sekundäärisesti lapsettomat

Aika vähän meistä löytyy tietoa eli ilmoittaudun tähän pinoon.
Meillä ensimmäinen tuli heti ja muutenkin olen raskautunut aina ekoista kierroista. Tosin keskenmenoja (alussa) on useita, joita kuitenkaan ei noteerata miksikään. Eli yksi lapsi on.

Nyt syön toista kiertoa clomeja ja enkä ymmärrä miten tämä voi olla mahdollista. Hoidoissa tuntuu ettei oikein tutkita, kun lääkärit vain hokevat ettei missään voi olla vikaa kun 1 lapsi jo on.

Ihanaa jos täällä on muitakin. Olisi kiva kuulla heidän tarinoitaan ja syitä tähän kaikkeen.
 
liityn ketjuun. :hug: yksi lapsi entuudestaan, 7/04. Yli kaksi vuotta takana toisen lapsen yritystä. On luomua, ovistestausta, clomeilla, ja nyt viimeisin kierto oli clomi+puregon kierto. tutkimuksissa ollaan käyty tänä vuonna julkisella puolella. eivät ole mitään syytä löytäneet tälle toisen lapsen saamattomuudelle. :headwall: terveelliset elämäntavat on ja ikäkään ei vielä este, ollaan molemmat n.30 v. . esikoinen sai alkunsa pillereiden poisjättämisen jälkeen 4 kk. synnytyksen jälkeen ei oo ollut mtn ehkäisyä käytössä. luuli että toinenkin tulisi suht nopeasti mutta eipäs se vaan mennytkään niin. nyt on kyllä jo kp 35/32 menossa että jos sitä vaikka viimeinkin olisi raskaana??? testin tein kyllä jo perjantaina ja tuolloin näytti negaa...
 
moikka Kaunis Aamu ja Macy! :heart:
Minä en varsinaisesti vielä ole "lapseton". meillä yritys aloitettu 2/07. eli vuosi ei ole siitä vielä kulunut. meillä ei esikoinenkaan helposti alkua saanut. enkä ole ollut kuin kerran raskaana ja siitä syntynyt poika 08/06.
minulla huomattiin kysta oikeassa munasarjassa ja tammikuussa menen sen tiimoilta uudestaan lekuriin. silloin keskitytään sit tähän "lapsettomuus" asiaan!
olen aikalailla jo heittänyt hanskat nurkkaan. pelkään että koksaan meille ei toista lasta saada. ja minä kun olisin niin halunnut ison lauman lapsia!
 
Minäkin tänne siis ilmeisesti kuulu. Enpä olisi edes itse tajunnut, jos en olisi lukenut lääkärin epikriisejä. Siis yhtään lasta ei ole, luomuraskaus ja siitä km rv11+2 kaksi vuotta sitten. Nyt ollaan ensimmäisessä ivf-hoidossa. Meillä syy lapsettomuuteen on miehen huonot siemenet, muuta ei ole löytynyt. Eli tuo keskenmennyt raskaus lasketaan näköjään "onnistumiseksi".
 
Moikka!! Olen tietoisesti vältellyt näitä sivuja ainaskin jo puolisen vuotta... Oli pakko pitää pientä huilitaukoo... mutta kuulun siis myös tänne... Meillä on yksi lapsi tullut normaalisti kolmannesta kierrosta tärpäten, mutta toista ei sitten ole kuulunutkaan... Olemme yrittäneet jo reilut pari vuotta ja kunnallisen lapsettomuuspuolen hoitoihin lähdettiin noin vuosi sitten. Ekaksi saatiin clomit ja terot yhdistelmä kun mulla kierrot epätasaiset, niitä söin puolisen vuotta ilman tuloksia. Sitten tehtiin miehelle siemennesteanalyysi joka oli normaali. Viime kesänä lääkäri tunsi että mulla saattais olla endometrioosia ja laittoi lähetteen sairaalalle. Sain kuukauden kuluttua ajan laparoskopiaan ja munatorvien aukiolotutkimus tehtiin samalla. Toimenpide oli juuri tällä viikolla ja kyllä sieltä endoa löytyi, mutta ei kovin paljoa. Nyt tulis seuraavaksi jatko hoitojen mietintä, joka kait olis inseminaatio??? En vain oikein jaksaisi noita hormoneja, kun clomitkin otti jo koville kestää pään kanssa... :/ Täytyy siis miettiä mitä täs sitten tehdään... luottaako luonnon omaan aikaan, eli vauva tulee jos meille on tarkoitettu tulemaan vai ryhtyäkö koviin hoitoihin ja ehkä rankkoihin pettymyksiin... Tällaisilla mietteillä meikäläinen tänä aamuna... :)
 
