sekundaarinen lapsettomuus
- Viestiketjun aloittaja Narkissos
- Ensimmäinen viesti
Kyllä löytyy!
Reilu vuosi ollaan yritetty, joten pikku hiljaa alkaa masentamaan. Työterveyshoitajalla kävin juttelemassa ja eihän se korvaasa lotkauttanu kun on kuitenkin yksi 3v lapsi. Itseasiassa kävinkin lähinnä henkistä tukea hakemassa, mutta hieman olisin kaivannut ohjausta siihen, että milloin on "oikeus" alkaa huolestumaan ja mitä sitten? Kuukautiset kun on niin kivuliaat, että mielestäni työtehoni laskee huomattavasti näihin aikoihin...vai onko se vaan psyykkistä oireilua tiedä siittä sit.
Reilu vuosi ollaan yritetty, joten pikku hiljaa alkaa masentamaan. Työterveyshoitajalla kävin juttelemassa ja eihän se korvaasa lotkauttanu kun on kuitenkin yksi 3v lapsi. Itseasiassa kävinkin lähinnä henkistä tukea hakemassa, mutta hieman olisin kaivannut ohjausta siihen, että milloin on "oikeus" alkaa huolestumaan ja mitä sitten? Kuukautiset kun on niin kivuliaat, että mielestäni työtehoni laskee huomattavasti näihin aikoihin...vai onko se vaan psyykkistä oireilua tiedä siittä sit.
aida
Meillä on mun miehen kanssa molemmilla edellisistä liitoista omat lapset. Mulla pian 11v. poika ja miehellä neljä tytärtä... nuorin pian 13v =) Meillä yritystä takaná pian kolme vuotta 
Maaliskuussa tehtiin eka ivf/tuoresiirto->neg turun väestöliitossa. Sunnitteilla pas toukokuulle jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.
Henkisesti tämä on ollut todella rankkaa ja etenkin kuluva kevät kun on ollut hormonihoidot päällä :'( saikullakin oon ollu pienen pätkän ihan jaksamisen takia. Onneksi esimies on ollut TODELLA ymmärtäväinen! (Lieneekö siitä että itsekkin työskentelen psykiatriassa )
Mielestäni se ei missään nimessä vähennä surun määrää vaikka lapsettomuus olisikin sekundaarista. Jokainen lapsi ja sen haluaminen on kuitenkin ainutlaatuista...
Toisaalta ihmettelen että täällä on niin vähän keskustelua psyykkisistä vaikutuksista lapsettomuushoidoissa???
Jaksamista kaikille :hug:
Maaliskuussa tehtiin eka ivf/tuoresiirto->neg turun väestöliitossa. Sunnitteilla pas toukokuulle jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Henkisesti tämä on ollut todella rankkaa ja etenkin kuluva kevät kun on ollut hormonihoidot päällä :'( saikullakin oon ollu pienen pätkän ihan jaksamisen takia. Onneksi esimies on ollut TODELLA ymmärtäväinen! (Lieneekö siitä että itsekkin työskentelen psykiatriassa )
Mielestäni se ei missään nimessä vähennä surun määrää vaikka lapsettomuus olisikin sekundaarista. Jokainen lapsi ja sen haluaminen on kuitenkin ainutlaatuista...
Toisaalta ihmettelen että täällä on niin vähän keskustelua psyykkisistä vaikutuksista lapsettomuushoidoissa???
Jaksamista kaikille :hug:
Meillä eka lapsi sai alkunsa muutaman kuukauden yrityksen jälkeen, on nyt 5v. Toista yritetty yli puolitoistavuotta. Kaksi inssiä takana ja yksi tehdään vielä ensikuussa. Mitään vikaa ei periaatteessa ole kummastakaan löytynyt..
