M
MsX
Vieras
Hei kaikille!
Tilanteeni pähkinänkuoressa: olen seurustellut nykyisen poikaystäväni kanssa puoli vuotta, ja todelliseksi ongelmaksi on nyt muodostunut hänen läheinen suhteensa ex- tyttöystäväänsä. Ovat eronneet yli 2 vuotta sitten, mutta silti pitäneet toisiinsa jatkuvasti yhteyttä eron jälkeen - myös minun astuttua kuvioihin mukaan.
Aluksi en pistänyt ajatusta pahakseni: tiedän, että ystävyys on seurustelun jälkeen joissakin tapauksissa mahdollista. En kuitenkaan ole tuntenut oloani turvalliseksi seuraavista syistä johtuen:
- suhteemme alussa poikaystäväni ilmoitti, ettei voi koskaan seurustella kenenkään kanssa, joka ei hyväksy
ystävyyttä hänen ja ex- tyttöystävänsä välillä.
- poikaystäväni kertoi, että esim. mitään fyysistä heidän välillään ei ole ollut kertaakaan eron jälkeen, mutta ovat jokusen kerran nukkuneet yhdessä esim. tilanteissa, joissa ilta on vierähtänyt pitkäksi ja toinen on taksimatkan välttääkseen tarvinnut yösijaa.
- suhteemme alussa hän halusi meidän tapaavan toisemme.
En ollut asiasta kovin innoissani (en kokenut siihen mitään tarvetta), mutta suostuin kuitenkin. Tilanne oli suht absurdi,
tapasin itselleni täysin tuntemattoman ihmisen, jonka kanssa oli vaikeuksia keksiä puheenaiheita (ainoa yhdistävä tekijähän oli/on hänen ex- poikaystävänsä ja minun nykyinen, enkä kokenut tarpeelliseksi keskustella esim. hänen henk.koht. ominaisuuksistaan ...). Ex- tyttöystävä oli ylitsevuotavan ystävällinen jopa siinä määrin, että aloin jo ihmetellä asiaa. Itsekin osaan toki käytöstavat, ja kohtelin häntä kaikin puolin huomaavaisesti illan ajan.
- tavattuani parin viikon kuluttua ex- tyttöystävän poikaystäväni kaverin juhlissa, hän ei tervehtinyt minua (kirjaimellisesti ""hyppäsi yli"" ja tervehti kaikkia muita) ja poikaystäväni haahuili koko illan ajan mahdollisimman kaukana minusta. Koin, että ainakin tyttöystävällä käytöksestään päätellen vielä suurempia tunteita kuin pelkkää ystävyyttä jäljellä, ja poikaystäväni välttelevän käytöksen koin niin ikään loukkaavaksi. Tuntui siltä, että ajatteli enemmän ex:nsä tunteita kuin minun.
- Em. tapauksen jälkeen jatkuvasti tuntui siltä, että
""jokin on vialla"", ja huomasin jatkuvasti pelkääväni seuraavaa kertaa, jolloin joko itse joudun ko. henkilön tapaamaan tai jolloin poikaystäväni taas päättää hänet nähdä. Puhuin asiasta poikaystävälleni, ja kerroin peloistani. Hän vain vakuutti, ettei mitään syytä pelkoon ole, ja että hän rakastaa minua ...
- poikaystäväni on tämän jälkeen jättänyt kertomatta muutamasta tapaamisesta ex-tyttöystänsä kanssa (= kertomatta jättämisen olen tulkinnut valehteluksi & salailuksi tilanteessa, jossa suht tuoreen ihmissuhteen luottamuksen perusta rakennetaan).
- Viime yönä sitten selvisi, että poikaystäväni oli viimekesäisen lomamatkani aikana päätynyt ex- tyttöystävänsä luokse yöksi.... Kysyin matkani jälkeen, onko hän tavannut ex- tyttöystäväänsä poissaolessani, ja hän kirkkain silmin tunnusti kyllä nähneensä hänet ohimennen kahvilassa yhteisen ystävänsä seurassa, mutta siinä kaikki.
Itkin ja huusin kuin hyeena koko viime yön ... ja ilmoitin jo, että voi saman tien pakata tavaransa ja painua niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.
Itse asiassa en edes usko, että nukkumista kummempaa on tapahtunut, mutta pahiten loukkaa se, että poikaystäväni on valehdellut minulle päin naamaa ja salaillut asioita. Tapaamiset ex- tyttökaverin kanssa ovat aina tulleet ilmi muulla tavalla kuin hänen itsensä kertomanaan.
Tilanne on nyt se, että poikaystäväni otti yhteyttä ex- tyttökaveriinsa, ilmoitti, ettei halua enää pitää yhteyttä nykyisen suhteensa ja tekemiensä virheiden takia. Hän itki koko viime yön, ja rukoili minua uskomaan, että rakastaa vain minua. Pyysi anteeksi, että on valehdellut ja perusteli, minkä takia oli sen joutunut tekemään: en kuitenkaan olisi uskonut heidän vain nukkuneen yhdessä jos olisi kertonut, ja hän pelkäsi menettävänsä minut.
Kysymys: voiko kokemuksenne mukaisesti kerran menetettyä luottamusta enää saada takaisin? Voinko koskaan enää uskoa häneen tämän jälkeen? Pitäisikö minun yrittää antaa anteeksi ja antaa vielä mahdollisuus jo senkin perusteella, ettei valehtelua/salailua/minulle jo pitkän aikaa asiasta aiheutunutta pahaa mieltä lukuun ottamatta mitään pahempaa ole ""konkreettisesti"" tapahtunut (puhun nyt fyysisestä pettämisestä)?
Kiitos kommenteista ja avusta jo etukäteen!