Liityn porukkaan. Meillä 12/02 syntynyt poika. Sai alkunsa tosi helposti ja nyt toista yritetty 3v. 3 inssiä tehty viime talvena ja nyt syyskuun alussa eka IVF tuoresiirto sekä nyt lokakuulla pakastealkion siirto. Negaa kummastakin. Plussan plussaa ei ole 3:n vuoden aikana tullut. Pakkaseen ei jäänyt yhtään alkiota eli seuraavaksi olisi 2.IVF tiedossa alkuvuodesta.
 
Täällä myös yksi sekundäärinen ilmoittautuu :wave:

Esikoinen aikoinaan clomeilla ja nyt jälleen clomit menossa, kolmatta kiertoa. Joskus tällainen pino jo olikin, mutta siinä oli kyllä eri porukkaa, eli kyllä meitä sekundäärisiä siis näyttää olevan :hug:

Itse koen kovin raskaana ympäristön painostukset ja utelut; "jokos teille on toinen tulossa?" "kyllä teidänkin olisi jo aika se toinen TEHDÄ". Ja koska yksi lapsi on jo, niin ei ihmisille tule mielenkään, että lisääntymisen suhteen olisi jotain ongelmaa. Miten te muut koette nämä kommentit ja kyselyt, oletteko avoimesti kertoneet tilanteen, vai jätättekö omaan arvoonsa?
 
Nanna75
Meiltä on myöskin usein kyselty, että joko pian olisi sisaruksia tulossa, varsinkin kun meillä toi esikoinenkin jo niin vanha... molemmilla opiskelut ohi ja työpaikat, oma asunto jne... eli lisää lapsia sopis perhekuvaan... Kyllä mua ainakin välillä niin riipasee kun kysellään ja en halua asiaa kaikille sanoa, et yritetty on, mut kun ei tule!!!!! :kieh: Kyllä se varmasti niin on, ettei ne ihmiset ymmärrä et ku yks lapsi on niin ei niit kersoja silti tule ku liukuhihnalta... Mä olen vain nieleskellyt ja heittänyt jotain et eihän niit vauvoja enää kantsi "tehdä" kun meidän lapsi on jo niin hyvässä iässä ja jne.....
Eniten mua ottaa päähän nähdä raskaana olevia naisia, vauvojen ja lasten kanssa pystyn oleen ilman kiristävää tunnetta kurkussa... ja meillähän on tietty työpaikalla oikein vauvapuumi menossa... jokapäiväistä hermoterapia siedätystä töissä... :headwall: Olen kyllä huomannut senkin, et mitä enempi aikaa kuluu ja tän asian kanssa joutuu elämään, niin jotenkin siihen saa etäisyyttäkin, että pystyy olemaan ja juttelemaan myös enemmän aristakin asioista muiden ihmisten kanssa. Ja siitä taas tulee itselle vahvempi olo kun tietää että asia ei ole enää niin herkkä et siitä pystyy puhumaan jonkun kanssa. En tiä menikö yli hilseen mitä yritin sanoa, mutta.... =)
 
Tiedän miltä teistä tuntuu kun olen itse käynyt samaisen läpi. Ilman rankempia hoitoja tosin. Meillä eka sai alkunsa heti ja toista toivottiin heti perään,ikäeroksi tuli 4 vuotta. Mulla oli hormonit vähän sekaisin ja söin Metformiinia puolisen vuotta,sinä aikana 1 km. Kolme vuotta kun tuli täyteen niin päätin et ollaan sitten 1 lapsinen perhe. Olinkin het sillään raskaana... Nyt toivotaan taasen kolmatta heti perään, kun tiedä kuinka kauan menee... Henkisesti rankkaa ,kun tietää että ei niitä lapsia niin vain tehdä,niitä saadaan jos saadaan!
Tsemppiä kaikille ja plussa onnea!!!!
 
