Tässäpä mies, mitä olet kaivannut,
vaikka etsinyt vääriltä tahoilta.
Nyt olen esteet tieltäsi raivannut,
säästyt nyt toiveilta turhilta, mahoilta.
Sinut tyydytän pian ja tasatarkkaan,
jäljiltäni olet rauhaisa, kiltti.
Emmekä joudu edes sanaharkkaan,
tiedän, miten hoidetaan tuommoinen piltti.
Nyt on sopiva pakkaskeli,
aurinko paistaa ja ahava viiltää,
hanki hohtaa, ja rannan jäinen teli,
varjoo tuoreen jään, joka selällä kiiltää.
Nyt panet päälle villahousut
ja sittenpä vielä toppapuvun.
Näin sujuvat metsiin, vaaroille nousut
tapaan vanhaan sitkeän suomalaissuvun.
Näin kierrämme metsien uumenissa,
välin oikoen jäätyneen lahden poikki.
Ei sisätilojen tomuissa, ruumenissa,
vaan seuraten kuinka jänönen loikki.
Ja punertuu nenäsi pakkasessa,
myös poski saa terveen värin ja pinnan.
Kättä vähän paleltaa rukkasessa,
vaan tuulipuku suojaa lämpöisen rinnan.
Kun kierrämme maastossa viitisen tiimaa
uhmaamme säätä, ihaillen metsiä,
kestäen välillä Siperian viimaa,
ei tyydytystä tarvitse kaukaa etsiä.
Kun kotona sitten otat lämpöisen kylvyn,
ja kupposen kuumaa heittelet kituseen.
Jo tunnet, tästäpä toivun ja elvyn,
palaa tunto ja lämpö elämänhituseen.
Painut pehkuihin sitten ja ihan yksin,
vedät unta palloon peittosi alla,
Niin vaivaa palstaa tuhmin et kysymyksin,
kun päivän vietit näin tavalla oikealla
