Sh:t ja th:t, mitä teette työksenne?

Minulla on kasoistutkinto ja molempia töitä olen tehnyt. Nyt toimin kouluterkkana ja loma-ajoilla lastenneuvolassa. Koen kouluth:n työn tosi uuvuttavana, niin paljin on lapsilla ja nuorilla henkistä pahoinvointia, ongelmia koulussa jaksamisen kanssa, syömishäiriöitä jne ja sitten vanhemmat..ne olettaa että kouluterkka tietää kaiken. Maanantaisin on jono oven takana, kun oppilaat tulee näyttämään sitä ja tätä kipeää kättä, muljahtanutta polvea ja kipeää korvaa, silmän näppyä jne, kun vanhemmat ei ole vieneet päivystykseen että koukuterkka voi katsoa! Ei minulla ole siihen valmiuksia, en ole päivystävä sh!
Haluaisin tehdä ihan terveyden edistämis -painotteista työtä, mutta ei se onnistu, oletetaan että minulla on vastaus kaikkeen. Lastenneuvolaa teen muutaman viikon per vuosi, joten sinne menneSä on aina epävarma olo. Suositukset muuttuu, rokoteasiat pitää aina kerrata uudestaan ja koko ajan vanhemmat kyselevät vaikeampia asioita. Lisäksi työtahtia kiristetään vastaanottoaikoja lyhentämällä.
Mitä tekisin työkseni?! Päivätyö on pakollinen elämäntilanteen vuoksi. Mitä te teette?

 

Minä opiskelen terkkariksi, työ vaikuttaa todella kivalta.

 

Samalla kirurgisella osastolla 13 vuotta. Työ sinällään ok, aika vastuullista ja toisinaan rankkaa. Haluaisin päivätyöhön, työnkuvalla ei suurta väliä. En jaksa valvoa ja haluaisin joskus olla viikonloppuisin perheen kanssa.

 

Äitiys- ja lastenneuvolatyötä tein ennen perhevapaita, ja sinne olisi aikomus palata.

Kouluun tai kolmivuorotyöhön en haikaile. Mutta saatan kyllä vaihtaa ammattia kokonaan joskus jos keksin jotain mielekkäämpää

 

Työ on kyllä oikein kivaa, jos saa keskittyä terkkarin työhön, eli terveyden edistämiseen. Siihenkin kuitenkin aika on rajallinen, ja jos päälle lätkäistään vielä reilusti sairaanhoitoa, niin ressi siitä tulee.Työtahti on kova, jos haluaa työn tehdä kunnolla, nykyään vastaanottoaikoja vain valitettavasti supistetaan, kiirettä on. Kouluilla painetta luo myös se, ettp koulukuraattoreita ja koulupsykologeja ei ole riittävästi, joten terkka saa sitten toimia heidänkin roolissaan, vaikka koulutusta mielenterveyspuolen asioihin on hyvin niukasti. Usein toki riittää, että on oppilaalle se luotettava keskustelukumppani. Monenlaista siis on.. Mutta perustyö on mukavaa ja palkitsevaa.

 

Mä olen sh-kätilö, mutta ehdottaisin sulle työterveyttä? Päivätyö ja aikalailla järkeviä asiakkaita, olettaisin. Itse tekisin juuri työterveyttä, jos olisin th.

 

Olen avosairaanhoidossa. Monipuolista työtä, terveydenedistämistä, päivystystä ja akuuttia. Myös puhelintyötä, saa kertoa mikä on hammashoidon numero, eli tuo esim. On miinus kun eka opiskelen terkaks ja anna uusavuttomille puhelinnnumeroita. Tietty potilasmatsku myös on osittain tosi epäkiitollista, kaikki mulle heti, kun veroja maksan jne, mut toisaalta ihanan monipuolista ja opettavaa

 

Työterveydessä sun pitää osata vielä laajemmin kaikkea ja työtahti on ainakin yksityisellä puolella aivan tajuton. kunnalla ehkä pääsee helpommalla työtahdin kanssa, en tiedä. Opiskeluth ihan ammattikoulu/ammattikorkeapuoella ainakin on ihan tosi leppoisaa mun mielestäni.