Tähän sakkiin kuulun mäkin :/ Eka raskaus alkoi ensimmäisestä yrityskierrosta, mikä nyt tuntuu ihmeeltä... Esikoisen jälkeen toista ei kuulunut ja parin vuoden yrityksen jälkeen päädyttiin ivf-hoitoon, josta tuloksena kaksoset. Sen jälkeen ei ole ehkäisyä käytetty, mutta eipä ole pikkunelosta kuulunut vaikka kierto on ollut säännöllinen imetyksen lopetuksesta asti, eli yritystä nyt taas jo kolme ja puoli vuotta. Syynä on ilmeisesti munanjohtimien vika (kiinnikkeitä ). :(
 
Moikka! Tämmöistä ketjua vähän etsinkin täältä.. Eli sekundäärisesti lapseton taidan olla, kun esikoinen on maailmaan saatu eikä toista saada sitten millään. Poikamme on 03/03 syntynyt ja tätä toista on noin 1½ vuotta toivottu. Tähän väliin on mahtunut 3 km:a. :'( Ensimmäinen oli 12/06 rv 8+5 todettiin alkion menehtyneet viikkoa aiemmin :'( 03/07 todettiin tuulimuna samoilla viikolla (rv7-8) ja viimeisin 10/07 meni kesken heti kohta plussauksen jälkeen. Nyt ollaan sitten tutkittavina ja verikokeista katsotaan kromosomit (myös mieheltä ), FSH, TSH, LH, prolaktiini, s-prog ja hyytymistekijät.. Enää puuttuu tuo hyytymistekijät. Katsotaan mitä sitten lääkäri sanoo. Tuo oli kyllä vähän sitä mieltä, että kun yksi lapsi on maailmaan saatu niin tuskin on esteitä sille etteikö sitä toista myös saataisi.. Niinpä niin. :ashamed: Mut siltä on alkanut vaan tuntumaan ettei se niin vaan onnistu. :( Esikoisemme sai alkunsa tosi helposti, senkin vuoksi tätä ei meinaa aina ymmärtää... :ashamed:

Nanna75 kirjoitti ympäristönpainostuksesta ja sitä on kyllä ollut ihan riittämiin. :ashamed: Ei niinkään ihan läheiset ihmiset vaan semmoiset puolitutut lähinnä jaksavat jankuttaa, että "kyllä teidän pitää toinenkin TEHDÄ" jne jne.. Että tuommoiset pistää ihan vihaksi välillä! |O Olen niihin vastaillut milloin mitenkin. Yleensä, että "no eipä olla semmoista ajateltu" tms. neutraalia.. :ashamed: Pahimmalta tuntui ihan ventovieraan ihmisen (tunsi kyllä kaverini jonka seurassa olin) sanat "kyllä tämä X varmaan kertoo sulle miten noita lapsia tehdään lisää ettei nyt tuohon yhteen jää vaan".. :eek: Ja meitsi oli just tuon ekan keskenmenon saanut.. :'(

Mutta tämmöisiä kokemuksia siis takana. Kovasti yritän toivoa ylläpitää vaikka se vaikeaa välillä onkin. Kovasti onnea teille kaikille yrityksiinne :heart: :hug:

-epsu-
 
Alkuperäinen kirjoittaja Macy:
liityn ketjuun. :hug: yksi lapsi entuudestaan, 7/04. Yli kaksi vuotta takana toisen lapsen yritystä. On luomua, ovistestausta, clomeilla, ja nyt viimeisin kierto oli clomi+puregon kierto. tutkimuksissa ollaan käyty tänä vuonna julkisella puolella. eivät ole mitään syytä löytäneet tälle toisen lapsen saamattomuudelle. :headwall: terveelliset elämäntavat on ja ikäkään ei vielä este, ollaan molemmat n.30 v. . esikoinen sai alkunsa pillereiden poisjättämisen jälkeen 4 kk. synnytyksen jälkeen ei oo ollut mtn ehkäisyä käytössä. luuli että toinenkin tulisi suht nopeasti mutta eipäs se vaan mennytkään niin. nyt on kyllä jo kp 35/32 menossa että jos sitä vaikka viimeinkin olisi raskaana??? testin tein kyllä jo perjantaina ja tuolloin näytti negaa...
Hei! Meillä on saman ikäinen tytön tylleröinen ja yritystä myöskin yli 2 vuotta takana. Clomejakin olen popsinut tuloksetta. Huomenna aika neuvolalääkärille että saisi lähetteen keskus-sairaalaan. Kun vaan helpottaisi tämä mahatauti... |O

 
heips kaikille! Täälläpä olis yx sekundääri jo suht pitkän ajan takaa.
Meillä esikoinen luomuna alkunsa saanut, nyt jo 11v. Seuraavat kaksi onkin sit hoitojen kautta, keskimmäinen icsi, s. 01 ja kuopus pas ,s. 04.

