitti reilu viikko sitten että terveisiä Minnalta Mallikkaalta (joo, keksitty nimi), mä olin että just siltä...ei hajuakaan kuka on, mutta kerro takaisin. Äiti kertoi että tämä "Minna" on mun vanha luokkakaverini, oltiin samalla luokalla kuulemma yläasteella. Selevä... Eikä vieläkään sanonut mitään.

Kuulin kautta rantain että joku mun kurssikaverini kenen kanssa olen jutellutkin monesti, on puhunut musta jollekin jotain. Eikä mulle sanonut sekään nimi tai tuntomerkit m-i-t-ä-ä-n :snotty:

Äsken olin lenkillä lasten ja koiran kanssa, no siihen tuli joku mies ja sanoi pojista että taitavat olla hänen lapsensa kavereita... Siinä vaiheessa mulle tuli jo semmonen "voi hemmetti" -fiilis, kun miehen naamataulu ei sanonut mitään. Mä luulin että nyt oon jo unohtanut miltä jonkun kaverin mies näyttää... No, oli vaan kuulemma päiväkodin pihalla nähty monesti, ettei sen ihmeellisempi tuttu.

Mutta tämä aiheuttaa mulle jo pieniä paniikkikohtauksia. Mussa on varmaan joku vika kun mä en kykene muistamaan ketään! Siis ellei ihminen ole ihan tuttu, en mä nyt tuttujani unohtele (VIELÄ), niin ei mulle sano mitään. Kamalaa. Mulla on surkea naamamuisti ilmeisesti |O
:ashamed:

 

[alexandra]

mulle käy useesti myös noin varsinkin jos kadulla joku pysäyttää ja tulee juttelemaan niin joudun taistelemaan että muistaisin missä kyseisen henkilön olen tavannut. usein kalastelen tietoja tyyliin "asutkos sä vielä samassa paikassa jne", että sais vähän vihjeitä kuka on kyseessä noloa juu.

 

[vieras]

No minkä sille voi. Sitten täytyy vaan todeta, että olen pahoillani, en muista, mutta se on ihan omaa syytäni, kun oon vaan tämmönen

 

[kylmä nakki]

:hug: sitä kuule sattuu paremmissakin piireissä. pitäis varmaan painattaa paitaan teksti "helvetin huonomuistinen, EI YLPEÄ!"

 

[Darwinin leski]

mulle käy useesti myös noin varsinkin jos kadulla joku pysäyttää ja tulee juttelemaan niin joudun taistelemaan että muistaisin missä kyseisen henkilön olen tavannut. usein kalastelen tietoja tyyliin "asutkos sä vielä samassa paikassa jne", että sais vähän vihjeitä kuka on kyseessä noloa juu.

Toi olikin hyvä toi että asutkos samassa paikassa... Paitsi äsken ois ollut noloa kysyä tolta mieheltä että "niin, vieläkö te samassa paikassa asutte?"

Mutta se on oikeasti ihan kamalan noloa! Naamatusten vielä nolompaa, kun pinnistelet ja pinnistelet...ja välillä on semmonen olo että en kyllä oo koskaan nähnyt tota ihmistä, en varmasti oo... :ashamed:

 

[Darwinin leski]

No minkä sille voi. Sitten täytyy vaan todeta, että olen pahoillani, en muista, mutta se on ihan omaa syytäni, kun oon vaan tämmönen

Joo, no näin on. Pointti olikin siinä että se on noloa.

 

[Darwinin leski]

:hug: sitä kuule sattuu paremmissakin piireissä. pitäis varmaan painattaa paitaan teksti "helvetin huonomuistinen, EI YLPEÄ!"

Kiva tietää :saint: Keljuttaa kun pitää olla lahopäinen tämmösissä jutuissa. Kun ei pääkopan toiminnassa muuten ole mitään valittamista, ja yleisesti ottaen mä muistan asioita hyvin... Mutta en ihmisten naamoja.

