Meillä 8v. pojalla on mm. SI-häiriö ja hän on saanut toimintaterapiaa jo useita vuosia. Ongelma havaittiin muiden tutkimusten yhteydessä, hänellä oli mm. tosi hankalia aisti-yliherkkyyksiä mm. tunto, kuulo, maku mitkä tekivät arjesta hankalaa.
Terapia on auttanut paljon, mutta eniten on auttanut aika ja se työ mitä ollaan kotona tehty. Eli pojalle on kotona annettu ns. siedätyshoitoa jotta sietokyky kasvaisi, plus mietitty monet jutut uudelleen. Esim. juuri eilen leikattiin pojan tukka mikä tuntuu hänestä hyvin epämiellyttävältä. Homma sujuu helpommin kun poika saa laittaa korvatulpat korviin ja koneella tehtävä leikkuu suoritaan hyvin ripeästi ja loput siistitään saksilla.
Vuosien mittaan on myös opittu minkälaisia vaatteita ei kannata ostaa, esim. paitojen hihojen sekä housun lahkeiden oikea pituus on tärkeää samoin materiaali. Trikoo paidat ovat parhaita, kunhan niissä ei ole paksuja saumoja. Nyt reilun vuoden aikana poika on oppinut pitämään tarvittaessa jalassaan farkkuja, vaikka ei niistä erityisesti pidäkkään. Tämä on aika tärkeä juttu sikäli, että varsinkin isompana ei voi verkkareilla mennä joka paikkaan.
Uusien ruokien ym. maistaminen tehdään varovaisesti edelleen, vaikka varsinaista oksentamista tapahtuu enään hyvin harvoin.
Lääkkeet ovat hankala juttu, koska poika ei osaa niellä kapseleita ja liian voimakkaat maut aiheuttavat siis oksennus refleksin. Yskänlääkkeistä ei ole sopivaa vielä löytynyt, mutta varovaisesti annettuna lasten banaanin makuinen särky/kuumelääke pysyy jo sisällä. Antibiootti kuureja ei onneksi ole ollut kuin yksi vuosia sitten.
Tomintaterapiassa on keskitytty viimeiset pari vuotta hahmottamis sekä hienomotoriikan parantamiseen, missä on edelleen aika paljon pientä ongelmaa mm. kynän käyttö ym.
Sosiaaliseen kanssa käymiseen nuo aisti jutut vaikuttavat edelleen, esim. poika ei pidä esim. halaamisesta, toisen ihmisen hengityksen haju tuntuu ällöltä jne. Tulevaisuudessa jos näitä juttuja ei saada kuriin voi esim. seurustelu olla aika mahdoton juttu .
Poika harrastaa jalkapalloa ja sählyä ja on pikkuhiljaa oppinut sietämään pelissä tulevaa kontaktin ottoa. Pelatessaan pojat kun väkisinkin vähän tuuppivat ja työntävät toisiansa mikä on hyvää siedätystä. Yleensäkkin liikunta on hyvää "terapiaa" jossa oppii niin motoriikkaan kuin sosiaalisuuteen liittyviä asioita.