Tämä on ollut todella raskasta aikaa
Voimia kaikille kohtalotovereille :hug:
Tämä on ollut todella raskasta aikaa
Voimia kaikille kohtalotovereille :hug:
kaijukka
Meillä ainokainen 5 v ja toista yritetty 4 vuotta. Miehen siittiöt hävinneet kokonaan, nyt lääkkeillä saatu korjattua tilannetta, mut nyt sitten minulla ei kunnolla vastetta hormoneille. Elämäni säännöllisimmät kuukautiset ( kun aloin odottaa ainokaista kierto oli 28 - 47 pv, nyt 33-35 pv)ja oviskin joka kuussa, mutta epäilivät alkaneita vaihdevuosia ( ikä 38 v), mutta verikokeen tulokset ristiriitaisia. Ekasta isci:stä nega tamikkuussa, toinen hoito alkamassa kostapuolin.
viveliina
Joo, täälä myös yksi sekundäärilapseton. Esikoinen pian 4v. ja toista ollaan yritetty lähes 2 vuotta. Surullista. Mulla tosin keliakia, joka vaikeuttaa raskaaksituloa. Tutkimuksiin ollaan hakeutumassa pikkuhiljaa.
:wave: täällä myös yksi sekundäärisesti lapseton. Esikko on jo 5 vuotias, eikä pikkukakkosta näkyvissä :'(
On tosi raskasta kuunnella ympäriltä kommentteja "koskas teette sen toisen lapsen" ja "kyllä lapsella pitäisi sisaruksia olla" yms. En jaksa enkä halua kaikille selitellä, kuinka toivottu toinen lapsi olisi, mutta kun ei ole onnistunut (mulla hormoniongelmia).
Voimia kaikille kohtalotovereille :flower:
On tosi raskasta kuunnella ympäriltä kommentteja "koskas teette sen toisen lapsen" ja "kyllä lapsella pitäisi sisaruksia olla" yms. En jaksa enkä halua kaikille selitellä, kuinka toivottu toinen lapsi olisi, mutta kun ei ole onnistunut (mulla hormoniongelmia).
Voimia kaikille kohtalotovereille :flower:
petra03
Täällä myös yksi sekunda.
Eka kohta 4v. Onnistui ekasta clomikierrosta. Toista on yritetty kohta 2 vuotta. Clomeja on syöty purkkikaupalla! Nyt jonossa lapsettomuuspolille.
Eka kohta 4v. Onnistui ekasta clomikierrosta. Toista on yritetty kohta 2 vuotta. Clomeja on syöty purkkikaupalla! Nyt jonossa lapsettomuuspolille.
En ole varma täytänkö sekundan määritelmät, koska esikkoni(päälle vuoden), ainokaiseni sai alkunsa hoidolla(3-vuotta siihen meni).
Kuiteskin, halusin sanoa seuraavaa: Kun kovasti yritettiin saada lastamme alulle ja käytiin hoidoissa ja koettiin epäonnistumisia, niin ihmettelin kovasti, että miten sellaiset, joilla voi olla jo yksi lapsi, voivat isoon ääneen surkutella kohtaloaan "meille ei tule toista lasta". Ajattelin silloin, että kyllä minulla ns. lapsentuskani olisi kertaheitolla hoidettu, jos saisimme yhdenkin lapsen.
Joopa joo, niin ei todellakaan käynyt. Oikeastaan heti lapseni syntymähetkestä lähtien olen halunnut toista lasta. Alkuun ruoskin itseäni näiden tunteiden takia, miten minulla on oikeutta murehtia sitä, että toista lasta ei todellakaan kuulu? Toisilla lasta haluavilla ei ole sitä ensimmäistäkään. Mielestäni tähän päteen hyvinkin se ajatus, että yksikään syntynyt lapsi ei ole muilta pois ja missään nimessä yksikään "sekundasuru" ei pitäisi olla keneltäkään pois.
Kevätterveisin
Toista lasta haluava
Kuiteskin, halusin sanoa seuraavaa: Kun kovasti yritettiin saada lastamme alulle ja käytiin hoidoissa ja koettiin epäonnistumisia, niin ihmettelin kovasti, että miten sellaiset, joilla voi olla jo yksi lapsi, voivat isoon ääneen surkutella kohtaloaan "meille ei tule toista lasta". Ajattelin silloin, että kyllä minulla ns. lapsentuskani olisi kertaheitolla hoidettu, jos saisimme yhdenkin lapsen.