 

[Ford Prefect]

Ihan normaalia

Mä just ÄSKEN pohdin, et tunneks mä postisetää jotenkin paremmin, kun mitä oon luullu, kun se sanoi, et kuulemma oot päässy opiskelee... Mä olim et mitä vit...? :ashamed: :xmas:

Ja sitte se jatko, et mitä mä kotona teen, lintsaan?


(Etäpäivä siis)
Ja mietin TUNNIN, et tunnenks mä ton äijän sitte NIIN hyvin.

Kunnes anoppi tuli koputtelee ja sanoin sille ton jutun, niin SE oli juorunnu postisetälle, et mä oon koulussa!!!

 

[kylmä nakki]

mä muistan naamat yleensä, mutta sitten hävettää kun mietin että MISTÄ MÄ TÄMÄN TYYPIN TUNNEN? tai kävelen niin ajatuksissani etten huomaa kun tutut morjestelee ja sitten ihmettelevät että jopa se vuotaraaputin on nirppanokka

 

[Darwinin leski]

Ihan normaalia

Mä just ÄSKEN pohdin, et tunneks mä postisetää jotenkin paremmin, kun mitä oon luullu, kun se sanoi, et kuulemma oot päässy opiskelee... Mä olim et mitä vit...? :ashamed: :xmas:

Ja sitte se jatko, et mitä mä kotona teen, lintsaan?


(Etäpäivä siis)
Ja mietin TUNNIN, et tunnenks mä ton äijän sitte NIIN hyvin.

Kunnes anoppi tuli koputtelee ja sanoin sille ton jutun, niin SE oli juorunnu postisetälle, et mä oon koulussa!!!

Mulle on käynyt samantapaisia. Sitä kun tietää ittensä, et on hyvä unohtamaan ihmisiä, niin heti olettaa että "siinä taas joku unohtunut...kukas perhana toi olikaan"... :xmas:

 

[vieras]

Täällä yksi samallainen. Lisäksi nimimuistini on surkea.
Noloja tilanteita on sattunut useita.
Olenpa kerran kävellyt sisarpuoleni ohi, huomaamatta häntä. Puolustuksi sanottakoon, etta välissä oli tie.

 

[Darwinin leski]

Täällä yksi samallainen. Lisäksi nimimuistini on surkea.
Noloja tilanteita on sattunut useita.
Olenpa kerran kävellyt sisarpuoleni ohi, huomaamatta häntä. Puolustuksi sanottakoon, etta välissä oli tie.

Mulla on toikin vika, että mä en näe tuttuja. En todellakaan tiedä että kuka kulkee missäkin. Siitä johtuen kai mä en koskaan näe tuttuja missään, en kaupassa, kaupungilla... :kieh:

 

[vieras]

sanon aina, että mä oon sellainen höperö, että en millään muista ihmisiä jos niillä on jotain muuta päällään kuin edellisellä kerralla tavatessa. ja pyydän anteeksi jos en koskaan tervehdi vaan katson ku vierasta sikaa. yleensä ihmiset ymmärtävät ja hymyilevät.
en muista nimiä, enkä yhdistä lapsia vanhempiinsa, vanhempia lapsiinsa, kasvoja nimiin tai muista missä olen henkilön tavannut. niin se vaan on ja se on rasittavaa

 

[Minerva McGarmiwa]

Mulla on kans älyttömän surkee naama/nimimuisti ja sit ku viel työn puolesta tuli kierreltyy paljon eri paikoissa niin ei millään osannu yhdistää naamaa oikeeseen paikkaan/nimeen - oli aina kiva ku joku tuttuvieras tuli juttelemaan ja kysy esim et "koska sä tuut seuraavan kerran meille?" "öö, tota - ei just nyt o vuorolistaa mukana" ja seuraavana iltana törmää töissä :ashamed:

 

[Seipääntyöntäjä]

Voi mulle käy usein noin! Mulla on surkea kasvomuisti, ja lisäksi mä jotenkin tosi helposti yhdistän tietyn tyypin vain johonkin yhteen paikkaan. Esim. viime viikolla kaupassa oli pariskunta, jonka nainen tervehti minua iloisesti. Moikkailin takaisin samalla kuumeisesti miettien, että kukahan toikin taas oli. Illalla sit sain ahaa-elämyksen: sehän oli töistä meidän siivooja! Enhän mä sitä tuntenut siviilit päällä ja eri ympäristössä.. :xmas:

Lisäksi minua on jo vuosia tervehtinyt muutama tyyppi, joitten nimestä tai muustakaan statuksesta minulla ei ole harmaintakaan aavistusta. No, siinähän moikkaillaan.