Tilanteeni pähkinänkuoressa: olen seurustellut nykyisen poikaystäväni kanssa puoli vuotta, ja todelliseksi ongelmaksi on nyt muodostunut hänen läheinen suhteensa ex- tyttöystäväänsä. Ovat eronneet yli 2 vuotta sitten, mutta silti pitäneet toisiinsa jatkuvasti yhteyttä eron jälkeen - myös minun astuttua kuvioihin mukaan.
Aluksi en pistänyt ajatusta pahakseni: tiedän, että ystävyys on seurustelun jälkeen joissakin tapauksissa mahdollista. En kuitenkaan ole tuntenut oloani turvalliseksi seuraavista syistä johtuen:
- suhteemme alussa poikaystäväni ilmoitti, ettei voi koskaan seurustella kenenkään kanssa, joka ei hyväksy
ystävyyttä hänen ja ex- tyttöystävänsä välillä.
- poikaystäväni kertoi, että esim. mitään fyysistä heidän välillään ei ole ollut kertaakaan eron jälkeen, mutta ovat jokusen kerran nukkuneet yhdessä esim. tilanteissa, joissa ilta on vierähtänyt pitkäksi ja toinen on taksimatkan välttääkseen tarvinnut yösijaa.
- suhteemme alussa hän halusi meidän tapaavan toisemme.
En ollut asiasta kovin innoissani (en kokenut siihen mitään tarvetta), mutta suostuin kuitenkin. Tilanne oli suht absurdi,
tapasin itselleni täysin tuntemattoman ihmisen, jonka kanssa oli vaikeuksia keksiä puheenaiheita (ainoa yhdistävä tekijähän oli/on hänen ex- poikaystävänsä ja minun nykyinen, enkä kokenut tarpeelliseksi keskustella esim. hänen henk.koht. ominaisuuksistaan ...). Ex- tyttöystävä oli ylitsevuotavan ystävällinen jopa siinä määrin, että aloin jo ihmetellä asiaa. Itsekin osaan toki käytöstavat, ja kohtelin häntä kaikin puolin huomaavaisesti illan ajan.
- tavattuani parin viikon kuluttua ex- tyttöystävän poikaystäväni kaverin juhlissa, hän ei tervehtinyt minua (kirjaimellisesti ""hyppäsi yli"" ja tervehti kaikkia muita) ja poikaystäväni haahuili koko illan ajan mahdollisimman kaukana minusta. Koin, että ainakin tyttöystävällä käytöksestään päätellen vielä suurempia tunteita kuin pelkkää ystävyyttä jäljellä, ja poikaystäväni välttelevän käytöksen koin niin ikään loukkaavaksi. Tuntui siltä, että ajatteli enemmän ex:nsä tunteita kuin minun.
- Em. tapauksen jälkeen jatkuvasti tuntui siltä, että
""jokin on vialla"", ja huomasin jatkuvasti pelkääväni seuraavaa kertaa, jolloin joko itse joudun ko. henkilön tapaamaan tai jolloin poikaystäväni taas päättää hänet nähdä. Puhuin asiasta poikaystävälleni, ja kerroin peloistani. Hän vain vakuutti, ettei mitään syytä pelkoon ole, ja että hän rakastaa minua ...
- poikaystäväni on tämän jälkeen jättänyt kertomatta muutamasta tapaamisesta ex-tyttöystänsä kanssa (= kertomatta jättämisen olen tulkinnut valehteluksi & salailuksi tilanteessa, jossa suht tuoreen ihmissuhteen luottamuksen perusta rakennetaan).
- Viime yönä sitten selvisi, että poikaystäväni oli viimekesäisen lomamatkani aikana päätynyt ex- tyttöystävänsä luokse yöksi.... Kysyin matkani jälkeen, onko hän tavannut ex- tyttöystäväänsä poissaolessani, ja hän kirkkain silmin tunnusti kyllä nähneensä hänet ohimennen kahvilassa yhteisen ystävänsä seurassa, mutta siinä kaikki.
Itkin ja huusin kuin hyeena koko viime yön ... ja ilmoitin jo, että voi saman tien pakata tavaransa ja painua niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.
Itse asiassa en edes usko, että nukkumista kummempaa on tapahtunut, mutta pahiten loukkaa se, että poikaystäväni on valehdellut minulle päin naamaa ja salaillut asioita. Tapaamiset ex- tyttökaverin kanssa ovat aina tulleet ilmi muulla tavalla kuin hänen itsensä kertomanaan.
Tilanne on nyt se, että poikaystäväni otti yhteyttä ex- tyttökaveriinsa, ilmoitti, ettei halua enää pitää yhteyttä nykyisen suhteensa ja tekemiensä virheiden takia. Hän itki koko viime yön, ja rukoili minua uskomaan, että rakastaa vain minua. Pyysi anteeksi, että on valehdellut ja perusteli, minkä takia oli sen joutunut tekemään: en kuitenkaan olisi uskonut heidän vain nukkuneen yhdessä jos olisi kertonut, ja hän pelkäsi menettävänsä minut.
Kysymys: voiko kokemuksenne mukaisesti kerran menetettyä luottamusta enää saada takaisin? Voinko koskaan enää uskoa häneen tämän jälkeen? Pitäisikö minun yrittää antaa anteeksi ja antaa vielä mahdollisuus jo senkin perusteella, ettei valehtelua/salailua/minulle jo pitkän aikaa asiasta aiheutunutta pahaa mieltä lukuun ottamatta mitään pahempaa ole ""konkreettisesti"" tapahtunut (puhun nyt fyysisestä pettämisestä)?
Kiitos kommenteista ja avusta jo etukäteen!
