L
loppuikäkö?
Vieras
Meillä meni tilanne noden seksihommien kanssa avokin siihen pisteeseen, että seksiä alkoi olla vain kerran kuukaudessa tai kahdessa. Ja silloinkin piti vongata. Taitojen puutteesta ei ole kysymys, koska edelliset kumppanini ovat jopa kehuneet seksitaitojani ja nykyisellekin olen pystynyt tuottamaan orgasmin joka yhdynnässä.
Jokunen aika sitten, yritin taas vongata. Saamisen varmistamiseksi siivosin koko huushollin, laiton vaimokkeen herkkuruokaa, hommasin viinit ja kynttilät. Mutta sitten kuitenkaan seksiä ei herunut. Avokki sanoi, ettei ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat jatkuvasti naida. Avokki sanoi, ettei koskaan ole oikein perustanut koko seksistä ja että pärjäisi ihan hyvin, vaikka enää koskaan ei harrastaisi sitä. Suutahdin ja sanoin, että ollaan sitten naimatta! Pärjäsinhän ilman seksiä seitsemäntoista ensimmäistä ikävuottanikin, niin eiköhän nämä loput mene samalla kokekemuksella.
Sitten onkin eletty selibaatissa jo nelisen kuukautta. Kerran avokki jopa ihasteli, miten mukavaa ja helpottavaa on, kun mies ei koko ajan ole vonkaamassa. Hellyyttä ja pussailua pitäisi olla joka päivä, mutta se ei saisi johtaa mihinkään pitemmälle.
Niin, että tällaistako tämä loppuelämä sitten on. Minulla on ikää 45 vuotta ja avokilla 43. Tilastojen mukaan minulla on jäljellä elinvuosia vielä noin 30. Vieraisiin tai maksullisiin ei tee mieli, eikä uuteen suhteeseenkaan haluta pelkästään seksin takia, koska muuten suhde on kunnossa. Aika ankealle tuntuu ajatella loppuelämää kokonaan ilman seksiä, vaikkakaan eihän se toki maailman tärkein asia olekaan, eikä mikään parisuhteen peruskivi. Saisikohan lääkäriltä jotain ""jarrua"", jos tilanne alkaa olla kovin polttava?
Jokunen aika sitten, yritin taas vongata. Saamisen varmistamiseksi siivosin koko huushollin, laiton vaimokkeen herkkuruokaa, hommasin viinit ja kynttilät. Mutta sitten kuitenkaan seksiä ei herunut. Avokki sanoi, ettei ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat jatkuvasti naida. Avokki sanoi, ettei koskaan ole oikein perustanut koko seksistä ja että pärjäisi ihan hyvin, vaikka enää koskaan ei harrastaisi sitä. Suutahdin ja sanoin, että ollaan sitten naimatta! Pärjäsinhän ilman seksiä seitsemäntoista ensimmäistä ikävuottanikin, niin eiköhän nämä loput mene samalla kokekemuksella.
Sitten onkin eletty selibaatissa jo nelisen kuukautta. Kerran avokki jopa ihasteli, miten mukavaa ja helpottavaa on, kun mies ei koko ajan ole vonkaamassa. Hellyyttä ja pussailua pitäisi olla joka päivä, mutta se ei saisi johtaa mihinkään pitemmälle.
Niin, että tällaistako tämä loppuelämä sitten on. Minulla on ikää 45 vuotta ja avokilla 43. Tilastojen mukaan minulla on jäljellä elinvuosia vielä noin 30. Vieraisiin tai maksullisiin ei tee mieli, eikä uuteen suhteeseenkaan haluta pelkästään seksin takia, koska muuten suhde on kunnossa. Aika ankealle tuntuu ajatella loppuelämää kokonaan ilman seksiä, vaikkakaan eihän se toki maailman tärkein asia olekaan, eikä mikään parisuhteen peruskivi. Saisikohan lääkäriltä jotain ""jarrua"", jos tilanne alkaa olla kovin polttava?