Siedätkö toisten lapsia?

[maximillianna]

Siis vain siedät esim; siskon lapsia tai naapurin lapsia, entäs kaverin lapset?
Onko omasi niitä ainoita oikeita kullan nuppuja, jotka osaa yhtä ja toista, uskovat aina ja kaiken ja muut kakaroita, jotka eivät osaa mitään kehitystasolleen kuuluvaa, saati että uskoisivat jotin?

Tämäkin aloitus vaan sen takia, että kun kuuntelee ihmisiä, niin tuntuu että muut tai muiden lapset ei ole mitään ja ite ja omat lapset on jalustalle nostettu ihme.

Ja oma kannanottoni asiaan on.. En arvota lapsia heidän vanhempien perusteella. Tai pidä jostakin lapsesta juuri sen takia, että osaa paljon enemmän kuin muut saman ikäiset.
Mutta voinen sanoa, omieni olevan kullan nuppuja jotka uskovat silloin kuin huvittaa. Yhtä kullan nuppuja ovat veljeni tyttö kuin kaverini lapsetkin.

 

[Cycadeen]

Siedän hyvin. Pidän lapsista paljon ja yleensä tykkäänkin lapsista jopa enemmän, kuin heidän vanhemmistaan. Omat lapset ovat tietenkin aina ne ihanimmat ja rakkaimmat, mutta ovat "samalla viivalla" muiden kanssa.

 

[Valon kantaja]

Tottakai mun lapseni mulle on jalustalla. Ne on mun maailman ihanimmat lapset.

Mut mä en ainakaan mielestä harrasta lapsien vertailua, tai harrastan mutta en siinä pahassa mielessä. Ja on semmosia lapsia keitä en meinaa jaksaa, en vaikka kuinka yritän. Mutta ei nekään sille mitään voi kun äitinsä on luovuttanu kokonaan heidän kasvattamisensa.

 

[maximillianna]

Tuli laitettua hölmösti siedätkö. Olisi pitänyt kirjoittaa, että vain siedätkö vai ihan pidätkö?

 

[murmeli]

Omat tietenkin rakkaampia kuin muiden mutta siedän ja tykkään muidenkin omista. Ainoastaan sellaisia en jaksa joiden vanhemmat antaa lastensa tehdä mitä vaan ja missä vaan eivätkä puutu "kullannuppuinsa" touhuihin.

 

[lunacy sioux]

Siedän joitakin lapsia. Lapset ovat yksilöitä kuten me aikuisetkin. Yleisesti ottaen siedän harvoja ihmisiä.
Lapsen ei tarvitse olla kullannuppu jotta sietäisin häntä.
Pidän tosin vain persoonallisista lapsista, aivan kuten pidän persoonallisista aikuisista.
Omani ovat kauhukakaroita.

 

[lumisade]

Siedän hyvin. Pidän lapsista paljon ja yleensä tykkäänkin lapsista jopa enemmän, kuin heidän vanhemmistaan. Omat lapset ovat tietenkin aina ne ihanimmat ja rakkaimmat, mutta ovat "samalla viivalla" muiden kanssa.

Voisin peesata tätä; ja tulen erilaisten lasten kanssa hyvin toimeen, ihmekkös työskentelenkin lasten parissa =)

 

[Edna Birch]

Mä en lähtökohtaisesti pidä lapsista. Siis jos joku kysyy että oletko lapsirakas ihminen, vastaan että en.
Omat on tietysti se suurin poikkeus, mutta pidän (tai siis rakastan) myös sisarusteni lapsista, sekä ystävieni lapsosista. Ystävieni lapsista en pidä siksi että ne olisivat juuri hyvä ystäväni lapsia, vaan siksi että olen lapsiin tutustunut ja heidän oma pikku persoonansa on hurmannut minut.

Lapsiin pätee siis mun kohdalla sama kuin ns.aikuisiin ystäviinkin, että kun ajan kanssa tutustuu niin sitä joko oppii tykkäämään tai sitten ei vaan yhteinen aaltopituus löydy. Ja selvennykseksi vielä tuolle "en pidä lapsista"-kommentilleni se, että en siis ole sitä tyyppiä joka heti syöksyy lässyttämään ja lepertelemään kun näen vaunut tai taaperon jossain.. mutta en karkuunkaan juokse tai ole tyly jos lapsi minua lähestyy.

Tämäpä oli vaikea aihe

 

[Viblsp]

Siedän aika huonosti. Jotkut alle 3-vuotiaat vielä menee, mutta mitä isompia ovat, sitä huonommin siedän.

 

[Katherine Wheel]

En automaattisesti pidä kaikkia lapsia ihanina, mutta tajuan kyllä etteivät nuo omani sen kummempia ole kuin muutkaan.

 

[Lunatic]

Riippuu ihan lapsista, jotkut lapset on mukavia ja sulosia, toiset kammottavia sittisontiaisia.
Tunnen 2 sellasta lasta joita en siedä, muut ovat menetelleet ja jotkut olleet jopa very nicejä. B)

 

[maximillianna]

Ystävieni lapsista en pidä siksi että ne olisivat juuri hyvä ystäväni lapsia, vaan siksi että olen lapsiin tutustunut ja heidän oma pikku persoonansa on hurmannut minut.

Lapsiin pätee siis mun kohdalla sama kuin ns.aikuisiin ystäviinkin, että kun ajan kanssa tutustuu niin sitä joko oppii tykkäämään tai sitten ei vaan yhteinen aaltopituus löydy. Ja selvennykseksi vielä tuolle "en pidä lapsista"-kommentilleni se, että en siis ole sitä tyyppiä joka heti syöksyy lässyttämään ja lepertelemään kun näen vaunut tai taaperon jossain.. mutta en karkuunkaan juokse tai ole tyly jos lapsi minua lähestyy.

Tämäpä oli vaikea aihe

Tätä juuri hain! Ja itsestäni huomasin ajan tuoneen tullessaan sen etten jokaiselle ole lässyttämässä..

 

[pösilö]

En ole erityisen lapsirakas vaikka itselläni on aika paljon lapsia, siis enenmmän kuin kaksi.

Omat ovat tietysti aina kaikken upeimpia ja rakkaimpia, vikoineen kaikkineen.

Toisten tenavista: toisista pidän, toisista en. Joitakuita en ymmärrä ollenkaan. Yhdellä kaverilla on semmonen lapsi, että en halua että omani oppii niitä tapoja, sanontoja, juttuja, mitä tältä lapselta oppii. Yhdessäolot on minimissään ja nytpä niitä ei ole ollenkaan, koska lapsen äiti ei enää ole kaverini, toisaalta se harmittaa, koska se äiti on ihan kiva, mutta ei vaan oikein saa otetta eikä kuria lapseensa, eikä edes halua ja lapsen käytös on sen mukaista.

 

[joo ja ei]

Pitämisen kannalta on ihan epäolennaista mitä lapsi osaa ja mitä ei. Tosiet ovat mukavia ja toiset ei, ihan kuin kaikissa ihmisissä. Välillä toisten lapset ärsyttää, jos saavat tekoitkulla läpi ihan mitä tahansa ja vanhemmat vain inisevät ja lässyttävät avuttomina vieressä. Mutta sehän ei ole niiden lasten vika..

 

[lihapulla]

En oikein siedä muiden lapsia, paitsi yhden siskoni, muuten kehu omaanikaan tuhaan, mut en vaan ole oikein lapsirakas.. Omaani tietysti rakastan koko sydämmestäni!

 

[Viiviliinan sisko]

Kyllä yleensä pidän kaikista lapsista. tietysti muutama on jotka riepoo hermoja

 

[vieras]

Siis vain siedät esim; siskon lapsia tai naapurin lapsia, entäs kaverin lapset?
Onko omasi niitä ainoita oikeita kullan nuppuja, jotka osaa yhtä ja toista, uskovat aina ja kaiken ja muut kakaroita, jotka eivät osaa mitään kehitystasolleen kuuluvaa, saati että uskoisivat jotin?