Olis ihanaa jos vielä "ihme" meille suotaisiin
 
Mites täällä kanssasisarilla menee? Oliko kuinka monella hoidot menossa? Tai onko jollain yritys luomusti päällä?
Onko joku kenties saanut plussauutisia?

Täällä ollaan tjot- meiningillä( kolme lasta siis meillä ennestään), mutta, mutta...jostain syystä löydän itseni tuolta vauvakuume- sivuilta aika usein :whistle:
Ja tilannetta ei helpota yhtään kierto joka tällä hetkellä on 42/ 25-35... ja negan testasin lauantaina, joten menkkoja odotan saapuvaksi :/
 
Mulla on tyttö 10/05 ja toista lasta ollaan toivottu jo melkein vuosi eli yk 11 meneillään. Ehdin tuossa imetyksen jälkeen syödä pillereitä 4kk. Nyt on menossa 3. Clomikierto, sillä jostain syystä en ovuloi ilman niitä :/ En ymmärrä, että missä mättää, kun en ole vanha 26v., olen hoikka, urheilen säännöllisesti ja syönkin ihan terveellisesti. Painostusta ollaan koettu aikalailla, että millo se kakkonen syntyy jne...Hiukka pahoittaa mieltä nuo ainaiset utelut, kun yritetään ja toivotaan toista, mut kun ei tule niin ei tule.
 
meillä on luomu tyttö............. ikää jo 14 v , täyttää tänä vuonna 15v... siis sen jälkeen ollaan yritetty, vaikka miten. inseminaatiossa oltiin ,mutta ei tulosta siitä on nytten noin 5v.. nå, nytten ollaan sitten ivf jonossa, sen pitisi alkaa maaliskuussa. syy on : kun minulla on ollut mOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOnta kertaa endo.
 
Ihana tyty on reilu puoltoista vuotta. Ilman ehkäsyä on oltu synnytyksestä asti. Mun suunnitelmiin kuulu, että lapsosille mahd. pienet ikäerot, enintään se kaks vuotta. Ja paskat se onnistunu. Pikkukakkosen laskettuaika olis ollu samalla viikolla kun esikoinen synty, raukkarakas vaan erehty kiinnittymään vikapaikkaan, siitä on jo useempi kuukaus aikaa.
Lääkäri sano, ettei teissä mitään vikaa ole, onhan teillä jo tuo pikkunen todisteena. Lohuttaa ihan hirveesti. Miks sitten mä olen itkeny toista murua siitä asti, kun tyty oli 4kk:n ikäinen? Jos meissä ei kerta oo mitään vikaa! Toiset aivastaa toista päin ja ne saa kakskin vauvaa vuoden sisään, me pöllyytellään peittoja enemmän kun koskaan aikasemmin ja menkat tulee. Ne tulee aina ja ajallaan. Aikaseks on saatu vaan epäonnistunut tekele.
Tää on kuulkaa ihan hirveetä..mutta kyllähän te sen tiiätte. Voiko vauvakuumeeseen pimahtaa? Raskausuutisia sinkoilee lähipiiristä harva se päivä. Miks julkkikset ei puhu raskautumisongelmista, jokapuolella vaan hehkutellaan yllätysvauvoista ja raskauden onnesta.
Ihanaahan se onkin, raskaus. On mieletöntä, että pikkunen asustaa sun mahassa, maha muuttaa muotoaan, venyy ja paukkuu. Pikkunen vaihtaa kylkeä ja maha aaltoilee sen liikkeistä. Hikka jumputtaa harvasepäivä. Neuvolassa ollaan kiinnostuneita just susta, sä saat puhua vaan itestäs ja sua kuunnellaan, punnitaan ja mitataan, pidetään huolta.
Tytyn aikaan neuvolan täti sano mulle, että sä taidat olla semmonen ihminen, jonka pitäis olla koko ajan raskaana. Sille musta sillon tuntuki. Hiukset kiilsi, iho oli alkuraskauden jälkeen loistokunnossa, lenkkeilin päivittäin. Vaatteita oli helppo ostaa, kun valikoimaa oli niin vähän, ei tullu virheostoksia. Kuuluin niihin onnellisiin, joilla ei mitään vaivoja ilmaantunu.
Haikeena kattelen mamma-ajan valokuvia ja itken kurjaa kohtaloa. On tosi rankkaa vaan oottaa kuukaudesta toiseen, kun ei tiedä oottaako turhaan. Kun vois vaan nukkua menkka-ajan ovulaatioon ja sitten herätä ja nukahtaa taas. Ja herätä vasta sitten kun testissä on kaks viivaa. Kun solut on tehny ihmeitä ja onnistunu siinä.
Onneks mulla on tuo yks rakas, selväjärkisenä en olis selvinny jos tässä vielä ensimmäistä haikailtais. Se jaksaa pussilla ja halailla kun äiti vaan pyytää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kirma:
Ihana tyty on reilu puoltoista vuotta. Ilman ehkäsyä on oltu synnytyksestä asti. Mun suunnitelmiin kuulu, että lapsosille mahd. pienet ikäerot, enintään se kaks vuotta. Ja paskat se onnistunu. Pikkukakkosen laskettuaika olis ollu samalla viikolla kun esikoinen synty, raukkarakas vaan erehty kiinnittymään vikapaikkaan, siitä on jo useempi kuukaus aikaa.
Lääkäri sano, ettei teissä mitään vikaa ole, onhan teillä jo tuo pikkunen todisteena. Lohuttaa ihan hirveesti. Miks sitten mä olen itkeny toista murua siitä asti, kun tyty oli 4kk:n ikäinen? Jos meissä ei kerta oo mitään vikaa! Toiset aivastaa toista päin ja ne saa kakskin vauvaa vuoden sisään, me pöllyytellään peittoja enemmän kun koskaan aikasemmin ja menkat tulee. Ne tulee aina ja ajallaan. Aikaseks on saatu vaan epäonnistunut tekele.
Tää on kuulkaa ihan hirveetä..mutta kyllähän te sen tiiätte. Voiko vauvakuumeeseen pimahtaa? Raskausuutisia sinkoilee lähipiiristä harva se päivä. Miks julkkikset ei puhu raskautumisongelmista, jokapuolella vaan hehkutellaan yllätysvauvoista ja raskauden onnesta.
Ihanaahan se onkin, raskaus. On mieletöntä, että pikkunen asustaa sun mahassa, maha muuttaa muotoaan, venyy ja paukkuu. Pikkunen vaihtaa kylkeä ja maha aaltoilee sen liikkeistä. Hikka jumputtaa harvasepäivä. Neuvolassa ollaan kiinnostuneita just susta, sä saat puhua vaan itestäs ja sua kuunnellaan, punnitaan ja mitataan, pidetään huolta.
Tytyn aikaan neuvolan täti sano mulle, että sä taidat olla semmonen ihminen, jonka pitäis olla koko ajan raskaana. Sille musta sillon tuntuki. Hiukset kiilsi, iho oli alkuraskauden jälkeen loistokunnossa, lenkkeilin päivittäin. Vaatteita oli helppo ostaa, kun valikoimaa oli niin vähän, ei tullu virheostoksia. Kuuluin niihin onnellisiin, joilla ei mitään vaivoja ilmaantunu.
Haikeena kattelen mamma-ajan valokuvia ja itken kurjaa kohtaloa. On tosi rankkaa vaan oottaa kuukaudesta toiseen, kun ei tiedä oottaako turhaan. Kun vois vaan nukkua menkka-ajan ovulaatioon ja sitten herätä ja nukahtaa taas. Ja herätä vasta sitten kun testissä on kaks viivaa. Kun solut on tehny ihmeitä ja onnistunu siinä.
Onneks mulla on tuo yks rakas, selväjärkisenä en olis selvinny jos tässä vielä ensimmäistä haikailtais. Se jaksaa pussilla ja halailla kun äiti vaan pyytää.[/quote




