Seurauksia henkisesti raskaasta raskausajasta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pohtii...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

Pohtii...

Vieras
Oletteko huomanneet, että jos raskausaika on ollut todella raskas henkisesti, että sillä olisi ollut vaikutusta lapseen? Itse olen sitä välillä miettinyt. Esikoisen raskausaika oli vaikeinta aikaa elämässäni, koska parisuhteeessa meni huonosti, oli pettämistä ym. Vaikka olenkin henkisesti vahva ihminen, oli raskausaika silti rankka kokemus. En juuri ehtinyt nauttia ja iloita raskaudesta ja syntyvästä lapsesta. Raskausaika oli aika stressaavaa, pohdin paljon suhdettamme, miten selviän jos eroamme, itkin paljon jne. Esikoisemme on herkkä lapsi, vähän pelokas (ei esimerkiksi uskalla kokeilla joitakin jännittäviä uusia juttuja, joita nuoremmat lapset uskaltaa). Hän jotenkin ottaa itseensä komentamiset ja muut. Pelkään, että hän saattaa joutua koulukiusatuksi. Hän on myös sillä tavalla herkkä, että ajattelee muita ihmisiä ja heidän tunteitaan, saattaa luopua lelusta, jos toinen lapsikin sen haluaa. Hän tykkää kovasti hoivata eläimiämme. Olen miettinyt, että onko rankka raskausaika vaikuttanut hänen luonteeseen. Muut lapsemme ovat aika erilaisia luonteeltaan.
 
En oikein usko, että sillä asialla on vaikutusta. Olin itse ahdistunut esikoista odottaessani, ruoka ei loppuraskaudesta maistunut ja koko ajan oli paha olla. Psykologin kanssa pääsin juttelemaan vasta sairaalassa, kun vauva oli jo syntynyt. Mutta tyttö on kyllä ihan ok (ja on jo aikuinen).
 
Mullakin oli just kuvaamasi kaltainen raskausaika esikoisesta, vaikea siis, olin onneton ja masentunut ja stressaantunut ja kaikkea. Tyttö nyt 4 vuotias ja on kyllä aika herkkä, mutta tosi tulinen ja saa hurjia raivareita ja on tottelematon. Ei siis arka kuten sun lapsi. Vauvana oli kiltti, mut nyt ei kyllä kovin empaattinen ole xD. Kyllähän tosta jotain tutkimusta on tehty, liittyen raskausmyrkytykseen ja raskauden aikaiseen stressiin?
 
Mun toisen lapseni odotusaika oli yhtä h*lvettiä, oli uhkailua, jatkuvaa pelkoa, väkivaltaa ym. Erosimme jo odotuksen alkuvaiheessa, mutta kaikki tää jatkui koko raskausajan (puhelinterroria, kotini pihalla kännissä riehumista ym...) ja vielä vuoden sen jälkeenkin kunnes hankin lähestymiskiellon ja tilanne alkoi sen jälkeen rauhoittua.
Odotusaika oli äärimmäisen stressaavaa, pahinta aikaa elämässäni.

Lapsi on kuitenkin tasapainoinen, avoin, iloinen jne. tosin joskus myös herkkä ja pohdiskeleva (nyt 6v) mutta ihan "normaali". Itsekin pelkäsin, miten moinen raskausaika vaikuttaa vauvaan, mutta meillä ei onneksi näytä vaikuttaneen negatiivisesti.
 
Kiitos vastauksista! Ei ole horoskoopilta neitsyt. Joo, kyllähän luonne voi olla muutenkin tuollainen. Sitä vain aina pohtii kaikenlaista... Kun kuitenkin aina puhutaan siitä, että raskausajalla on vaikutusta lapseen... Kyllähän meidänkin esikoinen ihan normaali on ja varmasti pärjää elämässä, sitä en epäile. Mutta mietin vain, että voiko raskausaika vaikuttaa luonteenpiirteisiin.
 
Minulla on kolme lasta ja yhden lapsen raskausaika oli henkisesti vaikea, minulla oli silloin todella vaikea elämäntilanne. kaikki lapseni ovat tasapainoisia, etenkin tämä yksilö, jonka raskausaika oli vaikea. Yhdellä lapsistani on vamma, joka on sattumaa, hänen raskausaikansa oli tavallista, hyvin onnellista aikaa. Tuo vamma on synnynnäinen, johon ei ole voinut vaikuttaa.
 

Yhteistyössä