Selkävaivat ja 3.raskaus?

Laitan tämän tännekin, jos saisin enemmän vastauksia...

Onko täällä sattumoisin ketään, jolla olisi jatkuvasti selkävaivoja, mutta on silti saanut useamman lapsen? Mulla on nimittäin jatkuvasti enemmän ja vähemmän paikat kipeenä vaikka yritänkin mahdollisuuksien mukaan harrastaa liikuntaa/kotijumppaa. Nyt vain toisen lapsen kanssa synnytyksestä toipuminen selän kannalta on ollut hitaampaa. Entäs sitten jos tulisikin vielä 3. vauva? :/

Mä en nimittäin ymmärrä itseäni. Iski taas hirvee vauvakuume, ja tuo esikkokin toivoisi pikkuveljeä kovasti, aika tiukkaan sävyyn. Sitten on toisena muttana tuo raha ja muukin jaksaminen. Epäilyttää onko minusta/meistä vielä jaksamaan tätä vauva-aikaa 3. kertaa... :/ Ikääkin kun on kertynyt molemmille.

 

Minulla on ollut selkävaivoja jo vuosien ajan ja selkää on leikattukin useampaan otteeseen. Kolmas lapsi on tulollaan nyt keväällä ja hyvin olen jaksellut, mitä nyt välillä hieman selkään koskee, mutta sehän ei ole mitään uutta. Silloin kun selkä on ollut todella kipeä, olen kulkenut tukivyön kanssa ja siivotessani olen sitä myös käyttänyt, muuten en vyötä ole käyttänyt, ettei lihakset pääse liian helpolla. Olen saanut kuulla asiasta tyyliin "et piti sit rueta lapsia tekemään, vaikka selkä on mikä on" sairaalahenkilökunnalta, mutta olen vain todennut että olen kuullut puhuttavan selkä kipeästä ja et lapsia ei tehdä ne saadaan. Ovat sen jälkeen olleet aika hiljaisia. Mua ei joku vastavalmistunut henkilökunta lannista (niin kuin ne tässä tapauksessa olivat). Voithan asiasta kysyä omalta lääkäriltäsi, että mitä mieltä hän on uudesta raskaudesta. Ei muuta kun tsemppiä vaan eteenpäin!

 

Mulla kans selkä ollut lujilla kummastakin raskaudesta, kaksi lasta siis.Oon miettinyt samaa asiaa kuin sinäkin, että miten jaksais kolmannen raskauden? Mulla ei ole todetu selässä mitään, no eipä sitä ole tutkittukkaan, hierojalla silloin tällöin käyn.Selkä ja vatsa lihakset vain kuntoon niin kyllä kait se kolmaskin raskaus menis.Ois vain sitä aikaa trimmailla...Kakkos raskaudesta en ois kyllä missään töissä pystynyt käymään 20 viikon jälkeen, olinkin hoitovapaalla ihan senkin vuoksi.Pakko oli levähtää maaten useasti päivässä.Loppu raskaudesta laski vain viikkoja ja päiviä...

 

Mulla selkävaivat paheni joka kerta ja kolmannella oli jo aika vaikeaa. Joka kerralla toipuminen on kestänyt kauemmin, mutta joka kerta oon kyllä toipinut kuntoon. Selkäkivut eivät ole mulla johtuneet huonosta kunnosta vaan hormoneista ja liitoksista. Mikään jumppa ei auttanut koska en pystynyt jumppaamaan, en kerta kaikkiaan. Hyvä puoli on se, että nämä ovat sitten kuitenkin ohimeneviä eivätkä ikuisia kremppoja.

Se, jaksatko kolmatta riippuu tukijoukoista. Mulla oli silla lailla hyvä tuuri, että isot lapset, esikoinen varsinkin, oli jo aika iso ja tosi avulias. Myös mieheni tajusi kantaa kauppakassit ym. Jos realiteetit ovat sellaiset että apua ei ole saatavissa, niin kannattaa miettiä...

 

Kiitokset kannustavista vastauksista, siis tosi asiat hyväksyen. Niin, kannustusjoukot on kyllä tärkeät, en kiellä. Nyt on ollutkin hyvä että esikko on voinut olla osapäivähoidossa, se on säästänyt ja helpottanut mun selän toipumista synnyksestä. Ja tietty se että kuopus on PALJON kevyempi kuin esikko. Ja toivon mukaan lähtee kävelemäänkin aikaisemmin kuin esikko (1v4kk).

Vielä ei ole kiire päätöksen tekoon, mutta sulattelen ja puntaroin, että miten toimimme. Kaikki kun ei ole kiinni pelkästään tuosta toipumisesta. Miten sitä jaksaa valvomiset yms. kun on jo 2 aamuvirkkua tyttöä ja sitten vielä nämä allergiat päälle. :/ Raha-asioista puhumattakaan! No, päätöstä miettiessä otan vielä vastaan muiden kokemuksia kiitos ! :wave: