En enää. Seurustelin 5 vuotta. Mutta mun "normaalin ihmisen arki" oli niin erilaista kuin keikkailevan arki. Nukuttiinkin aivan eri aikoihin. En kulkenut mukana keikoilla monestakin syystä. Mustasukkainen en osannut olla ja näin jälkikäteen oli hyvä, etten ollutkaan -ei ollut aihetta.
Suhde kaatui moneenkin juttuun mutta päällimmäiset syyt olivat mun haaveet sitoutumisesta, perheestä ja lapsista. Ja taas toisen osapuolen haaveet olivat takoa, kun rauta on kuumaa. Ymmärrän/ymmärsin sen hyvin, sillä viihdeala vaan on niin julmaa, että jos aikoo pärjätä ja pitää itsensä pinnalla niin sitä on tehtävä koko ajan. Sanoin monesti, että joku samalla alalla työskentelevä osais tukea ja ymmärtää häntä artistina paremmin kuin minä -tavallinen naapurin tyttö, jolla on hyvin tavalliset haaveet. Tavalliset siis hänen näkökulmastaan mutta mulle kultaakin arvokkaammat.
Kompromissi saatiin aikaan ja hyvä olo on vieläkin näin vuosien jälkeen. Hän on edistynyt urallaan ja minä saanut perheen ihanan rakkaan kanssa.
Sen kyllä haluaisin ap:lle ja muille asiasta kiinnostuneille sanoa, että turhaakin turhempaa on lähteä suhteeseen "julkisuuden kipeänä". Se on suhde siinä missä muutkin suhteet. Turhat aikeet karahtaa kiville ennemmin tai myöhemmin eikä tosi rakkautta löydä väkisin. Ei silllä leuhkimaan kannata alkaa sen enempää kuin Maijan joka löysi Matin. :heart:
