sekundaari lapsettomia?

Hei!

Löytyykö kohtalontovereita. Itsellä taustana pcos. Yllättävä luomuraskaus vuosi diagnoosista ja tästä raskaudesta siis esikoinen 06/2007. Nyt sitten on toista odotettu ja clomfem hoidotkin kokeiltu yli vuosi sitten.. Välillä rankkoja aikoja, kun ympärille syntyy paljon lapsia. Ja viimeinen vuosi ollut jotenkin raastavin, kun ihmiset ympärillä alkavat vihjaille- olisihan se mukava jos kaveria... Itsellä ei tuttavapiiristä vertaistukea löydy joten ajattelin kokeilla josko täältä...

 

Hei,

Olen tosiaankin samassa tilanteessa ja uusi palstalainen. Jonkin verran olen seuraillut täällä käytävää keskustelua, mutta vasta nyt uskaltaudun kirjoittelemaan.

Meillä myös esikoinen 10/2006 luomuraskaudesta. Pikkukakkonen on ollut toiveissa parisen vuotta. Toinen munasarjoistani on pco-tyyppinen, toinen kunnossa. Vuosi yritettiin lasta luomusti, vaan eipä siitä mitään tullut Sen jälkeen kokeiltiin gynekologin määräämällä clomifen-lääkityksellä n. puoli vuotta, mutta tuloksetta. 12/2009 hakeuduimme hoitoon lapsettomuusklinikalle. Nyt 2010 keväällä tehtyjen tutkimusten myötä sekundäärisen lapsettomuuden pääasialliseksi syyksi on yllättäen paljastunut miehen siittiöiden todella vähäinen määrä ja huono laatu Siittiöiden vähäisen määrän syy ja siitä seuraavien toimenpiteiden selvittely on vielä kesken. Lapsettomuushoitojen osalta meidän ainoa mahdollisuutemme on ICSI, jota kokeilemme todennäköisesti ensimmäisen kerran syksyllä.

Taidanpa tietää liiankin hyvin, miltä tuntuu, kun ihmiset ympärillä vihjailevat, tai osa kysyy suoraankin, siitä pikkukakkosesta. Yleensä ottaa tosi koville vastata vain naureskellen jotain ympäripyöreää kyselijöille. Voi kun ihmiset pitäisivät huolta vain omista asioistaan! |o

 

Hei, täälläkin kohtalontoveri :wave:
Meilläkin taustalla yllättävä luomuraskaus, lapsi syntyi vuonna -05. Pikkukakkonen ollut kauan haaveissa, niin meillä vanhemmilla ja onpa lapsemmekin kovasti sisaruksen perään kysellyt. Lähipiiri ei ole tyytynyt meille vain vihjailemaan, vaan on ollut mielestäni törkeää tivaamista perheenlisäyksestä, appivanhempien "muistuttelua"... jopa seläntakana ihmettelyä, kun emme lisää lapsia ole tehneet :kieh:

Olo on ollut viime kuukausina tosi rikki, vertaistukea omasta lähiympäristöstä en ole saanut, kenelläkään ystävistäni tai lähipiiristä ei ole samaa lapsettomuuden ongelmaa, tuntuu kuin kaikki ympärilläni sikiäisivät vain kun miehen näkevät. Raastavaa!

Omia tunteita olen käynyt läpi niin yksin kuin mieheni kanssa, tuntuu että mikään ei helpota, välillä on parempi päivä, välillä huonompi... itku on viime aikoina ollut todella herkässä.

Meillä syynä miehen huonolaatuiset siittiöt, mutta lääkäri sanoi että ensin kokeillaan inseminaatiot ennen IVF-hoitoja. Noh, meillä ei ole hoidot edes alkaneet, kunnallisella puolella jonotellaan... loputonta jonottamista...

 

Kyllä meitä toisen nyytin kaipaavia löytyyy, täälläkin yksi :wave: . Meillä yksi lapsi 01/07 luomuna 10kk:n jälkeen. Kakkosta yritetty yli 2v. Mitään varsinaista vikaa ei kummaltakaan ole löytynyt. Miehellä simpat vähän takertuu toisiinsa, muuten hyvä laatu ja määrä. Ollaan insseissä yksityisellä. Eka takana ja piinaviikot puolessa välissä. Jos inssit ei tuota tulosta, ei jatketa hoitoja.

Olen itse ollut tosi avoin meidän tilanteesta ja siksi on tuntunut helpottavalta, kun saa puhua. Ja tuntuu, että muutkin ymmärtää paremmin, kun vähän kerron tästä, ettei kaikki niitä lapsia noin vain saa vaikka haluaisikin. Luulen, että monilla on tietämättömyyttä ja jos ei ole oma kohtaista kokemusta, niin vaikea se on tietysti ymmärtääkään.

Tsemppiä kaikille ja nautitaan täysin rinnoin niistä ykkösistä kakkosia odotellessa! :heart:

 

Moi! Täältä myös löytyy! Eka raskaus yllättäen ja nyt tokaa yritetty kaksi vuotta... Vuosi sitten mulla todettiin PCO ja miehen simpat tutkittiin, niissä hieman heikko liikkuvuus. Suurta ongelmaa niissä ei ollut. Ensi viikolla olis eka inseminaatio... Kp 15 ajoittuu miehen työmatkan takia. Kp 10 follit oli vasta 10 mm... Että ei ihan paras mahdollinen aika inssille!!! Vähän hirvittää et josko menee pieleen sen takia et tehdään liian aikaisin??? Noh, pakko se kai nyt on van kokeilla. Ja toivoa parasta...

Voin kyllä yhtyä edellisiin siinä, että alkaa tulla pikkuhiljaa kyselyjä että meinaatteko yksin jättää jne jne... Olen sanonut napakkaasti et voi jos se olis tahdosta kiinni niin meillä olisi jo useampi lapsi!!! Lähipiirille ollaan asiasta kerrottu ja se on ollut helpottavaa. Kyllä ne muutenkin arvaisi et jotain häikkää on kun ei toista lasta kuulu.

Mutta näillä mennään! Jännittää ensi viikko!! VOi kun se nyt tärppäisi...
Teille myös voimia!!!!! Kirjoitellaan!!!!