:hug:
luettuani ja kuultuani juttuja sekundääri lapsettomien kertomana noita lääkäreiden( ja muiden tietämättömien) kommentteja siitä ettei mitään vikaa voi olla kun jo yksi lapsi on saatu... on oudon kuulosta ja jopa pöyristyttävää!
Itse hakeuduin jo -99 omalle lääkärille(kun ei toista lasta ruvennut kuulumaan reilun vuoden yrittämisen jälkeen), jota kautta julkiselle puolelle hoitoihin ja kertaakaan en asiaan liittyviltä hoitajilta/ lääkäreiltä tuota kyseistä lausetta kuullu... mitä ihmettä, onko nykytieteen kautta menty jollain tavalla kuitenkin kohti tietämättömyyttä ja ajassa taaksepäin jolloin hedelmällisyyshoidoista ei ollut mitää tietoa vai missä mättää?! :/


En nyt ihan suoranaisesti ymmärtänyt että onko teitä sen kummemmin tutkittu, miksi raskaus ei ala?! Tai oletteko ajatellut hoitojen mahdollisuutta?

Muistan vielä joskus jostain lukeneeni, että kaikilla naisilla on jossain vaiheessa "hedelmällistä" ikää kausi, että raskaus ei onnistukaan- kellä se sitten sattuu juuri siinä vaiheessa elämää kun lasta yrittää, jolloin asia tulee tiedostetuksi.

Kaikille paljon tsemppiä, jotka raskautta toivoo että raskaus alkaisi, onpa se sitten hoidoilla tai ilman!!
:hug: :heart:
 
Kiitos sinulle rentunruusu! :hug:
Tutkimuksissa olemme juuri käyneet, miehellä 'kingisiittiöt', minua ei edes sen kummemmin tutkita kun edellisestä raskaudesta alle kaksi vuotta ja kierto säännöllinen. Ei kuulemma ehdi siinä ajassa mitään vakavampaa elimistössä tapahtua. Ja ku pelkkää turkasen huonoa tuuria. Clomit sain, aloitan ne seuraavaan kiertoon.
Tällä hetkellä elän sitä hereilläolo -aikaa, ovis kolkuttelee tullakseen ensi viikolla. Että eikun pehkuihin!
 
itellä menossa kp 24/30-31 ja siis 3. Clomikierto meneillään. Tuntemuksia ei ole oikeastaan mihinkään suuntaa...Hiukka vaan ihmetyttää valkkarin jatkuva tulo, vaikka ovis oli kp 15 ovistestin mukaan ja lisäksi alamahaa vihloo, jos nopeasti jostain nousee...mutta, mutta, eipäs nyt innostuta...
 
Ilmoittaudun nyt sitten vuorostaan tähän pinoon. Itelläni on 12v. poika :) Luomuna alkunsa saanut ja helposti. Ikää itellä on nyt pian 35v ja uudessa liitossa yritystä onnoin neljä vuotta takana. Hoitoja ollut mm. 1ivf ja 1icsi josta nega tuli nyt 25.pv. Vuoto alkoi tänään ja oon niin per...kipee :kieh: Lääkärin kanssa tänään juttelin ja olisivat tarjonneet uutta ivf:ää jo heti helmikuulle mutta miehen kanssa päätettiin että hoidoissa pidetään tauko ja kattellaan uudelleen ensi syksynä. Lääkärin kanssa sovittiin seuraava tapaaminen alustavasti syyskuulle -08.
Nyt sitten pitäisi yrittää rentoutua ja odottaa sitä luomuihmettä :saint:
 