Tämäkin aloitus vaan sen takia, että kun kuuntelee ihmisiä, niin tuntuu että muut tai muiden lapset ei ole mitään ja ite ja omat lapset on jalustalle nostettu ihme.

Ja oma kannanottoni asiaan on.. En arvota lapsia heidän vanhempien perusteella. Tai pidä jostakin lapsesta juuri sen takia, että osaa paljon enemmän kuin muut saman ikäiset.
Mutta voinen sanoa, omieni olevan kullan nuppuja jotka uskovat silloin kuin huvittaa. Yhtä kullan nuppuja ovat veljeni tyttö kuin kaverini lapsetkin.

Riippuu ihan lapsista On lapsia joita en siedä, mutta suurimmaksi osaksi muiden lapset yleensä ovat vähintäänkin siedettäviä, toisista pidän paljonkin.

 

[Kissansilmä]

Sekä pidän, että siedän riippuen lapsesta. Emmä pidä kaikista aikuisistakaan, joten ei kaikki lapsetkaan oo automaattisesti "suloisia ja ihania".

 

[tossuliini]

Mullakin vähän riippuu lapsista, yleensä olen kavereitten lapsia sietänyt ihan hyvin ja neidin kavereita myös. Mutta jos esim lapsen äidistä en tykkää niin ei se tarkota sitä ettenkö tykkäis lapsista koska iki maailmassa en voisi lapsia vihata sen takia että äiti ei ole mun suosikki tai olen suuttunut hälle jostakin. Lapset on siihen syyttömiä oli vanhemmat millasia tahansa, niitä ei pidä käyttää vallan välineenä eikä riidoissa kapuloina joita heitellään sinne sun tänne ja käytetään hyväkseen.

 

[vieras]

yritän sietää kaikkia lapsia vaikka välillä ärsyttäisivätkin minua. kaikkien kanssa pitää tulla toimeen.

 

[äityli]

mutta mieheni ei oikein meinaa sietää edes siskonsa kolmea lasta..no, onhan ne hiukan villejä mutta kuitenkin. Mä ehkä osaan "käsitellä" ja jutella lapsille "paremmin" kuin mieheni, joka on sellainen vähän juro lasten kanssa, aikuisten kanssa osaa kyllä jutustella !

 

[vieras]

En pidä kaikista lapsista, kuten en myöskään kaikista aikuisistakaan. Kaikki lapset eivät myöskään ole suloisia, kuten ei ole kaikki aikuisetkaan kauniita.

 

[Kiekuva Kinkku]

En ole mitenkään lapsirakas ihminen. En pidä vieraista lapsista, mutta siedän kyllä suurinta osaa. Jotkut kakarat osaa kyllä olla todella sietämättömiäkin.

 

[Tasku Venus]

Mä olen varmaan tosi omituinen mutta en tosiaankaan yleisesti ottaen pidä lapsista. Paitsi vauvoista. Ja vaikka en lapsista pidä, piti se oma kuitenkin saada. 2 vuoden yrittämisen jälkeen nyt odotan lasta. Oma lapsi on vaan ihan eri asia kuin muiden kersat.

 

[MorbidMama]

Mä en lähtökohtaisesti pidä lapsista. Siis jos joku kysyy että oletko lapsirakas ihminen, vastaan että en.


Lapsiin pätee siis mun kohdalla sama kuin ns.aikuisiin ystäviinkin, että kun ajan kanssa tutustuu niin sitä joko oppii tykkäämään tai sitten ei vaan yhteinen aaltopituus löydy. Ja selvennykseksi vielä tuolle "en pidä lapsista"-kommentilleni se, että en siis ole sitä tyyppiä joka heti syöksyy lässyttämään ja lepertelemään kun näen vaunut tai taaperon jossain.. mutta en karkuunkaan juokse tai ole tyly jos lapsi minua lähestyy.

Sä kirjotit tän ensin! =) Peesaus. B)