 

Sairaala, sydänosasto. Sh.

 

Mulla on tuo työterkkarinkin pätevyys, kun sille suunnalle itekin mietin vaihtoa, mutta meininki siellä tuntuu kyllä niin hurjalta, että ei kiitos. Suuret firmat ostaa pienet (mukavammat) ja mikään muu ei merkitse mitään, kuin tehty tulos. Kuntapuolella ei sentään (vielä) kytätä sitä, montako euroa toit taloon tänä päivänä. Ja on se työterveys tosi laaja kenttä, opintojen myötä tulin siihen tulokseen, että ei se ehkä oikein riittävästi kiinnosta.
Huh, kun on vaikeaa! Ei taida näillä papereilla päästä lapsiakaan hoitamaan.. Välillä tuntuu, että vois vaihtaa koko hoitotyön johonkin muuhun.. Toisaalta taas hoitotyö on niin minun juttu. Kai tämä on joku ikäkriisin osanen, kun näitä miettii..

 

Työskentelen kotisairaanhoitajana, tiimivastaavana. Työ on osittain ihan perustyötä, mutta toisaalta erittäin laaja-alaista. Olen työskennellyt koululla, lasten-, äitiys.- ja ehkäisyneuvolassa. Ymmärrän täysin tunteesi työn raskaudesta lasten parissa, koska itse ajattelin jo lopettaa hoitotyöt kokonaan - lapset ja nuoret eivät vaan ole "juttuni". Onneksi päädyin kotihoitoon, koska pidän todella työstäni ja PALJON!

 

Oon terkkari ja sh, lisäksi työterveyshoitaja. Nyt työterveydessä töissä. Haluaisin koulu tai opiskeluterveyteen.

 

Olen työskennellyt vanhusten vuodeosastolla saikkarina, surkea työilmapiiri, liian pieni miehitys ja sijaisia ei saanut palkata. Paskaa tuli niskaan enemmän kun normaali ihminen oikeasti jaksaisi kantaa. Tein 2-vuoroa siellä, mikä ei nykyään onnistuisi.

Toinen paikka oli avosairaanhoidon paikka, päivätyö 8-16. Tykkäsin todella paljon ja opin hirveästi, huonot puolet samoja oikeastaan kun TH avolla-nimimerkki kirjoitti. Tehtävät monipuolisia sh:n päivystysvastaanottoa, lääkärien avustusta pienissä operaatioissa, puhelinpalvelua, luukulla istumista, valvontahuoneen hoitoa jne. Takaisin menisin jos olisin työtä vailla.

Nyt olen äitiys- ja lastenneuvolassa. Tämä on mun paikkani vaikka raskaat puolet toki on tässäkin. Nyt määräaikainen sopimus, mutta jatkoa toivon kovasti.

 

Valmistuin juuri ja nyt olen yläkoululla kouluterkkana. Samaa olen ihmetellyt, kaikkeen pitäisi olla vastaus ja röntgenkatsekin vielä kaupan päälle. Valmentaja käskee nuoren tulla terveydenhoitajalle puhumaan jos on nestettä polvessa. Jaa, kannattaisikohan kuitenkin kääntyä lääkärin puoleen... Ja keskusteluapu ahdistuneille nuorille, ei meillä koulussa sellaiseen saanut valmiuksia! Mutta pakko on heitäkin koittaa kannatella kun muualle on niin pitkät jonot.

Tykkään kyllä kouluterveydenhoidon monipuolisuudesta ja vaihtelevista päivistä, mutta lastenneuvolassa pääsee enemmän toteuttamaan sitä terveyden edistämistä.

