Hei vaan kaikki odottavat!
Ajattelin laittaa vähän omia okemuksia tänne jos ne sitten jotakuta vähän helpottaisi kun sitä kuiteknkin jänittää synnytystä... Itsellä suunnitellusta sektista nyt kaksiviikkoa ja olo kuin ei mitään olis koskaan tehtykään =) Tiedän että palautuminen on hyvin yksilöllistä mutta minä selvisin super vähällä.
Ei se leikkaus todellakaan mitään herkkua ollut ja sillä hetkellä luulin kuolevani siihen paikkaan, mutta tieto siitä että se on noin tunnissa ohi vähän helpotti. Pahin vaihe on lapsen ulos kaivelu ja ompelu, joka tuntui kestävän ikuisuuden.Siinä kohtaa ei lohduttanut yhtään kun hoitaja sanoi että kohta helpottaa kun pääset tytön ja isä luokse....Mutta oikeassa oli,synnytys huoneessa, vauva rinnalla, mies vieressä ja kipupumppu kourassa rupesi olo jo paranemaan :heart:
Aamulla leikattiin ja illalla nousin jo jalkeille sen verran että vessaan pääsin.Kipupumppua en tarvinnut enää yöllä ja aamulla se otettiin pois, niinkuin katetrikin. Lääkkeitä saa suunkautta ihan niinpaljon kun on tarvis ja paripäivää niitä tuotiin säännöllisesti nenän eteen muutenkin. Minulle tehtiin tikit itsestään sulavasta langasta ja niin että ne ovat ihonalla, eli ei näy kuin langanpäät. Kotiin olisin omanvointini puitteissa päässyt ensisynnyttäjänäkin jo kolmantenapäivänä mutta lapsi kellastui ja oltiin tarkkailussa vielä pari päivää. Eikä ne sieltä väkisin kotiin laita jos tahoo olla pidempään =)
Ja henkilökunnasta ja osastosta vielä, itse olin 3A:lla. Hoitajat ja kätilöt oli ihania. Auttoivat missä voivat ja kävivät kyselemässä vointia. Turvallinen ja välitön tunnelma siellä oli.Osasto oli minulle mieleen kun pystyi nyytin jättämään suihkunajaksi "päivähoitoon" ja alakerran kioskillakin pääsi piipahtamaan. Hoitohuone oli muutenkin sosiaalinen paikka, tapasi muita äitejä ja nyyttejä kun kävi pesulla ja vaipanvaihdossa.
Eli viestini sisältö lyhykäisyydessään: Siellä on ihan hyvä olla ja huolta pidetään =) Aika kultaa nopeasti muistot kivuliaastakin leikkauksesta!
Ajattelin laittaa vähän omia okemuksia tänne jos ne sitten jotakuta vähän helpottaisi kun sitä kuiteknkin jänittää synnytystä... Itsellä suunnitellusta sektista nyt kaksiviikkoa ja olo kuin ei mitään olis koskaan tehtykään =) Tiedän että palautuminen on hyvin yksilöllistä mutta minä selvisin super vähällä.
Ei se leikkaus todellakaan mitään herkkua ollut ja sillä hetkellä luulin kuolevani siihen paikkaan, mutta tieto siitä että se on noin tunnissa ohi vähän helpotti. Pahin vaihe on lapsen ulos kaivelu ja ompelu, joka tuntui kestävän ikuisuuden.Siinä kohtaa ei lohduttanut yhtään kun hoitaja sanoi että kohta helpottaa kun pääset tytön ja isä luokse....Mutta oikeassa oli,synnytys huoneessa, vauva rinnalla, mies vieressä ja kipupumppu kourassa rupesi olo jo paranemaan :heart:
Aamulla leikattiin ja illalla nousin jo jalkeille sen verran että vessaan pääsin.Kipupumppua en tarvinnut enää yöllä ja aamulla se otettiin pois, niinkuin katetrikin. Lääkkeitä saa suunkautta ihan niinpaljon kun on tarvis ja paripäivää niitä tuotiin säännöllisesti nenän eteen muutenkin. Minulle tehtiin tikit itsestään sulavasta langasta ja niin että ne ovat ihonalla, eli ei näy kuin langanpäät. Kotiin olisin omanvointini puitteissa päässyt ensisynnyttäjänäkin jo kolmantenapäivänä mutta lapsi kellastui ja oltiin tarkkailussa vielä pari päivää. Eikä ne sieltä väkisin kotiin laita jos tahoo olla pidempään =)
Ja henkilökunnasta ja osastosta vielä, itse olin 3A:lla. Hoitajat ja kätilöt oli ihania. Auttoivat missä voivat ja kävivät kyselemässä vointia. Turvallinen ja välitön tunnelma siellä oli.Osasto oli minulle mieleen kun pystyi nyytin jättämään suihkunajaksi "päivähoitoon" ja alakerran kioskillakin pääsi piipahtamaan. Hoitohuone oli muutenkin sosiaalinen paikka, tapasi muita äitejä ja nyyttejä kun kävi pesulla ja vaipanvaihdossa.
Eli viestini sisältö lyhykäisyydessään: Siellä on ihan hyvä olla ja huolta pidetään =) Aika kultaa nopeasti muistot kivuliaastakin leikkauksesta!