Siirtymätilanne-yms.ongelmat 5 vuotiaalla

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Quu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Q

Quu

Vieras
Huolestuttavaa!!! Kuopukseni on jo 5 vuotias mutta edelleen monet asiat tuottavat hänelle suuria ongelmia: päiväkotiin meno, siellä syöminen, lepohetket yms. Nyt on onneksi saanut siirron integroituun lapsiryhmään ja hänellä todettu aistiyliherkkyyttä. Mutta äitinä alkaa olla konstit vähissä. Tässä muutama esimerkki tavanomaisesta päivästämme näin kesälomalla:

Aamulla pojan herätessä hänen huoneestaan alkaa kuulua juoksua yms. Kun menen toivottamaan hyväntuulisesti "Huomenta, sinä oletkin jo herännyt, tuletkos aamupalalle" niin ensimmäisenä su menee mutruun ja huutaa :"Älä, ei saa puhua! Muuten mun mielikuvitus loppuu". Minä siihen että "Jaahas, no mielikuvittele nyt sitten ja tulehan kohta syömään"

Päivä alkaa jotenkuten. Useinkaan ei kelpaa läheskään kaikki ruoka, josta johtuen poika on vähän väliä narisemassa "Haluan jotain" (jotain hyvää syötävää siis)

Kun pitäisi lähteä ulos, pojalle tulee useimmiten suunnaton pissahätä joka vaan jatkuu ja jatkuu. Niin kauan, että menee itkuksi ja häiritsee pukeutumista kun vessassa pitää töröttää koko ajan. Asiaa tutkittu:ei fyysinen ongelma. Mikä siis voi olla niin vaikeaa ulos lähtiessä, että laukaisee tuollaisen ahdistuneen psyykkisen pissaongelman??? Jos pissaongelm menee ohin, "vaiva" siirtyy jalkoihin. On jalat niin kipeät, että ei pysty pukemaan. Ja tämä ihan itkun kanssa. Mutta aina VAIN ulos lähdettäessä. Tässä alkaa olla jaksaminen ja keinot vanhemmilta melkoisen lopussa. Vanhempien lasten kanssa tämmöisiä ongelmia ei ole ollut.

Illalla menee ihme kyllä hyvin ja kiltisti nukkumaan ja nukkuu yöt suht rauhallisesti, satunnaisia unennäköjä ja yöheräilyjä mutta harvoin.
 
meillä jotain samaa. tarhantätien mukaan siirtymävaiheet tosi vaikeita, pukeminen työlästä ja tarkkaa (tosin nyt kesällä helpottanut)
ja just nuo: ei saa kattoa, kato mua, ei saa tuijottaa jne. ei vastaa puhuteltaessa, ei usko käskyjä/kieltoja ja mitä kaikkea...ja sitten vielä: joka hermostumiseen huutaaaaaaaa!!! täysillä ja rääkyy. raskasta on. niin, ja kokoajan on myös äänessä, siis koko ajan.
 
Ehkä jonkinlainen päiväaikataulu voisi helpottaa siirtymätilanteita. Pojan kanssa etukäteen katsotaan kuvista mitä sinä päivänä tapahtuu missäkin järjestyksessä. Päiväjärjestys olisi hyvä olla näkyvillä sekä kotona että päiväkodissa, niin poika voi siitä käydä itsekin tutkailemassa jos unohtaa.
 
Tuo päivärytmi on yksi erittäin hyvä keino (esim. papunet on todella hyvä paikka tulostella erilaisia kuvia, ja niitähän voi itsekin tehdä vaikka kuinka. Myös pk:ssa ne tod.näk ovat käytössä ainakin siellä integroidussa ryhmässä).

Jos käytös menee kiukuttelun puolelle, niin jonkinlainen palkitsemissysteemi voisi myös olla kokeilemisen arvoinen. Esim. hyvin sujuneista uloslähtötilanteista saa tarran/leiman/tms johonkin 'taulukkoon' ja kun tietty määrä suorituksia täynnä, niin sitten joku kiva juttu palkintona. Ihan jo se tarra tms voi olla riittävä porkkana. Ikäänkuin hämätään lapsi kiinnittämään ajatukset hieman toisaalle ja tehdään stressaavasta tilanteesta mukava.

Itse saattaisin myös kokeilla vetää langat suht tiukalle, esim. se uloslähtöpissaaminen - yksi kerta ok ja sitten vaan mennään ja yritetään kiinnittää huomio johonkin muuhun.

Saitko lasta tutkineelta taholta minkäänlaisia neuvoja arjen suhteen?
 
Kuulostaa vähän siltä, että hänellä on jokin pelko tuonne ulos lähtemisestä; yrittääkö ehkä noilla konsteilla sitä, että ei tarvitsisi lähteä?
Aistiherkkyydet liittyy myös ruokailuun, tiesitkin ehkä sen? Meillä aikoinaan eka päiväkodissa aina hoitaja valitti, että "taas lapsi on syönyt niin ja niin huonosti" ja että "eihän lapsi syö kunnon ruokaa, jos tottunut herkkuja syömään". Silloin kyllä itsellä vähän "sieppasi". Sanoinkin hoitajalle, että lapsi ei syö kotona mitään herkkuja. Muutoinkin aivan ammattitaidoton hoitaja ja mielestäni aivan väärällä alalla. Lapsi ei tänä päivänäkään syö esim. karkeista mitään muuta kuin maitosuklaa saattaa kelvata ja ne pihlajanmarjakarkit (kettukarkit). Ei myöskään limsoja juo. Ei suostu edes maistamaan (no sinänsä ihan hyvä). Meillä poika pääsi tutkimuksiin ja on autistiset piirteet ja selvästi myös noita astiherkkyyksiä. Poika on myös nyt erityisryhmässä päiväkodissa. Ikää hänellä nyt 5 v.
 
Niin ja tuohon tarkkaan pukeutumiseen: olen työssäni kohdannut muutamankin lapsen, jotka ovat todella tarkkoja pukeutumisesta. Vaatteet pitää pukea tietyllä tavalla, vetskari kiinni tarkalleen oikeaan paikkaan, mikään ei saa olla rutussa jne. Joillain lapsilla on toki yliherkkyyttä, jolloin saumat yms tuntuvat oikeastikin ikäviltä, mutta useimmiten kyseessä taitaa olla ihan periaatekysymys. Olen totuttanut lapsia pikkuhiljaa sietämään; ei ole vaarallista jos hiha ei ole tarkasti juuri siinä kohden rannetta kuin aina, hiukset voivat olla pipon alla useammallakin tavalla... Olen todennut, että alkuvaikeuksien jälkeen lapset ovat itse huomanneet, että hitsi nää vaatteethan tuleekin mukana leikkehin vaikkei ne olekaan ihan tarkalleen oikeissa kohdin. :) Joskus on kiukuteltu paljonkin, mutta mielestäni kannattaa toisinaan vähän kinata, jos lopulta päästään jonkinlaiseen kompromissiin.
 
Tota kuvasysteemiä ehotan minäkin noihin siirtymäongelmiin ja helpottamaan lapsen käsitystä päivänkulusta. Ja lisäksi säännöllistä rutiinia asioiden suhteen jotta tietää aina mitä tapahtuu. Kuvia voi käyttää kotonakin.
 
jos se alkaa pian, neuvon ihan vaan kysymään heidän käyttämänsä konstit ja kopioimaan ne kotioloihin. Ne toimii nimittäin! Pictot, tarkka päiväjärjestys jne oli käytössä ainakin meillä, kun poika oli integroidussa ryhmässä tukilapsena. Tosin hänelläkin oli (lieviä) ongelmia juuri siirtymisissä, ryhmätilanteissa ym. Mutta vuodessa tapahtui ihmeitä (toki teillä varmasti haastavampi tapaus). Harkitsin itse pictojen käyttöä kotona, mutta en lopulta nähnyt tarpeelliseksi. Meillä on käytetty kotona erilaisia pelejä ja kisoja: pukemiskisassa se, joka viikon aikana voittaa eniten pukemisia (merkitään taulukkoon), saa valita sunnuntain ruuan. Esimerkkinä nyt tuommoinen.
 
Suuret kiitokset kaikille tähän mennessä vastanneille hyvistä neuvoista ja vinkeistä! Näin kesälomalla varsinkin rutiinit on ihan hukassa kaikilta perheenjäseniltä. Päiväkoti ja paluu arkeen alkaa onneksi jo elokuussa. Tosin integroitu ryhmä on pojalle uusi mutta olen valtavan helpottunut että hän pääsi sinne. Poika on hyvin älykäs, oppi lukemaan 3-vuotiaana, tietokoneella oppi asentamaan / lataamaan ohjemia 4-vuotiaana. Uskon että päiväkodissa aiemmin helposti turhautui ja vajosi vain omiin maailmoihinsa. Aikuisten kanssa tulee erinomaisesti toimeen, haluaa aikuisia leikkitovereiksi, ei lapsia. Mutta joskus perhetuttavien saman ikäisen pojan kanssa leikki onnistuu (varsinkin jos leikkiin sisältyy keskustelua). Pojan tutkimukset jatkuvat, mutta ei ole autismia tms. toetu, vain aistiyliherkkyyttä. Sen huomasi jo vauvaiässä kun yritettiin soseisiin siirtyä, huoh...ja kyseessä siis todellakin lapsikatraamme kuopus joten ei voi sanoa, että ei olisi kokemusta lasten hoidosta ja kasvatuksesta minulla. Siis "normaalien" lasten. Tosin en pidä kuopustakaan epänormaalina, vain erilaisena... :)
 

Yhteistyössä