Selittämättömästi lapsettomia?

Onkohan täällä selittämättömästi lapsettomia? Oletteko saaneet luomusti lopulta lapsia vai oletteko olleet hoidoissa?

 

Hei!

Me ollaan yritetty lasta parisen vuotta, eikä kertaakaan ole raskaustesti näyttänyt plussaa :'(
Tutkimukset on käynnistetty, minulla on hormoonit ihan ok ja munatorvetkin on auki. Miehen simpat on tutkittu eikä niistäkään löytynyt mitään syytä lapsettomuuteemme. Lapsettomuusklinikalla ollaan käyty yhden kerran ja lääkäri ehdotti inseminaatiota ja jos se ei onnistu niin sitten koeputkihedelmöitykseen. Vielä ei sovittu päiviä toimenpiteelle, koska halusimme miettiä jatkoa. Tuntuu vaan jotenkin niin lopulliselta lähteä lapsettomuushoitoihin :'(
Tiedän kyllä, että niistä on monelle apua, mutta entä jos kuulummekin niihin jotka joutuvat käymään yhä uudestaan ja uudestaan rankat hoidot läpi... Jaksammeko käydä sen läpi monta kertaa....
Mutta joku ratkaisu täytyy tehdä, ikääkin kun alkaa olemaan kohta 32 vuotta.. Täytyy vaan jaksaa toivoa parasta... Plussasäteitä kaikille +++++

 

Itselle sanottiin v.2001,että en voi saada omia lapsia ilman hoitoja mutta v.-02 elämä yllätti iloisella tavalla juuri ennen hormoonikuuria -olin raskaana!Nyt olemme yrittäneet toista kohta 1.5v:ensin puoli vuotta ilman mitään,sitten 7kiertoa clomeilla ja ilman ja nyt tällä kierrolla tehdään eka inseminaatio."Luoja ei suonut" meille ainakaan
toista lasta luomusti,mutta harras toive on saada hänet nyt näin lääketieteen avulla..

 

..niin jäi sanomatta,että lääkäri kehotti ripeää toimintaa asian suhteen,lievän endoepäilyn, yli vuoden yrityksen ja ikäni(34v.)vuoksi.Koeputkihedelmöitystä täytyy miettiä sitten enemmän..

 

..niin jäi sanomatta,että lääkäri kehotti ripeää toimintaa asian suhteen,lievän endoepäilyn, yli vuoden yrityksen ja ikäni(34v.)vuoksi.Koeputkihedelmöitystä täytyy miettiä sitten enemmän..

 

Täällä yksi tapaus. Ainoa vika on, ettei raskaus ole alkanut vieläkään.

 

Kannattaa mennä rohkeasti hoitoihin jos jo tuon verran olette yrittäneet tuloksetta. Eräällä tutullani ei myöskään todettu mitään vikaa noilla tavallisilla tutkimuksilla mutta vasta hoitojen aikana paljastui todellinen syy.

Luulisin että mitä enenmmän pelivaraa on ajankanssa, sen parempi. Eli älä tuhlaa enää aikaa.

 

Meidän tarina olis tällänen: luomusti ensin esikoinen vuoden yrityksellä.Sitten ei millään uutta raskautta.Yritystä,tutkimuksia ja hoitoja yhteensä 5 vuotta ennen kuin syntyi pikkukakkonen ivf:llä.Nyt taas yritystä takana puoli vuotta, ei raskautta.Lokakuussa ajattelimme turvautua "pakasteisiin", josko meille vielä yksi suotaisiin.. Syytä ei ole löytynyt.

 

Työntäkää se muna sinne mionne se kuuluukin.

Hei!