Niin ja ihan oma lukunsa on autot ja niiden kuljettajat! Tällaisessa pikkukaupungissa tulee (kuulemma) useinkin tuttuja vastaan, joista osan näen itseäni tervehtivän, mutta suurimman osan en. Mää vain kaahaan menemään miettien omiani. Ja nekin joitten näen tervehtivän; heitäkään harvoin tunnistan. Ellei nyt kyseessä satu olemaan elämäni top 10 -ihmisiä. :xmas:

 

[alexandra]

mulle käy useesti myös noin varsinkin jos kadulla joku pysäyttää ja tulee juttelemaan niin joudun taistelemaan että muistaisin missä kyseisen henkilön olen tavannut. usein kalastelen tietoja tyyliin "asutkos sä vielä samassa paikassa jne", että sais vähän vihjeitä kuka on kyseessä noloa juu.

Toi olikin hyvä toi että asutkos samassa paikassa... Paitsi äsken ois ollut noloa kysyä tolta mieheltä että "niin, vieläkö te samassa paikassa asutte?"

Mutta se on oikeasti ihan kamalan noloa! Naamatusten vielä nolompaa, kun pinnistelet ja pinnistelet...ja välillä on semmonen olo että en kyllä oo koskaan nähnyt tota ihmistä, en varmasti oo... :ashamed:

joo jotain tollasta yleensä kyselen. kerran tosin kysyin entiseltä luokkakaverilta (siinä vaiheessa en vielä ollut tajunnut tyypin henkilöllisyyttä) että mites lapset voi. vastasi hieman hämillään että eihän niitä vielä ole.. se oli aika nolo paikka. joten kannattaa kysyä jotain hyvin ympäripyöreetä ettei tarvi ilmiään päästä hävetä

 

[pihlis]

Mulla kävi töissä tietsikan korjaaja ja siinä rupateltiin samalla kun korjas konetta ja myöhemmin tajusin, että se oli mun naapurin naapuri.

 

[Darwinin leski]

mulle käy useesti myös noin varsinkin jos kadulla joku pysäyttää ja tulee juttelemaan niin joudun taistelemaan että muistaisin missä kyseisen henkilön olen tavannut. usein kalastelen tietoja tyyliin "asutkos sä vielä samassa paikassa jne", että sais vähän vihjeitä kuka on kyseessä noloa juu.

Toi olikin hyvä toi että asutkos samassa paikassa... Paitsi äsken ois ollut noloa kysyä tolta mieheltä että "niin, vieläkö te samassa paikassa asutte?"

Mutta se on oikeasti ihan kamalan noloa! Naamatusten vielä nolompaa, kun pinnistelet ja pinnistelet...ja välillä on semmonen olo että en kyllä oo koskaan nähnyt tota ihmistä, en varmasti oo... :ashamed:

joo jotain tollasta yleensä kyselen. kerran tosin kysyin entiseltä luokkakaverilta (siinä vaiheessa en vielä ollut tajunnut tyypin henkilöllisyyttä) että mites lapset voi. vastasi hieman hämillään että eihän niitä vielä ole.. se oli aika nolo paikka. joten kannattaa kysyä jotain hyvin ympäripyöreetä ettei tarvi ilmiään päästä hävetä

 

[Armiliina]

No joo, kävelin yks päivä veljen rappukäytävässä, jolloin vanhempi veljeni tuli vastaan. Vaikka hymyilin tälle juipille naama leveenä, niin hän ei tunnistanut minua!!!!! Katto vain vähän sillain, että kukakohan tuo on, mutta käveli pokkana ohi...

