Selviääkö rankasta menneisyydestä?

[rikkinäinen ihminen]

Asia pulpahti mieleeni, kun vaihteeksi alkoi ahdistaa ja masentaa. Monta vuotta olen elänyt normaalia perheen äidin elämää. Matkaan mahtuu kuitenkin huonoja aikoja, jolloin olen ollut masentunut äiti. olen uskotellut itselleni, että elän nyt hyvää elämää ja kaikki on kääntynyt parhain päin. Kuitenkin palaan menneisyyteen ja mietin miten olen kaikesta tekemästäni ja kokemastani selvinnyt hengissä.

Elin hyvin rankan nuoruuden ja jälkeenpäin vasta tajuan miten kauhea se oli. Olen kuitenkin saanut niin pahat jäljet, että ymmärrän tavallaan miksi olen niin synkkä ihminen, lapsistakin huolimatta. Tunnen syyllisyyttä jopa äitiydestäni, mielestäni lapset eivät ansaitse äitiä, joka on tehnyt kaikkea kamalaa.

Pelkään, että töitä hakiessani, joku tunnistaa minut, että se oli se sekopää, joka makasi joka toinen päivä tajuttomana jossain..Elän päivästä toiseen, mutta nyt tuli ajatus, että en voi elää enää, koska olen pilalla.

MItä muut ajattelevat, jos joku kertoo, että on ollut psykiatrisessa hoidossa nuorena pitkään? Että on ollut vanhempien miesten kanssa ja varastanut valehdellut jne....Vaikka olen jo aikuinen, tuntuu että jos joku tietäisi menneisyydestäni, ei haluaisi olla missään tekemisissä kanssani. Ahdistaa ihan kauheasti.

 

[kohtalotoveri]

Onko sulla mitää lääkitystä? Kenen pelkäät kertovan menneisyydestäsi? Jos töitä hakiessa tulee ilmi, voithan vedota siihen että ne ajat ovat jääneet taakse. Sitäpaitsi on aika tökeröä keltään kertoa sellaisista asioista muille...Mullakin on ollut rankka menneisyys, masennusta yms. vaikken hoidossa ole (sairaalassa) ollutkaan. Ja onhan ne siellä hoitopaikassa vaitiolovelvollisia

 

[vieras]

Ajattelee varmaan, että hienoa kun on selvinnyt rankoista ajoista ja pystyy elämään nyt parempaa elämää. Aika monilla on takana kaikenlaista mikä ei näy päälle päin. Tuohon ahdistukseen olisi kyllä hyvä saada jotain keskusteluapua tms. Menneisyys on takana, siihen ei voi enää vaikuttaa. Nyt on aika elää tätä päivää ja nauttia siitä, mitä on. Voimia sinulle.

 

[Sama]

Mä tiedän täsmälleen mistä puhut. Mulla on kausia jolloin iolen asian kanssa sinut ja juuri tälläisiä aikoja, joilloin tuntuu että muut näkee musta päällepäin jo menneisyyden, erona se että mä olen todennäköisesti tehnyt paljon enemmän huonoja valintoja kuin Sinä.

Tälllä hetkellä asia on pinnalla, kun olisi aika vaihtaa työpaikkaa. Työ olisi paikassa jossa todella suurella mahdollisuudella törmäilen entisen elämän ihmisiin, jotka myös minut sitten tunistaa. Mä häpeän niin paljon.

Tosi vaikea asia mun käsitellä, aina välillä hyvempiä aikoja että kyllä tää tästä..

 

[ap]

On kyllä ollut niin huonoja valintoja, että....on keskusteltu ja lääkityskin joskus ollut, mutta tunnen vain kuinka esimerkiksi lapsuuden kaverit jotka ovat nähneet minut huonossa kunnossa juoruilevat ja halveksivat....

Vielä äiti-ihmisenä tunnen itseni niin arvottomaksi, äidin pitäisi olla puhdas tai jotain...en usko ikinä tästä selviäväni, niin vaan olen päivä kerrallaan eteenpäin elänyt, mutta kun tämä suru ja viha ja ahdistus on niin syvällä, että olen sitä.

 

[Minusta]

Psykiatrista hoitoa ja vanhempien miesten kanssa olemista en pidä minään, mitä pahaa niissä muka? Varastaminen olis pahempi juttu, erityisesti jos jonkun kotiin on mennyt varkaisiin (tuhonnut turvallisuuden tunteen) tai varastanut avuttomilta.