Alkuperäinen kirjoittaja rentunruusu:
Alkuperäinen kirjoittaja kirma:
Ihana tyty on reilu puoltoista vuotta. Ilman ehkäsyä on oltu synnytyksestä asti. Mun suunnitelmiin kuulu, että lapsosille mahd. pienet ikäerot, enintään se kaks vuotta. Ja paskat se onnistunu. Pikkukakkosen laskettuaika olis ollu samalla viikolla kun esikoinen synty, raukkarakas vaan erehty kiinnittymään vikapaikkaan, siitä on jo useempi kuukaus aikaa.
Lääkäri sano, ettei teissä mitään vikaa ole, onhan teillä jo tuo pikkunen todisteena. Lohuttaa ihan hirveesti. Miks sitten mä olen itkeny toista murua siitä asti, kun tyty oli 4kk:n ikäinen? Jos meissä ei kerta oo mitään vikaa! Toiset aivastaa toista päin ja ne saa kakskin vauvaa vuoden sisään, me pöllyytellään peittoja enemmän kun koskaan aikasemmin ja menkat tulee. Ne tulee aina ja ajallaan. Aikaseks on saatu vaan epäonnistunut tekele.
Tää on kuulkaa ihan hirveetä..mutta kyllähän te sen tiiätte. Voiko vauvakuumeeseen pimahtaa? Raskausuutisia sinkoilee lähipiiristä harva se päivä. Miks julkkikset ei puhu raskautumisongelmista, jokapuolella vaan hehkutellaan yllätysvauvoista ja raskauden onnesta.
Ihanaahan se onkin, raskaus. On mieletöntä, että pikkunen asustaa sun mahassa, maha muuttaa muotoaan, venyy ja paukkuu. Pikkunen vaihtaa kylkeä ja maha aaltoilee sen liikkeistä. Hikka jumputtaa harvasepäivä. Neuvolassa ollaan kiinnostuneita just susta, sä saat puhua vaan itestäs ja sua kuunnellaan, punnitaan ja mitataan, pidetään huolta.
Tytyn aikaan neuvolan täti sano mulle, että sä taidat olla semmonen ihminen, jonka pitäis olla koko ajan raskaana. Sille musta sillon tuntuki. Hiukset kiilsi, iho oli alkuraskauden jälkeen loistokunnossa, lenkkeilin päivittäin. Vaatteita oli helppo ostaa, kun valikoimaa oli niin vähän, ei tullu virheostoksia. Kuuluin niihin onnellisiin, joilla ei mitään vaivoja ilmaantunu.
Haikeena kattelen mamma-ajan valokuvia ja itken kurjaa kohtaloa. On tosi rankkaa vaan oottaa kuukaudesta toiseen, kun ei tiedä oottaako turhaan. Kun vois vaan nukkua menkka-ajan ovulaatioon ja sitten herätä ja nukahtaa taas. Ja herätä vasta sitten kun testissä on kaks viivaa. Kun solut on tehny ihmeitä ja onnistunu siinä.
Onneks mulla on tuo yks rakas, selväjärkisenä en olis selvinny jos tässä vielä ensimmäistä haikailtais. Se jaksaa pussilla ja halailla kun äiti vaan pyytää.[/quote




:hug:
luettuani ja kuultuani juttuja sekundääri lapsettomien kertomana noita lääkäreiden( ja muiden tietämättömien) kommentteja siitä ettei mitään vikaa voi olla kun jo yksi lapsi on saatu... on oudon kuulosta ja jopa pöyristyttävää!
Itse hakeuduin jo -99 omalle lääkärille(kun ei toista lasta ruvennut kuulumaan reilun vuoden yrittämisen jälkeen), jota kautta julkiselle puolelle hoitoihin ja kertaakaan en asiaan liittyviltä hoitajilta/ lääkäreiltä tuota kyseistä lausetta kuullu... mitä ihmettä, onko nykytieteen kautta menty jollain tavalla kuitenkin kohti tietämättömyyttä ja ajassa taaksepäin jolloin hedelmällisyyshoidoista ei ollut mitää tietoa vai missä mättää?! :/


En nyt ihan suoranaisesti ymmärtänyt että onko teitä sen kummemmin tutkittu, miksi raskaus ei ala?! Tai oletteko ajatellut hoitojen mahdollisuutta?

Muistan vielä joskus jostain lukeneeni, että kaikilla naisilla on jossain vaiheessa "hedelmällistä" ikää kausi, että raskaus ei onnistukaan- kellä se sitten sattuu juuri siinä vaiheessa elämää kun lasta yrittää, jolloin asia tulee tiedostetuksi.

Kaikille paljon tsemppiä, jotka raskautta toivoo että raskaus alkaisi, onpa se sitten hoidoilla tai ilman!!
:hug: :heart:

Sen verran sanoisin tähän, että vaikka jokainen kuukausi pitkältä tuntuu kun raskaus ei ala, niin jos on edellisestä synnytyksestä puolitoista vuotta ja sen jälkeen on jo tullut kerran spontaanisti raskaaksi, niin tilanne kyllä kuulostaa niin normaalilta, ettei siinä vielä oikein ole tutkimuksille aihetta. En tahdo mitenkään loukata tällä kommentilla, mutta välillä tuntuu että osa naisista on sitä mieltä, että jollei muutamassa kuukaudessa tärppää niin jotain täytyy olla pielessä. Kuitenkin lapsettomuudesta (primaarista tai sekundaarisesta) aletaan puhua vasta kun raskautta on yritetty vähintään vuosi ilman tulosta.
 

Yhteistyössä