Me ollaan yritetty lasta parisen vuotta, eikä kertaakaan ole raskaustesti näyttänyt plussaa :'(
Tutkimukset on käynnistetty, minulla on hormoonit ihan ok ja munatorvetkin on auki. Miehen simpat on tutkittu eikä niistäkään löytynyt mitään syytä lapsettomuuteemme. Lapsettomuusklinikalla ollaan käyty yhden kerran ja lääkäri ehdotti inseminaatiota ja jos se ei onnistu niin sitten koeputkihedelmöitykseen. Vielä ei sovittu päiviä toimenpiteelle, koska halusimme miettiä jatkoa. Tuntuu vaan jotenkin niin lopulliselta lähteä lapsettomuushoitoihin :'(
Tiedän kyllä, että niistä on monelle apua, mutta entä jos kuulummekin niihin jotka joutuvat käymään yhä uudestaan ja uudestaan rankat hoidot läpi... Jaksammeko käydä sen läpi monta kertaa....
Mutta joku ratkaisu täytyy tehdä, ikääkin kun alkaa olemaan kohta 32 vuotta.. Täytyy vaan jaksaa toivoa parasta... Plussasäteitä kaikille +++++
[/quote]

 

Me oltiin "selittämättömästi" lapsettomia. Kummastakaan ei löytynyt syytä lapsettomuuteen. Kolmen yritysvuoden jälkeen saimme ivf:llä pojan. Ja pojalle seuraa saimme yllättäen ihan luomusti kahden vuoden ikäerolla. Nyt meillä on siis poika ja tyttö. Kolmannesta haaveilin, mutta ei sitä kuulunut, ilman ehkäisyä ollaan oltu tytön syntymästä lähtien. Mutta olen erittäin kiitollinen ja onnellinen näistä kahdesta ihanasta lapsesta. Ja vauvahaaveet olen nyt heittänyt jo romukoppaan, ikääkin kun on jo 37.

 

\

Työntäkää se muna sinne mionne se kuuluukin.


Mitä????????
Hei!

Me ollaan yritetty lasta parisen vuotta, eikä kertaakaan ole raskaustesti näyttänyt plussaa :'(
Tutkimukset on käynnistetty, minulla on hormoonit ihan ok ja munatorvetkin on auki. Miehen simpat on tutkittu eikä niistäkään löytynyt mitään syytä lapsettomuuteemme. Lapsettomuusklinikalla ollaan käyty yhden kerran ja lääkäri ehdotti inseminaatiota ja jos se ei onnistu niin sitten koeputkihedelmöitykseen. Vielä ei sovittu päiviä toimenpiteelle, koska halusimme miettiä jatkoa. Tuntuu vaan jotenkin niin lopulliselta lähteä lapsettomuushoitoihin :'(
Tiedän kyllä, että niistä on monelle apua, mutta entä jos kuulummekin niihin jotka joutuvat käymään yhä uudestaan ja uudestaan rankat hoidot läpi... Jaksammeko käydä sen läpi monta kertaa....
Mutta joku ratkaisu täytyy tehdä, ikääkin kun alkaa olemaan kohta 32 vuotta.. Täytyy vaan jaksaa toivoa parasta... Plussasäteitä kaikille +++++

[/quote]

 

Meillä on yritystä takana kolme vuotta. Tähän aikaan mahtuu clomit, ovul. induktiot, inseminaatiot, yksi ivf (josta keskenmeno) ja kaksi passia. Mistään tutkimuksista ei ole koskaan löydetty mitään vikaa, joten lapsettomuutemme on täysin selittämätön. Jonkin aikaa jatketaan vielä hoitoja, mutta tunnelmat ovat todella apeat.

 

Selittämättömiä juu, on tehty koeputkihoitojakin mutta ei kun ei. Nyt jälleen yritetään luomuna ennen seuraavaa hoitoa, mutta kyllä alkaa usko vähitellen mennä.

 

\

Työntäkää se muna sinne mionne se kuuluukin.

Just joo niin, tälläsia ohjeita sitä kaivataankin. :/
Eiköhän kaikille ole selvää, kuinka niitä lapsia tehdään/ saadaan.. Ilman näin "hienoja" ohjeitakin.
Sellainen, joka ei ole kokenut lapsettomuutta, ei voi ymmärtää sitä tuskaa ja surua, minkä jokaiset alkavat kuukautiset tuottavat. Sitä suurta toivetta, että jospa nyt ja vielä suurempaa pettymystä, kun menkat joka kerta kuitenkin alkavat ja toiveet romahtavat. :'(
Ja kun lääkärit sanovat ettei mitään "vikaa" ole, että olemme selittämättömästi lapsettomia, se tuntuu niin hemmetin turhauttavalta. Sitä tuntee itsensä niin totaalisen epäonnistuneeksi, miksi me? Miksi me ei voida onnistua, kun niin moni muukin... Jotenkin sitä ajattelee, että oliskin jotain vikaa, niin se voisi ehkä korjata..