 

Mä olen sh-kätilö-th. 15vuotta kätilönä kolmessa vuorossa riitti, työ oli upeaa, mutta halusin päivätyöhön pienten lasten kanssa. Nyt terkkarina pienessä kunnsaas, jossa työnkuvaan kuuluu vähän kaikkea: äitiys- ja lastenneuvola, aikuisneuvola, perhesuunnittelu, hoitotavikejakelu ja sit vielä sairaanhoitajan tuuraaminen. Työ on aika kuirmittavaa, mutta toisaalta monipuolista. Eniten tympii se, että kaikesta pitäisi tietää kaikki, työ on yksinäistä eikä vertaistukea ole ja lisäksi asiakkaat ovat nykyisin sitä kaikki mulle heti tyyppiä (ai pitääks tänne varata aika, eihän täs nyt kauaa mee :headwall: )

 

Sairaanhoitajana tk-päivystyksessä, 2-vuorotyö, 7.30-18 välillä. Itseä on alkanut väsyttämään tämä nykyisin vallitseva kulttuuri että jokaikinen näppylä ja nirhauma tullaan näyttämään "ammattilaiselle". Siis yhtään ei osata käyttää sitä maalaisjärkeä eikä uskalleta seurata sitä vointia vaan heti ollaan tulossa näytille. Esim kerran tuli äiti poikansa kanssa näytille kertoen että pojalla on ongenkoukku kiinni jalassa. No kun asiaa tarkemmin tutki niin se koukku oli ihan vaan sukassa kiinni eikä edes ihoa ollut läpäissyt. Ehkä tuon olisi osannut se äiti tai isäkin poistaa ilman että sitä lasta olisi tarvinnut sinne päivystykseen kiikuttaa. Tuo kuvastaa juuri sitä että jos lapsi sanoo että sattuu niin ei uskalleta edes katsoa mikä on vialla. Tai ei osata sitä maalaisjärkeä käyttää, jos lapsi jaksaa juosta ja riekkua niin tuskin hän nyt ihan kuolemansairas on.

 

[QUOTE="vieras";28360900]Sairaanhoitajana tk-päivystyksessä, 2-vuorotyö, 7.30-18 välillä. Itseä on alkanut väsyttämään tämä nykyisin vallitseva kulttuuri että jokaikinen näppylä ja nirhauma tullaan näyttämään "ammattilaiselle". Siis yhtään ei osata käyttää sitä maalaisjärkeä eikä uskalleta seurata sitä vointia vaan heti ollaan tulossa näytille. Esim kerran tuli äiti poikansa kanssa näytille kertoen että pojalla on ongenkoukku kiinni jalassa. No kun asiaa tarkemmin tutki niin se koukku oli ihan vaan sukassa kiinni eikä edes ihoa ollut läpäissyt. Ehkä tuon olisi osannut se äiti tai isäkin poistaa ilman että sitä lasta olisi tarvinnut sinne päivystykseen kiikuttaa. Tuo kuvastaa juuri sitä että jos lapsi sanoo että sattuu niin ei uskalleta edes katsoa mikä on vialla. Tai ei osata sitä maalaisjärkeä käyttää, jos lapsi jaksaa juosta ja riekkua niin tuskin hän nyt ihan kuolemansairas on.[/QUOTE]

Saman ilmiön olen huomannut. Viime kesänä ongelmana oli tämä runsas uutisointi punkinpuremien vaarallisuudesta. Voi %¤&#"%* kun ihmisten oli ihan PAKKO just sillä siunaamalla päästä näyttämään joka hyttysen- ja paarmanpurema sinne terkkariin. Mihin ihmeeseen ihan tavallinen maalaisjärki on kadonnut???

 

Olen avosairaanhoidossa. Monipuolista työtä, terveydenedistämistä, päivystystä ja akuuttia. Myös puhelintyötä, saa kertoa mikä on hammashoidon numero, eli tuo esim. On miinus kun eka opiskelen terkaks ja anna uusavuttomille puhelinnnumeroita. Tietty potilasmatsku myös on osittain tosi epäkiitollista, kaikki mulle heti, kun veroja maksan jne, mut toisaalta ihanan monipuolista ja opettavaa

Minä klö-sh ja tk:ssa töissä. Päivätyö, tykkään Aluekin on mielenkiintoinen. Haaveena lukea terkkariksi, jotta pääsen äitiys-ja lastenneuvolaan töihin ja voin täysipainoisesti hyödyntää kätilön koulutustani ja työkokemustani. Opiskelua ei olis kuin kaksi lukukautta. Jossain vaiheessa toteutan, nyt lapset vielä pieniä. Työuraa kuitenkin vielä edessä montakymmentä vuotta. Toki lähtisin heti vaikkapa äitiyspoliklinikalle tai naistentautien polille, jos paikkoja olisi.

