Menu

siirtäisitkö lasten hankintaa jos voisit?

  • Viestiketjun aloittaja parikymppinen
  • Ensimmäinen viesti
Vastaa
parikymppinen
siis muutamia vuosia myöhemmäksi.. mun on pakko tunnustaa, että jos oisin tiennyt miten rankkaa arki voi olla.. olisin hankkinut lapset vasta vähän myöhemmällä iällä. :ashamed:
Mutta nyt eletään tätä päivää =)
 
tähtihedelmä
en ikinä! ja mulla ei edes ollu mitään ruusunpunaisia unelmia lastenhoidosta, vaikka omat lapset on aina eriasia, mut oli sentään jonkinlainen aavistus siitä, mitä arki lapsen kanssa on.
jos olisin ryhtynyt siirtämään lasten hankintaa myöhemmälle iälle ja parempaan ajankohtaan, veikkaan että lapsia ei koskaan olis tullu hankittua.
 
tiuku123
en todellakaan. Vanhempana on varmasti vielä raskaampaa. Olen nyt 26 ja neljän lapsen äiti. Tämä on mielestäni ainakin minulle täydellinen ikä elää pikkulapsiperheen arkea. Voi tietenkin olla että vauvakuume iskee vielä 10 vuoden päästä, mutta se on sit silloin.
 
Isomahainen
Nyt olen 26v ja viimeisimmilläni... en siirtäisi missään nimessä eteenpäin eli vanhemmaksi lapsen hankintaa.Odotamme nyt esikoistamme mieheni kanssa.
Ennemminkin jos jotain täytyisi muuttaa (olen tyytyväinen nykyiseen ikääni) niin muuttaisin sitä vain nuorenpaan suuntaan esim. alkaen 24 v. minun kohdallani.

Meidän täytyy vain muistaa se, että me emme voi hallita täysin tätä "lastensaanti ikää" (ainakaan kaikki). Vaikka me elämmekin ns. sellaisessa yhteiskunnassa missä pystymme ns. kaikkea kontrolloimaan ja suunnittelemaan järkipohjalta niin minun mielestäni lapsia saadaan ei tehdä.... tällä tarkoitan sitä, että ollaan onnellisia siitä, että meillä on mahdollisuus saada lapsia (oli ikä mikä tahansa) sillä se ei ole kaikille itsestään selvää.

Tällä edellä mainitulla en missään nimessä kritisoi mitään näitä kysymyksiä ja ajatuksia, minusta on ihanaa keskustelu avoimesti... Haluan vain muistuttaa meitä tulevia äitejä kuin myös jo olevia äitejä siitä onnesta mitä oma lapsi voi suoda ja mitä osaksemme olemme saaneet...

Onnellinen isomahainen =)
 
maumaumau
En siirtäisi, mutta muistan kyllä esikoiseni vauva-ajan, jolloin minulla oli kyllä sellaisia ajatuksia. Olihan se yllättävän rankkaa aluksi, kun oli tottunut elämään vain itselleen. Mutta nyt olen onnellinen elämäntilanteeseeni.
 
AkateeminenMamma
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.08.2005 klo 17:31 parikymppinen kirjoitti:
siis muutamia vuosia myöhemmäksi.. mun on pakko tunnustaa, että jos oisin tiennyt miten rankkaa arki voi olla.. olisin hankkinut lapset vasta vähän myöhemmällä iällä. :ashamed:
Mutta nyt eletään tätä päivää =)
Click to expand...
itse oli 22, kun esikoinen syntyi ja nyt kuopuksen ollessa 4kk minä olen 25. Meillä lasten saaminen oli alusta asti melko puhki mietitty asia sen suhteen miten se yhdistetään opiskeluihin jne., että kun kaikki on todellakin mennyt riittävästi suunnitelmien mukaan (osin jopa "aikataulut" on menneet sattumalta käsittämättömän hyvin kohdalleen :D ) eli tämän oikeampaa aikaa ei olisi voinut meille perheen perustamiseen olla :)

Mitä tulee rankkuuteen niin henk.koht uskon, että pääsääntöisesti yhtä rankkaa tai helppoa - aina vain vähän eri syistä - se on joka iässä. Parhaiten homma joustaa, kun sen tekee itselle sopivassa iässä. Toinen kokee oikeaksi tehdä lapset nuorena ja toinen vanhempana - joku sitten tuskailee, kun ei tehnyt aiemmin ja toinen taas toivoo odottaneensa mutta tästäkin ketjusta päätellen osa on niitä, joilla vakaa harkinta tai sattuma ovat johtaneet siihen varmaankin mukavimpaan tilanteeseen, että aika tuntuu oikealta :)
 
Ei kirjautunut Kipsu
Terve vaan.
Jos oletetaan että mikään muu ei muuttuisi, siis etä saisin samat lapset oman mieheni kanssa jne...
Kyllä varmaan siirtäisin 2-3 vuodella myöhemmäksi. Olin itse ihan keskenkasvuinen kun sain 2 ensimmäistä lastani. Pelkään pahoin että esikoinen on saanut kärsiä minun osaamattomuudestani ja ymmärtämättömyydestäni aika paljon kun "kakkonen" syntyi 1v2kk myöhemmin. Esikoisen kun olisi pitänyt olla silloin jo iso poika... Hirvittää ajatellakin. No nyt meillä on 5 poikaa ja teen taatusti edelleen virheitä, varsinkin vanhimpien kanssa. Toivottavasti kuitenkin opin niistä jotain.
Että silleen =)
Tällaseen kysymykseen on aika vaikeeta vastata. Mulle ainakin tulee pieni omantunnon peikko takaraivolle kurkkimaan että jaahas etkös ole tyytyväinen elämääs?
Olen tyytyväinen enkä halua vaihtaa mitään pois, omat virheeni jos saisin korjattua niin olis hyvä. Ne virheet vaan sattuu johtumaan mitä todennäköisimmin omasta iästä lasten teko hetkellä.
 
duuri
Sain esikoiseni 26-vuotiaana ja se on tuntunut minulle ihan sopivalta iältä. Ihanalta tuntuu että opiskelut on takana ja vähän jo työelämääkin. Nyt on kivaa olla kotona vauvan kanssa.
 
äiti
sain esikon 21-vuotiaana. siitä vuoden päästä toisen ja reilu 1,5 vuoden päästä kolmannen. rankkaa se silloin oli kun olivat ihan pieniä.nyt ovat 5,4 ja 2. joten leikit jo sujuu yhdessä yms. silloin joskus tuntui että kun voisi painaa nappia ja perua kaikki, kun lapset sairasteli todella paljon, mutta nyt kaikki ok, kun aikaa mennyt ja neljättä nyt odotellaan kuin olisi suuri lahja saatu.kuopus, kun on "jo" 2,5 vuotta.
VOIMIA KAIKILLE ÄIDEILLE ARVOKKAASEEN TYÖHÖN!!!!!!!!!!!!

ei ole lapset kaikille itsestään selvyys ja milloimpa tietää kuka lapsista viimeisin...nauttitaan kaikista lapsista "täysin rinnoin";)
 
JanicaKaroliina
Heibba!
Tunnustan myös, että ajatus on joskus käynyt mielessä, vaikkei sitä ääneen saa kai sanoakaan. Poikani on maailman ihanin mutta kyllä joskus mietin, mitä jos?
 
Uusimmat Luetuimmat Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
+ Aloita uusi keskustelu