Mutta pakko vaan jaksaa jatkaa, pettymyksistä huolimatta. Ehkä vielä jonain päivänä... Toivotaan parasta. Jaksamista kanssasisaret!

 

:hug: Kaikille!

Tiedan milta tuntuu. Kahdeksan vuotta olimme selittamattomasti lapsettomia. Monia ajatuksia ja tunteita niiden vuosien aikana tuli lapikaytya...

Hoitoihin lahteminen tuntui vaikealta ja pelotti piikittelyt kja kaikki muukin. Kaksi vuotta sitten aloitettiin 1. ivf hoito. 4 kertaa jouduttiin pettymaan. Silloin tuntui etten edes halua elaa. Se oli tuskallista, mutta aina sita kuitenkin oli lopulta taas jaloillaan. Maaliskuussa pistin 5. ja viimeisen hoidon viimeisen piikin. 31.3. tein positiivisen raskaustestin ja nyt olen raskaana vko:lla 27.

En uskonut, etta tata ihmetta meille koskaan suotaisiim, mutta kaikki on mahdollista. Ei kannata viivytella hoitojen aloittamista, silla harvoin nekaan heti onnistuvat vaikka ennusteen olisivat hyvat. Eika se ole edes niin kamalaa kun ottaa alusta oikean asenteen (jos ei satu kuulumaan niihin joille hormonit ei vain sovi) eika pelkaile turhia. Sivuoireita aina jotain tulee, mutta kylla ne unohtuu ajan myota. Lykkya kaikille alkaaka luovuttako.

T: Katinka

 

Ei tosiaan kannata lykätä hoitoja. Jos tosissaan lapsen haluaa. Ja itse aina ajattelin, että adoptio samalla vetämään, koska kummankaan tuloksista ei tiedä ja voi joutua odottamaan pitkään. Tietysti hankaloittaa adoptio jos ei naimissa (älytön vaatimus nykypäivänä).Mutta se adopito on tietty omakohtaista, mitä siitä ajattelee. Mutta jos sellaistakin harkitsee niin paperit voi laittaa vetämään. Minua ei lainkaan häiritse jos tässä olisi biologisen lisäksi se adoptoitu. Nyt on sitten se biologinen !!!!!!!!!!!!! Ja kuka tietää mitä vielä.

 

Hei. Meilläkään ei syytä löydetty. 3v. hoidoissa. 2 km.
7hoitokerta toden sanoi (3xiui, ivf, 2xpas,ivf->) jolloin kaksi alkiota laitettiin ja siitä alkoi tämä kaksoisraskaus. Nyt menossa rv.30. Raskaus ei ole ollut helppo fyysisesti eikä psyykkisesti, en sitä kyllä odottanutkaan.. Ei olekkaan niin helppoa olla raskaana lapsettomuuden jälkeen. On vähän "erilainen odottaja".
Kaikille onnea koitoksiinne ja voimia!

 

täällä yksi joka useita vuosia lapseton, kunnes saimme ihmeemme, ja ihan omatekoisesti. luepas tarinani vajaa parin kk takaa.

 

heips,meiltä ei löydetty syytä lapsettomuuteen kummaltakaan.nyt olemme 3-lapsinen perhe,ensimmäinen saatiin ivf kautta ja nyt nämä kaksoset pakastetun alkion siirron kautta,joten kyllä hoidot kannattaa! :heart: :heart: :heart:

 

Kuusi vuotta käytiin tutkimuksissa ja hoidoissa ja tehtiin kaksi keinohedelmöitystä ilman tuloksia ja sitten eräs kaunis päivä kas kas luomusti tulin raskaaksi ja nyt sylissäni istuskelee 5kk tyttö! vÄlillä vieläkin aattelen että onko tää oikeesti totta, toivottavasti tää ei oo unta jne. Oli nuo kuusi vuotta niin pitkää ajoittain surullista aikaa jolloin kaipasin ja ikävöin olematonta ja nyt se on sylissäni. Meille kävi näin onnellisesti piiiiiiiitkän odotuksen jälkeen. Toivottavasti muillekkin!!!