 

Olen sh leikkausyksikössä ja kieltäytynyt tekemästä muuta kuin päivävuoroa. Toistaiseksi olen saanut tahtoni läpi, teen pelkää virka-aikaa, kuuden viikon listassa yksi arkivapaa työntasaustunneista johtuen.
Kolmivuorotyöhön en enää lähde, uskon että näillä markkinoilla edelleen mulla on valttina valita työaikani.

 

Sh terveysasemalla. Teen tätä työtä ainoastaan siksi, että se on päivätyö. Osastotyöhön kirurgian puolelle halajaisin, mutta nyt mennään näin, kun lapset on pieniä. Tämä terveysasematyö on kyllä ihan mielenkiintoista ja monipuolista, mutta en vain koe tätä omakseni.

Juurikin ne "tikku sormessa"-asiakkaat vievät aikaa niiltä, jotka oikeasti sitä hoitoa tarvitsisivat. Myös nämä "minä maksan veroja ja minulla on oikeus päästä lääkäriin tällä sekunnilla"-asiakkaat on raskaita tapauksia. Luukulla istuminen, puhelimeen vastailu ja paperihommat on puuduttavia, mutta toisaalta ihan mukavaa vaihtelua. Pääasiassa asiakkaat on tosiaan mukavaa porukkaa ja useimmiten aiheesta vastaanotolla.

 

Sh terveysasemalla. Teen tätä työtä ainoastaan siksi, että se on päivätyö. Osastotyöhön kirurgian puolelle halajaisin, mutta nyt mennään näin, kun lapset on pieniä. Tämä terveysasematyö on kyllä ihan mielenkiintoista ja monipuolista, mutta en vain koe tätä omakseni.

Juurikin ne "tikku sormessa"-asiakkaat vievät aikaa niiltä, jotka oikeasti sitä hoitoa tarvitsisivat. Myös nämä "minä maksan veroja ja minulla on oikeus päästä lääkäriin tällä sekunnilla"-asiakkaat on raskaita tapauksia. Luukulla istuminen, puhelimeen vastailu ja paperihommat on puuduttavia, mutta toisaalta ihan mukavaa vaihtelua. Pääasiassa asiakkaat on tosiaan mukavaa porukkaa ja useimmiten aiheesta vastaanotolla.

No, tosi huonoon suuntaan on lääkäriin pääsyt mennyt. Kolmen päivän hoitotakuu...vauvallekin sain ajan vasta maanantaille kun ke tilasin. Kun ei ole akuuttia hätää..Sanotaan että mene päivystykseen jos tulee hätä.

Ennenwanhaan pääsi lääkäriin sentään samana päivänä kun ajan varasi.

Mikä ihme se on kun siitä purnataan.

Terveydenhoitoalalla itsekin..

 

[QUOTE="Vieras";28361150]No, tosi huonoon suuntaan on lääkäriin pääsyt mennyt. Kolmen päivän hoitotakuu...vauvallekin sain ajan vasta maanantaille kun ke tilasin. Kun ei ole akuuttia hätää..Sanotaan että mene päivystykseen jos tulee hätä.

Ennenwanhaan pääsi lääkäriin sentään samana päivänä kun ajan varasi.

Mikä ihme se on kun siitä purnataan.

Terveydenhoitoalalla itsekin..[/QUOTE]

Purnata saa ja kannattaakin, mutta mieluummin suoraan ylilääkärille. Meidän kaupungissa ei ylilääkärit paskaakaan välitä palautteista, jos me hoitajat toimimme välikätenä palautteenannossa. Usein sanonkin asiakkaalle, että kannattaa olla suoraan yhteydessä ylilääkäriin. Monesti nämä lääkärille kinuavat eivät edes tarvitse sitä lääkäriä heti tai edes ollenkaan, mutta sinne vain pitäisi päästä, koska on veronmaksaja.

