SENSORISEN INTEGRAATION HÄIRIÖ

Löytyisikö lapsia joilla on todettu sama häiriö ja kuinka kuntoutus on mahdollisesti auttanut. Omalla pojalla 5,4v. todettiin kyseinen häiriö ja hän aloittaa toimintaterapiassa kuntoutuksen. Kertokaa kokemuksia ja mielipiteitä asiasta!!

 

Kertoisitko miten tuo näkyy pojallasi?
Omalla pojallani ei ole vielä varmaa diagnoosia, mutta olisi kiva kuulla minkälainen teidän poika on, kun ovat melkein saman ikäisiäkin.

 

Poika testattiin 5-vuotiaana ja todettiin tuo juttu lievänä. Sittemmin terapiassa todettiin että ihan kunnon merkit ovat kuitenkin olemassa ja terapiaa ollaan käyty nyt vuoden ajan. Syksyyn asti vielä jatketaan. Meillä oli pulmana puheen kehitys, motorisia pulmia, aistiyliherrkkyyksiä ja semmoista ylireagointia monen asian kanssa. Nyt ollaan tosi hyvin "toivuttu"; aloitetaan koulu syksyllä normaali luokassa. Luokka-avustajan tarve kyllä on selvä, mutta kuitenkin hyvä näin. Terapiasta poika on saanut kaikenkaikkiaan hurjasti rohkeutta, pitkäjänteisyyttä, leikit koostuneempia ja suunnitelmallisia, puheen kehitys on mennyt hurjasti vuodessa eteenpäin, motoriset taidot kehittyneet paljon (esim. vuosi sitten ei osannut eikä halunnut piirtää yhtään mitään, nyt on hienoja yksityiskohtaisia kuvia!). Suosittelen SI-terapiaa lämpimästi! Lapset tykkäävät hurjasti tästä kuntoutusmuodosta, sillä siinä ollaan osaamisen ja taitojen opettelun rajalla (ei liian vaikeata eikä liian helppoa). Ihana oli nähdä videon pätkiä meidän pojan terapiasta ! Siinä sen edistymisen huomasi oikein kunnolla! Päiväkodin ja terapeutin yhteistyöllä on meidän tapauksessa ollut varmasti myös iso merkitys! Eskarissa ja pk:ssa pojan jutut on hienosti otettu suunnittelussa huomioon!

 

Meillä 8v. pojalla on mm. SI-häiriö ja hän on saanut toimintaterapiaa jo useita vuosia. Ongelma havaittiin muiden tutkimusten yhteydessä, hänellä oli mm. tosi hankalia aisti-yliherkkyyksiä mm. tunto, kuulo, maku mitkä tekivät arjesta hankalaa.
Terapia on auttanut paljon, mutta eniten on auttanut aika ja se työ mitä ollaan kotona tehty. Eli pojalle on kotona annettu ns. siedätyshoitoa jotta sietokyky kasvaisi, plus mietitty monet jutut uudelleen. Esim. juuri eilen leikattiin pojan tukka mikä tuntuu hänestä hyvin epämiellyttävältä. Homma sujuu helpommin kun poika saa laittaa korvatulpat korviin ja koneella tehtävä leikkuu suoritaan hyvin ripeästi ja loput siistitään saksilla.
Vuosien mittaan on myös opittu minkälaisia vaatteita ei kannata ostaa, esim. paitojen hihojen sekä housun lahkeiden oikea pituus on tärkeää samoin materiaali. Trikoo paidat ovat parhaita, kunhan niissä ei ole paksuja saumoja. Nyt reilun vuoden aikana poika on oppinut pitämään tarvittaessa jalassaan farkkuja, vaikka ei niistä erityisesti pidäkkään. Tämä on aika tärkeä juttu sikäli, että varsinkin isompana ei voi verkkareilla mennä joka paikkaan.
Uusien ruokien ym. maistaminen tehdään varovaisesti edelleen, vaikka varsinaista oksentamista tapahtuu enään hyvin harvoin.
Lääkkeet ovat hankala juttu, koska poika ei osaa niellä kapseleita ja liian voimakkaat maut aiheuttavat siis oksennus refleksin. Yskänlääkkeistä ei ole sopivaa vielä löytynyt, mutta varovaisesti annettuna lasten banaanin makuinen särky/kuumelääke pysyy jo sisällä. Antibiootti kuureja ei onneksi ole ollut kuin yksi vuosia sitten.
Tomintaterapiassa on keskitytty viimeiset pari vuotta hahmottamis sekä hienomotoriikan parantamiseen, missä on edelleen aika paljon pientä ongelmaa mm. kynän käyttö ym.
Sosiaaliseen kanssa käymiseen nuo aisti jutut vaikuttavat edelleen, esim. poika ei pidä esim. halaamisesta, toisen ihmisen hengityksen haju tuntuu ällöltä jne. Tulevaisuudessa jos näitä juttuja ei saada kuriin voi esim. seurustelu olla aika mahdoton juttu .
Poika harrastaa jalkapalloa ja sählyä ja on pikkuhiljaa oppinut sietämään pelissä tulevaa kontaktin ottoa. Pelatessaan pojat kun väkisinkin vähän tuuppivat ja työntävät toisiansa mikä on hyvää siedätystä. Yleensäkkin liikunta on hyvää "terapiaa" jossa oppii niin motoriikkaan kuin sosiaalisuuteen liittyviä asioita.

 

Täällä 5v poika jolla si-häiriö.

Suurimana ongelmana meillä puhevaikeudet(kirjaimia puuttuu), tasapaino heikkoa, käytös ongelmia, omankehon hallinta puutteellista, visuaalinen hahmottaminen, etäisyyksien havannointi, voiman käyttö todella rajua...

Meillä ei niinkään ole tuntoyliherkkyyttä, enemminkin aliherkkyyttä.
Juostaan päin joka asiaa, kuhmuja sattuu todella paljon. Ei ymmärrä millon ruoka valuu suusta ulos jne...

Poika kävi TT:n luona 15 kertaa, mutta se jouduttiin lopettamaan kun terapeutti ei voinut jatkaa pojan kanssa(aloitti jossain uuden työn).
Terapian tarve edelleen todella suuri ja viimestään syksyllä pitäisi terapian uudelleen alkaa.

Terapiasta oli todella suuri hyöty pojalle, moni asia meni eteenpäin.
Kynänkäsittelyä ei ennen ollut juuri ollenkaan, nyt piirtää ja värittää mielellään( saattaa pitkän tovin päivällä piirtää). Sosiaaliset taidot parantunut huomattavasti, ei enää mene lukkoon vieraan edessä.
Harmittaa todella kun joutui lopettamaan tuon terapian. Mutta josko sinne pian uudelleen pääsisi.

Tällä hetkellä poika käy 5xviikko hoidossa ja siellä käy kerran viikossa erityisope pojan kanssa "opiskelemassa".

Rankkaahan tämä välillä on, mutta päivä kerrallaan!