H
hammaspeikko
Vieras
eilen iltapäivällä jännitin, tärisin, hikoilin, purin kynsiäni, sydän hakkasi tuhatta ja sataa hammaslääkärinvastaanoton aulassa. Olin viimein saanut itseäni niskasti kiinni ja aamulla soittanut hammashoitolan päivystykseen, parin erittäin kivuliaan yön jälkeen. Viimein kun minua tultiin kutsumaan ja nousin tuolista pelkäsin pyörtyväni siihen paikkaan...jalat tuntuivat raskailta kun laahustin kidutuskammioon ja istuuduin piinapenkkiin. Aikansa lääkäri tutki purukalustoani, otti pari kuvaa ja totesi että juurihoito joudutaan tekemään..meinasin parahtaa itkuun tuomiotani kuunnellessa. Minulla oli yksi erittäin tuskallinen juurihoito prosessi jo takana ja oletin saman tuskan toistuvan tälläkin kertaa, mutta toisin kävi. Lääkäri pisti puudutteen hampaaseeni. Kun kuulin poran surisevan äänen, pelkäsin, olin valmistautunut kokemaan taas sitä kamalaa vihlontaa ja jomotusta kun juurikanavia puhdistetaan kaikesta moskasta..en kuitenkaan tuntenut mitään..
Aikani siinä istuin ja kuuntelin lääkärin ammattikieltä, kunnes hän sanoi että: "nyt laitan täytteen hampaaseen". Olin kuin puulla päähän lyöty, joko se oli ohitse? Tunsin lievästi verenmaun suussani, mutta en ollut kertaakaan tuntenut sitä kipua mitä edellisen juurihoidon yhteydessä olin tuntenut. Olin huojentunut! Hymyillen (tosin puoli naamaa puuduksissa
) astuin hammashoitolan ovesta ulos raittiiseen ulkoilmaan...noiden ovien taakse jäi minun sairaalloinen hammaslääkärikammoni! 
Aikani siinä istuin ja kuuntelin lääkärin ammattikieltä, kunnes hän sanoi että: "nyt laitan täytteen hampaaseen". Olin kuin puulla päähän lyöty, joko se oli ohitse? Tunsin lievästi verenmaun suussani, mutta en ollut kertaakaan tuntenut sitä kipua mitä edellisen juurihoidon yhteydessä olin tuntenut. Olin huojentunut! Hymyillen (tosin puoli naamaa puuduksissa
) astuin hammashoitolan ovesta ulos raittiiseen ulkoilmaan...noiden ovien taakse jäi minun sairaalloinen hammaslääkärikammoni!