 

Opiskeluterveydenhoitajan työn leppoisuus saattaa riippua kyllä työpisteestä. Yhtälailla opiskeluterveydenhuollossa voi joutua olemaan sekä psykiatrinen sairaanhoitaja, terapeutti, ravitsemusasiantuntija, päivystävä sairaanhoitaja, diabeteshoitaja ja kaikkea muuta. Opiskelijoita voi olla paljon kovalla tahdilla, osa tulee pää kainalossa ja toisilla on ongelmia laidasta laitaan, paljon mt-ongelmia, akuutteja traumoja, joskus tapaturmia, kroonisia sairauksia, syömishäiriöitä. Resurssipulan vuoksi psykologin palvelua ei tahdo saada ja tulee akuutteja tilanteita joissa apu pitää järjestää heti.

Työterveydessä sun pitää osata vielä laajemmin kaikkea ja työtahti on ainakin yksityisellä puolella aivan tajuton. kunnalla ehkä pääsee helpommalla työtahdin kanssa, en tiedä. Opiskeluth ihan ammattikoulu/ammattikorkeapuoella ainakin on ihan tosi leppoisaa mun mielestäni.

 

Sairaanhoitajana yliopistosairaalan päivystyksessä. Kolmivuorotyö, mutta meillä käytössä myös 12-tuntiset vuorot ja työaika-autonomia, joten siitä saa hyvin suunniteltua joustoa listoihin.

Kiirettä jos haluatte nähdä, niin tervetuloa tutustumaan! Nytkin se tilanne, että puuttuu kahden sh:n työpanos, vuorot on vapaasti ylitöiksi otettavina. Porukka venyy aikansa ja sitten alkaa paukkumaan sairaslomat. Päteviä kesäsijaisia on kesälle kaksi, muut opiskelijoita, joilla ei i.v.-lupia...

Potilaat entistä vaativampia ja monisairaampia, samoin omaiset vaativampia. Lääkärit paiskii töitä minkä ehtii ja silti jonot kasvaa, kun tullaan yksityiseltä milloin milläkin liibalaaba-lähetteellä. Ja jos ei hoito miellytä tai jonottaminen, niin uhataan mennä sinne yksityiselle. Tervemenoa vaan, muutaman tunnin kuluttua ne on nolona takaisin, kun ei yksityinen juurikaan akuutteja vaivoja hoida, eikä osastohoitoa tunne...

Ajoittain siis turhauttaa, ja silti tykkään työstäni täysillä. Eniten palkitsee ne oikeasti sairaiden potilaiden hoitaminen/pelastaminen.

 

Mulla on kokemus sieltä toiselta puolelta,eli kun kouluterkka työntää nenänsä sinne mihin se ei kuulu! itsellenä on erityislapsi, adhd+muuta,välillä tämä kaveri saa raivareita.

no sitten oli kahteen pyydetty kouluterkkaa avuksi,ihan vaan siksi että se henkilö,eli rehtori,joka yleensä tulee tilanteeseen mukaan,ei ollut talossa sillä hetkellä.

no sitten oli kokous koulussa siltä pohjalta että onko meillä antaa jotain vnkkiä heille yms.

Niin koulu terkka pelmahti sinne paikalle(ei oo koskaan ennen ollut,eikä mulle mitään kerrottu), minä sitten kysymään että mitäs sinä täällä teet. kouluterkka on minun aisani jos joku lapsi voi huonosti, syyttävään sävyyn säksätti. Minä totesin että lapsella on mm.adhd ja nämä raivarit on kuulunut kuvioihin aina, joskin aina vaan vähenevissä määrin, lapsi ei siis voi huonsoti vaan hänelle on neurologinen propleema.

th sitten jaa että et halua mun osallistuvan kokoukseen, totesin että en todellakaan näe sitä tarpeellisena. No sitten pistin th:lle info paketin adhd:sta(jonka olen saanut lastenneurologilta).. ja pistin vielä viestiä että jatkossa vois vähän lukea papereita ennenku tulee syyttämään(hän ei tiennyt että lapsella on adhd.. vaikka kyllä se niissä hänenkin tiedoissa on) että kahen haastavan tilanteen nähneenä antoi diagnoosinsa.

no sen jälkeen th pyyteli sitten anteeksi!