Joopa joo, niin ei todellakaan käynyt. Oikeastaan heti lapseni syntymähetkestä lähtien olen halunnut toista lasta. Alkuun ruoskin itseäni näiden tunteiden takia, miten minulla on oikeutta murehtia sitä, että toista lasta ei todellakaan kuulu? Toisilla lasta haluavilla ei ole sitä ensimmäistäkään. Mielestäni tähän päteen hyvinkin se ajatus, että yksikään syntynyt lapsi ei ole muilta pois ja missään nimessä yksikään "sekundasuru" ei pitäisi olla keneltäkään pois.
Kevätterveisin
Toista lasta haluava
\
Ihan kuin minun suustani!
Alkuperäinen kirjoittaja 13.04.2007 klo 13:19 sanni kirjoitti:
Ihan kuin minun suustani!
Täällä myös sekundäärisesta lapsettomuudesta kärsivä. Todellakin joskus tuntuu, että siitä kärsii. Ympäristökin luo asiaan omat paineet... niinkuin on jo tullut joidenkin kohdalta esille.
Meillä on 4-vuotias luomulapsi. Reilu vuosi sitten hakeuduin tutkimuksiin, kun toista ei ole kuulunut, vaikkei mitään ehkäisyä ole käytetty. Minulta löytyi PCO. Kokeiltiin Clomeja tuloksetta puolen vuoden ajan. Sitten jatkotutkimuksiin, joissa ilmeni, että myös miehessäni on "vikaa". Nyt on tehtynä eka icsi, josta nega muutama päivä sitten. Todella rankka talvi ja kevät ollut hoitojen suhteen. Pakkaseen jäi alkioita, mutta niitä käytetään seuraavan kerran vasta syksymmällä, nyt otetaan hieman etäisyyttä asiaan.
Joku kertoi olleensa saikullakin tämän vuoksi, enkä kyllä yhtään ihmettele. Hoidot on henkisesti todella rankkoja, ne uuvuttaa.
Kaikille tsemppiä jatkoon, toivotaan, että me jokainen saamme sen kaivatun toisen lapsen syliimme... :heart: :heart:
Meillä on 4-vuotias luomulapsi. Reilu vuosi sitten hakeuduin tutkimuksiin, kun toista ei ole kuulunut, vaikkei mitään ehkäisyä ole käytetty. Minulta löytyi PCO. Kokeiltiin Clomeja tuloksetta puolen vuoden ajan. Sitten jatkotutkimuksiin, joissa ilmeni, että myös miehessäni on "vikaa". Nyt on tehtynä eka icsi, josta nega muutama päivä sitten. Todella rankka talvi ja kevät ollut hoitojen suhteen. Pakkaseen jäi alkioita, mutta niitä käytetään seuraavan kerran vasta syksymmällä, nyt otetaan hieman etäisyyttä asiaan.
Joku kertoi olleensa saikullakin tämän vuoksi, enkä kyllä yhtään ihmettele. Hoidot on henkisesti todella rankkoja, ne uuvuttaa.
Kaikille tsemppiä jatkoon, toivotaan, että me jokainen saamme sen kaivatun toisen lapsen syliimme... :heart: :heart:
Täällä kärsitään myös sekundaarisesta lapsettomuudesta. Meillä on 5-vuotias tyttö, joka ilmoitti tulostaan noin 8kk yrityksen jälkeen. Raskauden jälkeen en ole käyttänyt pillereitä lainkaan, mutta totista yritystä on nyt ollut noin 3,5-vuotta. Yksi ICSI on tehty ja tänään testasin negan. Torstaina pitäsi käydä vielä tekemässä veritesti, mutta tuskin tuo tulos tuosta enää muuksi muuttuu
Meillä syynä lapsettomuuteen on miehen huono spermanlaatu. Jotenkin kuvittelin, että jos ICSIllä saadaan munasolu hedelmöittymään, niin kyllähän siitä sitten tärppää. No ei tärpännyt ja tämä päivä on möngitty pohjamudissa.
Olen kanssa niin kyllästynyt kyselyihin. Muutamaa ystävää lukuunottamatta kukaan ei tiedä meidän ongelmasta, hoidoistakaan ei tiedä juuri ketään, koska en jaksa alkaa sitten selittelemään, kuinka vieläkään ei onnistunut.