 

[vieras]

menneisyyttä ei voi muuttaa, mut sen kanssa on opittava elämään... Itse kans olen viettänyt holtittoman nuoruuden mihin kuului viina, lääkkeet, itsemurhayritykset, miehet, psykiatrilla käynnit ja psykiatrinen hoitojakso lapinlahden mielisairaalassa.

Välillä masentaa ja vituttaa ja tuntuu siltä että musta ei ole mihinkään... Edelleen on joitain asioita mitä en ole käsitellyt mitkä johtaa masennukseen ja ahdistukseen

Olin kolme vuotta naimisissa narsistin ja patologisen valehtelijan kanssa joka polki mut ihan maan tasalle... itsetunto meni täysin... sit vihdoin ymmärsin lähteä siitä suhteesta ja tällä hetkellä yritän kasata itsestäni taas ihmistä...

Itselläni kaks lasta ja kolmas tulossa...

Mitä sitten jos olet ollut psykiatrisessa hoidossa? Se on ollut sulle se oikea paikka mistä olet saanut apua... itse pystyn sanomaan kenelle tahansa että olen ollut hoidossa, niin tähän päivään mennessä yksikään ei ole mua tuominnut tai katsonut kieroon...
jos joku ei halua olla kanssasi tekemisissä sun nuoruuden sekoilujen takia niin ovat kyllä aika idiootteja ja pysykööt vaan kaukana... ne luultavasti ovat syntyneet kultalusikka suussa tai ei ole elänyt nuoruuttaan...

ota elämän kokemuksena ja rikkautena kaikki kokemasi asiat.. jos on sellaisia asioita mitä on vaikea yksin käsitellä niin mene rohkeasti hakemaan apua...

 

[tätä päivää eletään]

Mitä niitä miettimään, älä muistele ja älä puhu niistä, kyllä se elämä kuljettaa minne kuljettaa.

 

[...]

vaikeinta on antaa anteeksi itselleen. Meistä ei kukaan ole täydellinen, voimme kuitenkin pyrkiä parempaan. Edes äitiys ei tee meistä täydellisiä ihmisinä, täydellisiä äitejä silti voimme olla juuri omille lapsillemme. Toisenlaisia he eivät olisi voineet saada ja he ovat ansainneet sinut ihan yhtä lailla kuin sinä olet ansainnut oman äitiytesi.

Joten, älä katso taaksepäin. Olet siitä varmaankin jo oppinut kaiken mitä pitääkin. Anna anteeksi ja unohda. Suuntaa energia siihen millaiseksi voit tulla ja ole se muutos joka päivä.

Kukaan ei ole sen puhtaampi tai parempi ihmisenä pelkästään äitiytensä vuoksi. Sillä sen sijaan on merkitystä millainen äiti päätät lapsillesi olla. Uskon, että haluat olla ja olet hyvä äiti lapsillesi.

 

[ap]

kiitos teille <3

 

[geo]

Et saa tuomita itseäsi nuoruuden takia. Itseasiassa on kuitenkin aika yleistä riehua nuorena ja seestyä vanehmpana. Paheksuntaa herättää ne jotka jatkavat juopottelua sitten kun aikuisuus on jo pitkällä.
Rankasta nuoruudesta voi päästä ylitse, mutta vaikeasta lapsuudesta on vaikeampi selvitä ilman terapiaa.

 

[muu]

Hei, minä olen töissä nuorten päihde ja mielenterveys yksikössä ja voin kertoa, et osalla työntekijöistä on rankkojaki taustoja menneisyydessä ja se on siellä ainaki oikeesti iso etu oikee plussa et näyttää selviytyneensä rankoistaki jutuista. En tarkota, et siellä kerrottais het tullessa nuorille tyylii oon Milla ja entinen narkki-huora, mut sopivassa tilanteessa voi ottaa puheeks et mäki oon selvinny vaikka mistä, et sullaki on siihe mahdollisuus.
Tsemppiä ap ja jos oikein käy homma vaivaamaan ni käy ihmeessä jollaki ammatti-ihmisellä juttelemassa muutama kerta, et saat purettua tota. Tai jos sulla on joku luotettava ihmissiuhde jonka kanssa asiaa purkaa niin eipä se ammattiapua välttämättä kaipaa =)