Pikkasen meinas naurattaa...

 

[Minerva McGarmiwa]

No joo, kävelin yks päivä veljen rappukäytävässä, jolloin vanhempi veljeni tuli vastaan. Vaikka hymyilin tälle juipille naama leveenä, niin hän ei tunnistanut minua!!!!! Katto vain vähän sillain, että kukakohan tuo on, mutta käveli pokkana ohi...

Pikkasen meinas naurattaa...

No mä oon istunu 15min faijan vieressä bussissa ennenku tunnisti ku eka sanoin moi - ei vastausta. Sit odottelin aikani ja sit kysäsin et meinaaks lainkaan moikata niin katto pitkään ennenku tajus et oma mukulahan se siinä

 

[Darwinin leski]

No joo, kävelin yks päivä veljen rappukäytävässä, jolloin vanhempi veljeni tuli vastaan. Vaikka hymyilin tälle juipille naama leveenä, niin hän ei tunnistanut minua!!!!! Katto vain vähän sillain, että kukakohan tuo on, mutta käveli pokkana ohi...

Pikkasen meinas naurattaa...

No mä oon istunu 15min faijan vieressä bussissa ennenku tunnisti ku eka sanoin moi - ei vastausta. Sit odottelin aikani ja sit kysäsin et meinaaks lainkaan moikata niin katto pitkään ennenku tajus et oma mukulahan se siinä

Nää on oikeesti tosi lohduttavia :saint: :snotty:

 

[alexandra]

no meitä on sitten useampia onneksi.
näin joskus vanhan opettajan baarissa, tuijottelin koko illan mutta en vaan saanut pääähäni kuka hän mahtais olla vaikka oli koulun logolla varustettu paita päällä aamulla vasta tajusin

 

[Moon Vaan Melonit]

Kohtalotoveri!!
Viimeisin tapahtuma oli, kun kävin ukon duunipaikan alakerrassa akupunktiossa, odotusaulassa oli muitakin ihmisiä ja kun lähdin pois ukko kertoi, et Pirkko näki sut siellä. Olin siis istunu samassa tilassa jonkun tutun kanssa?

Lisäksi isäntää huvitan muistamattomuudella. Edellisessä duunipaikassa sillä oli alle 10 duunikaveria ja JOKA kerta kun mä kävin siellä kysyin "Kuka se uus tyttö/poika oli?" yleensä toistin tän kysymyksen useasti jostain tyypistä.

Tutut taitaa pitää mua hiukan kummallisena, jos törmätään jossain.
Tuijotan ensin tutun näköistä tyyppiä intensiivisesti (näytän sillon vihaselta), enkä silti tervehdi. Saatan keksiä 5min-ei koskaan päästä mistä se naama oli tuttu.

:ashamed: :ashamed: :ashamed: :'(

 

[alexandra]

onkos teille muuten käynyt niin päin että moikkaatte jotain tuntematonta tyyppiä luullen sen olevan joku tuttu?
näitä sattuu mulle myös nimittäin keskustelin jonkun kanssa pitkän tovin bussipysäkillä luullen häntä erääksi miehen ystäväksi, kunnes tajusin ettei se millään voi olla kyseinen henkilö. tuli aika kiire pois paikalta

 

[Minerva McGarmiwa]

onkos teille muuten käynyt niin päin että moikkaatte jotain tuntematonta tyyppiä luullen sen olevan joku tuttu?
näitä sattuu mulle myös nimittäin keskustelin jonkun kanssa pitkän tovin bussipysäkillä luullen häntä erääksi miehen ystäväksi, kunnes tajusin ettei se millään voi olla kyseinen henkilö. tuli aika kiire pois paikalta

Joo on ja voi olla et en edes tajua et on ollu joku vieras ennenku esim kerron miehelle et näin xxx ja mies kattoo suu auki et se on kyl hänen tietääkseen useamman sadan km päässä...
Mä oon ollu onnellinen ku kerranki oon tunnistanu jonku :|

Jos mulla ei o pian kylähullun mainetta niin ei kellään