Kyllähän se murheeseen auttaa, että on jo yksi lapsi, mutta kyllä se toinen olisi todella tervetullut...
Meillä syynä lapsettomuuteen on miehen huono spermanlaatu. Jotenkin kuvittelin, että jos ICSIllä saadaan munasolu hedelmöittymään, niin kyllähän siitä sitten tärppää. No ei tärpännyt ja tämä päivä on möngitty pohjamudissa.
Olen kanssa niin kyllästynyt kyselyihin. Muutamaa ystävää lukuunottamatta kukaan ei tiedä meidän ongelmasta, hoidoistakaan ei tiedä juuri ketään, koska en jaksa alkaa sitten selittelemään, kuinka vieläkään ei onnistunut.
Kyllähän se murheeseen auttaa, että on jo yksi lapsi, mutta kyllä se toinen olisi todella tervetullut...
Löytyykö tähän palstaan enää kirjottelijoita?
Meillä on takana puolitoista vuotta yritystä. Esikoinen 4v.
Toukokuussa eka aika infertiliteettipolille.
Pelottaa ja jännittää, mitä sieltä löytyykään..
Masentavia on ne kyselyt: no koskas teille tulee lisää jne. Ja sit taas tuntuu että ei ole oikeutta olla surullinen kun on jo se yksi lapsi.
Ja toisaalta tunnen kateutta kun toisilla samassa ajassa tullut jo enemmänkin lapsia.
Meillä on takana puolitoista vuotta yritystä. Esikoinen 4v.
Toukokuussa eka aika infertiliteettipolille.
Pelottaa ja jännittää, mitä sieltä löytyykään..
Masentavia on ne kyselyt: no koskas teille tulee lisää jne. Ja sit taas tuntuu että ei ole oikeutta olla surullinen kun on jo se yksi lapsi.
Ja toisaalta tunnen kateutta kun toisilla samassa ajassa tullut jo enemmänkin lapsia.
Hei,
täältä löytyy kohtalotovereita ja ehkä tätä ketjua aktiivisempaa keskustelua ilman lynkkausmeininkiä:
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/lapsettomuus/1998956-paluu-lapsettomuushoitoihin-pikkukakkosta-yrittamaan-vol-2-a/sivu45.html
Tervetuloa mukaan!
täältä löytyy kohtalotovereita ja ehkä tätä ketjua aktiivisempaa keskustelua ilman lynkkausmeininkiä:
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/lapsettomuus/1998956-paluu-lapsettomuushoitoihin-pikkukakkosta-yrittamaan-vol-2-a/sivu45.html
Tervetuloa mukaan!
Tuohan on sellaisille, joilla esikoinenkin on saanut hoidoilla alkunsa. Itse koen sekundäärilapsettomiksi sellaiset, joilla esikoinen on onnistunut luomusti, mutta toista ei sitten kuulukaan. Sellaisille ei käsittääkseni ole omaa pinoa tämän sekundäärinen lapsettomuus -pinon lisäksi.
"Sekundäärinen lapsettomuus" terminä ei ota kantaa siihen, miten ensimmäinen raskaus on saanut alkunsa. (Simpukka - Lapsettomuussanasto)
Mitä mainittuun ketjuun tulee, vaikka nimenä on "Paluu hoitoihin", on keskusteluun tervetulleita kaikki pikkukakkosesta (tai -kolmosesta, -nelosesta jne) haaveilevat. Eikä lynkkausmeininkiä tosiaankaan ole, vaikka toisilla meistä olisi luomuesikoinen ja toisilla ei. Lapsellisia lapsettomia yhtä kaikki.:wave:
Mitä mainittuun ketjuun tulee, vaikka nimenä on "Paluu hoitoihin", on keskusteluun tervetulleita kaikki pikkukakkosesta (tai -kolmosesta, -nelosesta jne) haaveilevat. Eikä lynkkausmeininkiä tosiaankaan ole, vaikka toisilla meistä olisi luomuesikoinen ja toisilla ei. Lapsellisia lapsettomia yhtä kaikki.:wave: