Sietämättömät loppuraskauden liitoskivut

Olen kärsinyt nykyisen rakkauteni ajan enemmän ja vähemmän kovista liitoskivuista. Pahimmillaan kipujen luulin olleen noin rv25, mutta toisin kävi. Kivut palasivat nyt viimeisten viikkojen aikana pahempana kuin osasin ikinä kuvitellakaan. Kivut sisu todella rajoittavat elämääni, sillä en pääse enää omin avuin sänkyyn, sängystä pois saatikka vessaan. Joudun olemaan koko ajan miehen apujen varassa, myös yölliset vessareissutvovat yhtä helvettiä kun en selviydy yksinäni sinnekään.. Kivut tuntuvat alaselässä pistävänä ja lamaannuttavana kipuna samoin häpyluun kipu on jotain aivan tajutonta. Sängyssä en voi vaihtaa asentoa lainkaan koska en yksinkertaisesti saa liikuttelua itseäni kivuilta. Vasen jalka on kuin halvaantunut, joudun ns. vetämään sitä perässä. Pitemmän makaamisen/paikalla olon jälkeen joudun pitkään tunnustelemaan onko jalat vielä tallella, kun ne tuntuvat aivan puutuneilta. Pahin kipu kun iskee, on lähteä sekä taju että jalat alta.
Terveydenhoitajalle sekä synnäriltä kätilölle olen asiasta soitellut ja kysynyt neuvoa, mutta sieltä tulee vaan kylmä/kuuma sekä panadol käyttöön. Arvatenkin noita on tullut käytettyä jo ihan riittämiin ilman apuja. Yhden kerran olen kokeillut jo hierontaa sekä akupunktiotakin, mutta niistäkään ei apua ollut. Onko kellään kokemusta näin totaalisesti lamaanuttavista kivuista loppuraskaudessa? Viikkoja olisi laskettuun aikaan vielä 3 jäljellä ja kauhulla odotan kuinka tulen loppu ajan selviämään.. Lapsia pari jo ennestään ja hekin ovat hyvin ahdistuneen oloisia kun joutuvat näkemään äidin jatkuvasti näin tuskissaan..

 

Mulla tänään 36+0 ja vasemman SI-nivelen liitoskivut vaivanneet rv 14 alkaen. Edellisraskaudessa sama vaiva alkoi vasta 30 viikolta. Mulla ei kuitenkaan ihan noin pahaa ongelmaa ole, mutta selinmakuulta noustessa vasen jalka on voimaton ja joudun "hiihtämään" hetken eteenpäin. Liike auttaa ja vähitellen oire lakkaa. Ennen sängystä nousua teen lonkan avausta, niin saan nivelen jäykkyyttä helpottamaan. Tiedän, että tää vaiva poistuu sitten vähitellen synnytyksen jälkeen, mutta todella ärsyttävä vaiva on... Ei auta kuin tsempata loppuun. Ammatiltani oon fysioterapeutti, enkä sen parempaa ongelmanratkaisua tälle vaivalle ole keksinyt kuin noi jumppaliikkeet ennen makuultanousua.

 

Minun kivut sen verran kovat etten pysty avaamaan jalkoja makuulla ollessa lainkaan. Jalkojen liikuttelu makuuasennossa ei onnistu, joudun siis makaamaan aina vain yhdessä ja samassa asennossa. Eipä tosiaan taida auttaa kun odottaa synnytystä ja toivoa että kivut helpottavat edes hieman sen myötä..

 

Eikö muilla ole vastaavia kokemuksia?

 

Mulla helpotti kivut vasta kuukausia synnytyksen jälkeen eikä ne koskaan loppuneet kokonaan. Ekassa raskaudessa mulla oli todella pahat liitoskivut ja olin niitten takia saikulla puolet raskaudesta. Odotusaikana kipuihin ei auttanut mikään. Jouduin jalkojani siirtämään käsillä eteenpäin, että pääsin vessassa käymään. Ekasta synnytyksestä on nyt 26 vuotta aikaa enkä vieläkään pysty esim. lastenrattaiden jarruja käyttämään jaloilla.

 

Mulla on sama ja olin loppuraskaudesta pari kuukautta sairauslomalla. Kävellä en pystynyt oikeastaan ollenkaan ja olin täysin miehen varassa kaikessa. Ei ollut henkisestikään kyllä helppoa. Lopulta sain lääkäriltä Panacod-reseptin ja otin silloin tällöin nukkumaan mennessä Panacodin, että sain hieman paremmin nukuttua. Muuta ei kivuille voitu tehdä. Jos yhtään lohduttaa, niin kivut loppui heti synnytyksen jälkeen. Tsemppiä!

 

Itsellä rv 34+1 menossa ja nyt viidettä päivää ihan tajuttomat liitoskivut, joidenka takia kaikki ylimääränen liikkuminen ja tekeminen on jääny pois. Tämä on toinen raskauteni ja ekassa ei tod. Ollut tämmöstä kipuilua vasta kun hyvin parilla loppu viikolla ja silloinkin pystyin hyvin hoitamaan kaikki arkiaskareet, koirien lenkitykset metsässä ja pelloilla ym. Mutta nyt, täälä kaikki kans miehen avun varas, lapsia 3, koiria 3, tekemistä olisi kyllä ja haluaisi tehdä, mutta nyt joutui tämäkin kovapäinen emäntä nöyrtymään "luonnon" edessä kun kroppa sanoi totaalisen stopin kaikelle liikkumiselle. Enemmän ehkä henkisesti turhauttavaa, kun suurin osa vastuusta pyörähti miehen niskaan ja kun en haluaisi tämän talon, lapsien ja koirien hoitoa toiselle kaataa ???? viikkojakin olisi vielä ihan tarpeeksi jäljellä ja kauhulla jo mietin minkälaisiksi nämä kivut sitten menee..! Vauvelikin on ihan stressissä kun äipän ei oo hyvä olla ???? nyt sitä toivoo kovemmin kuin koskaa ennen, mutta olisipa koko odotus jo ohi ja palkinto siitä sylis...itse en henk.kohtaisesti ole tästä raskaudesta nauttinut juuri ollenkaan kaikenmaailman vaivojen ja kipujen takia, mutta josko sais sitten täysin rinnoin nauttia vauvasta jahka saadaan pieni maailmaan turvallisesti ??

 

Ps. Kysymysmerkkien kohdalla pitäisi olla hymiöitä ja sydän lopussa, mutta jostain kumman syystä ne meniki noin..